The Strangers Gundown (Django il bastardo, 1969)

Tämä on yksi niistä Django-elokuvista jotka ovat sitä enemmänkin vain nimeltään kuin olisivat oikeasti jatkoa (vrt. Trinityt), mutta väliäkö sillä kun hahmo kuitenkin on edelleen sitä vanhaa Djangostakin tuttua miestä ilman nimeä.

Kaupunkiin saapuu mystinen, vähäsanainen mies joka iskee keskelle tietä hautaristin jossa on nimetty eräs vielä elossa oleva henkilö, joskin tuossa ristissä oleva päivämäärä kertoo elon tyrehtyvän tänään. Mies jonka nimeksi paljastuu ainakin dubbauksessa Django (Anthony Steffen) alkaa systemaattisesti tappamaan valikoituja ihmisiä ja kohta paljastuukin, että hän on entinen sotilas joka kollegoineen päätyi omiensa petollisuuden uhreiksi ja nyt ainakin teoriassa kuolleista palannut mies on saapunut kostamaan vastuussa oleville, nyttemmin jo arkipahispuuhiin siirtyneille entisille kanssasotilaille.

Clint Eastwoodin Ruoska on yksi suurimpia lännenelokuvasuosikkejani ja siksi aika usein teen (varsinkin italolänkkäreiden kohdalla) tahtomattanikin vertauksia siihen suuntaan, eikä tämä kerta ole mikään poikkeus. Ei todellakaan sillä pelkkä juonikuvaus kertonee teillekin kyseessä olevan kaksi keskenään hyvin samankaltaista elokuvaa ja kun molemmissa on vielä kauhugenreen liitettävä tunnelma, samankaltaiset hahmot, creepy musiikki ja jopa värien käyttö (Ruoskassa helvetillinen punainen kaupunki, tässä esimerkiksi ylikorostettu vihreä [ääriviivoiksi muodostuva väri aiheuttaa tunteen vanhasta 3D-tekniikasta ja on arvattavasti aiheutunut aikansa väritekniikasta kuin pelkästä suunnitelmallisuudesta]),

mutta kuten huomaamme on Ruoska tehty vasta The Strangers Gundownin jälkeen ja siten minun tulisi varmaankin täst'edes tehdä ne vertaukset vaihtaen whip it, whip it good tähän italotuotokseen. Luulen kylläkin, että edelleenkin se tulee olemaan The Strangers Gundownin sijaan Ruoska joka näissä asioissa mieleeni nousee jo siksikin, että samankaltaisuuksista huolimatta se on eheämpi kokonaisuus, kuin valmiiksi saatu puutyö joka on pelkän veistelyn sijaan myös lakattu sekä hiottu (mikä on sinänsä aika suhteellista ottaen huomioon kuinka rosoinen Ruoskakin on) jotta se ei aiheuta tikkuja takamukseen. The Strangers Gundown on kuitenkin sen verran onnistunut samoilla osa-alueillaan kuin Ruoska, ettei sen parissa pääse pettymään. Joten synkkä tunnelma on kohdillaan, selittämättömyys toimii ainakin hetken, päähahmo on sopivan hiljainen, jolloin kyseessä onkin aika hyvä rinnakkaisteos Ruoskalle ja tässä tapauksessa kiinnostavuutta lisää se kuinka selkeän inspiroiva tämä on ollut Eastwoodin teokselle. Siltikään näistä ei kuule oikeastaan koskaan keskusteltavan yhdessä. Minäkin näin The Strangers Gundownin nyt vasta ensimmäistä kertaa ja vaikka olinkin kuullut elokuvan nimen (Django il Bastardo) aiemmin, ollen siis tietoinen siitä niin en todellakaan ole kuullut kenenkään mainitsevan sanallakaan yhtäläisyyksistä Ruoskan kanssa.
Hauskaa on, että ei tämä The Strangers Gundown nyt kuitenkaan täysin Clint-viittauksilta jää ilman vertailuja johonkin tiettyyn elokuvaan, sillä jos vaikka Terence Hill sai Django-viitan kannettavakseen koska muistutti Franco Neroa niin näemmä Steffen puolestaan oli takakannen mukaan "Italy's answer to Clint Eastwood."
Se missä Ruoska kyllä toimii huomattavasti paremmin on arvoituksellisen jännityksen pitkittäminen kun tässä valinnassa kaikki on oikeastaan kaikille selvää 20 minuutin sisällä ja loppuosa elokuvasta jää pitkälti vain varsin tehokkaan, mutta valitettavaksi toistoksi muuntuvan yksi tappo toisensa perään-putkeksi. Lisäksi ainakin minusta Clintin esittämä vieras on kaikessa todellisessa antisankaruudessaan kiehtovampi hahmo kuin lopulta tämän elokuvan pelkäksi hyveelliseksi paljastuva Django.

Tuo värijuttu rupeasi hieman vaivaamaan ja katselin oman dvd-julkaisuni ohella pätkän Youtubessa olevaa ja totta on, että osa värin leviämisestä yli rajojen johtuu katseltavasta versiosta, mutta tuosta tubessa olevasta mikä lie-vaihtoehdostakin näkee sen kuinka aika varmasti tarkoitus olikin ollut hieman korostaa värejä harmauden keskellä.

Riippumatta siitä kuinka paljon "väriongelma" johtuu katseltavana olevasta versiosta on se kuitenkin mielestäni sopiva lisä elokuvaan joka ei ehkä ole lopulta yliluonnollisuuteen tukeutuva, mutta ainakin henkii rajamailla olemista.

Tähdet: ***
The Strangers Gundown