Seuraavaksi kirppis- ynnä muut hankinnat edeltävältä noin kuukaudelta.
Tuo Treshold on kutkuttanut mieltäni jo vuosia joten on mukava päästä viimein näkemään onko kyseessä olettamani Flatlinersin tyyppinen teos. Jossa sopivasti muuten esiintyi Tresholdin pääosassa olevan Donald Sutherlandin Kiefer-poika.
Vanquish-peli ei sanonut nimenä minulle mitään, mutta pyydetyt neljä euroa olin jo valmis maksamaan sen mukavasta hologrammikannesta. Kaipa sitä tulee joskus kokeiltuakin.
Niin ja hitto, miten muka olisin voinut ohittaa elokuvan nimeltä Meidän mutsi rockaa. Jo pelkästään se, että hän rockaa rokkaamisen sijaan oli parhautta.
Musiikissa Enigma on aina aika varma tapaus, vaikkakin juuri tuossa The Screen Behind the Mirror-levyssä Carmina Buranan sämpäys käykin aika tylsäksi, varsinkin kun valintana Carl Orff on aika kulunut idea sellaiseen. Mutta ainakin löytyi myös tuplalevyllinen rentouttavaa delfinointia, että... jei!
On sinänsä hassua, että vaikka pidänkin Lucky Lukesta kovasti niin yhtäkään albumia minulla ei ollut omana ennen noiden kolmen ostamista. Lucky Luke kun kuuluu niihin sarjakuviin Asterixin, Alixin, Valerianin, Piko ja Fantasion, Tintin ja muutaman muun kanssa joita tuli etenkin muksua aina lainattua roppakaupalla kirjastosta. Yleensä kesälomilla. Ja siitä tuli niin tapa, että ei oikeastaan ole tuntunut olevan tarvetta ostaa niitä itselle. Kun juuri tottumuksen vuoksi niihin yhdistää tuon oman perinteen on niillä oma hohtonsa juuri oikealla tavalla luettavaksi saatuina ja nyt kun olen sittemmin muun muassa hankkinut lähes kaikki Asterixit olen nimittäin huomannut ettei niiden lukeminen houkuta enää samalla tavalla kuin kirjastoista lainattuina. Loistavia ne ovat edelleenkin, mutta aiemmin ne eivät olleet ihan kellon ympäri käsien ulottuvilla ja niiden lukeminen yhdistyi tiettyyn vuodenaikaan, tiettyyn tunnelmaan, etc. Joten nyt kun ostin nuo kolme Lucky Lukea aiheutin sen riskin etteivät ne enää houkutakaan samalla tavalla kuin ennen. Se on hieman kuin katsoisi lapsuuden suosikkitelevisiosarjaa ja nyt huomaa, että se oli hyvä koska sen katsoi silloin, ei koska sen näkee nyt.
Ja sitten jotain mitä en ostanut kirpparilta, mutta joka on mielestäni aika makea.
Ei kylläkään niin makea, että olisin edes harkinnut 40 euron maksamista.
Porvoossa on eräs vintagekrääsäliike jonka nimeä en mainitse koska en ole sitä mainostamassa, mutta kuljen aika usein sen ohitse ja nyökkään hyväksyvästi ikkunassa oleville koriste-esineille.
Niin ja nyt kun olen tämän kirjoittamisen aikana kuunnellut tuota rentoutuslevyä jossa on delfiiniääniä voin rehellisesti sanoa, että ollakseen musiikkia joka hyödyntää delfiinien ääniä kaipaa se kovasti delfiinien ääniä sillä siinä ei juurikaan ole delfiinien ääniä.
5 kommenttia:
Täällä Tampereella oli joku vuosi sitten vähän tuon tyyppinen krääsäliike (ei Kukunor), jossa myytiin samantyyppisiä juttuja kuin noissa laittamissasi kuvissa. Mieleen jäi erityisesti myynnissä olleet, hieman erikoisemmat äksönfiguurit, joista yksi eritoten aiheutti meikäläisessa suurta hilpeyttä: Jeesus Action Figure. Hintaa en enää muista, mutta eräänä heikkona hetkenäni meinasin ostaa sen sieltä pois kuleksimasta. Viime hetkellä tulin kuitenkin järkiini, enkä sitä sitten lopulta kuitenkaan hommannut, heh.
Osku-kani on aika velmu ja tuolla hinnalla hyvä löytö. Osaatko muuten sanoa vieläkö Heluna ja Polle seikkailevat sarjakuvissa, jossain vaiheessa he vaikuttivat kadonneen kokonaan.
Tuoppi, onneksi vintageliikkeissä on erikoisliikehinnat niin ainakaan sitä riskiä ei synnyt, että sieltä ostaisi tavaraa vailla huolia.
GraCy, Heluna ja Polle tosiaan olivat aika kadoksissa pitkään, mutta tuossa 2000-luvulle tullessa he ovat saaneet hieman näkyvyyttä lisää, sillä tuolloinhan tehtiin jonkinlaista hahmuudistusta joka näkyvimmillään oli Mikin kohdalla. Hiirelle kun tehtiin muutakin muutosta kuin palautettiin vaatetus pelkkiin speedoihin ja uusvanhan seikkailullisemman Mikin lähistöllä näkyvät myös useammat syrjään heitetyt hahmot. Joskin Heluna ja Polle ovat selvästi jätetty taustatukijoiksi, mikä kyllä sopii heille paremmin, vaikka molemmilla olikin aikoinaan jossain 90-luvun alussa hyvä putki pääosahahmoina, kun Heluna on seikkaileva 30-lukulaisreportteri ja Polle hänen hölmö sidekickinsä. Nyttemmin kyllä Polle on saanut hyvä sivuosan niissä Hessu-tarinoissa joissa Hopo on eräänlainen Fletch-tyyppinen toimittaja joka tosin aina huomaamattaan tulee paljastaneeksi jonkin isomman luokan rikoksen. Näissä tarinoissa Polle esittää suurkaupungin pormestaria joka on sydämeltään pikkukaupungin kasvatti.
Nyt olen lukenut aika paljon 60-luvun akkareita ja sieltä on ollut hauska huomata, että ymmärrettävästi silloin trendikäs Touho oli kuumaa kamaa ja myöskin jostain syystä Taavi. Hauskaa on se, että Touho paritettiin yleensä luonnollisestikin Akun kanssa, mutta näissä tarinoissa Aku oli aina rauhallinen ja harkitsevainen hahmo, kun paremmin he toimivat duona näissä nykyisissä tarinoissa joissa ovat joko Roopen agentit Tota ja Läpä (toistainen, lähes pätevä) taikka PAM:n miehiä mustissa, koska niissä Touho on edelleen hyväsydäminen idiootti ja Aku luonteensa mukaisesti impulsiivinen idiootti.
Jostain syystä 60-luvun tarinoissa Taavi oli usein Mikin seurana ja sen sijaan, että Taavi oikeasti oli joka alan kirjanoppinut olikin enemmän kuin Touho, jolloin oppineisuus oli kirjekurssitasoa. Ne eivät ole hyviö tarinoita... ja piirrettykin huonosti.
Ne hahmot joiden minä toivoisen tekevän paluun akkareihin ovat Atomiinus ja muun muassa nimellä Helmeri esiintynyt putkimiesrikollinen joka aina tarinan lopussa kiitti Mikkiä hyvästä työstä, vaikka se hyvä työ nyt sattuikin olemaan Helmerin pidätys.
Kas, Polle on edennyt pormestariksi asti. Muistan hämärästi jonkin reportteri-Helunan tarinan. Samoin jossakin tarinassa Heluna cameoi TV-juontajana ja opetti leijonankitojen kasvatusta. Vekarana keräsin AA:n taskukirjoja, sadasta ensimmäisestä puuttui ehkä 8 ja sadan päällekin oli aika monta. Joskus numeron 140 jälkeen keräilyinto niihin lopahti. Pitäisi joskus tehdä satunnaisotanta uudemmista taskareista ja katsoa mikä niissä on meininki nykyään.
Turun Sanomissa julkaistaan 60-luvun Ankkaa, niissä Taavi näyttää esiintyvän Roopea useammin. Touhoa ei niisä näy.
Muistan Atomiinuksen alkutarinan jostakin pokkarista. Helmeriä en muistanut nimen perusteella, mutta kun näin kuvan niin ihan tuttu hahmo oli kyseessä.
Suomessa julkaistut 60-luvun akkarit olivat pitkälti jenkkikamaa ja he eivät juuri välittäneet Roopesta, mikä selittänee hahmon vähäisen näkyvyyden. Tai sanotaan, että vähäisen verrattuna siihen miten hän esiintyi esimerkiksi italialaisissa akkareissa. Muutoinkin muutaman jenkkilehdissäkin keksityt hahmot saivat paljon enemmän huomiota euroopassa ja onhan Disney käytännössä ollut sarjakuvana kuollut Amerikan puolella jo pidemmän aikaa. 60/70-luvun jenkkiakkareissa Roope tuntui enimmäkseen esiintyvän lehtimogulina jonka alaisena toimivat Touho ja Aku.
Minä keräsin myös penskana taskareita, mutta sitten joskus teininä vein lähes kaikki divariin ja olen sittemmin palauttanut ne kokoelmiini. Akkarikeräilijä olen ollut jo vuosia, joten vaikka en kenties uskallakaan sanoa kokoelmani olevan lähellekään Suomen suurimpia niin se on kuitenkin niin suuri, että sillä saatetaan moni muu häpeään. Moneen muuhun Disney-keräilijään poiketen keskityn oheiskrääsän sijaan vain sarjakuviin ja jopa Disney-elokuvat ovat vain aika pieni osanen hankintojani. Niissäkin suosin enemmän lyhytanimaatioita, kuin pitkiä elokuvia.
Lähetä kommentti