sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pterodactyl (2005)

Tässä elokuvassa on hahmoja nimeltä Heinlein, Burroughs, Lovecraft, Lem, Herbert, Bradbury, Clarke, etc.
Niin kovin monta merkittävää nimeä vedetään epäkunnianosoituksilla lokaan.

Tulivuori puksauttaa sisuksistaan lentoliskon munia, joista kuoridutaankin heti ulos ja lähdetään pilkkomaan ihmisiä. Onneksi tätä ei kukaan huomaa vaikka ainoa sitä huomaamattomampi asia on vegaani ihan missä tahansa ja niinpä ääliöpaleontologi Lovecraft (Cameron Daddo) voi viedä idioottiryhmänsä (on bimbo, nörtti, nörtti # 2 ja vaikka katson heitä niin en silti huomaa heitä-henkilöt) edellä mainitun tulivuoren luokse paleontologioimaan tai jotain. Heti löydetäänkin ihan hillitön kasa linnunp*skaa ja näin se tieto verenhimoisten lentoliskojen läsnäolosta alkaa aukenemaan, mutta onneksi alueella liikuskelee myös Coolion esittämän kapteenin johtama sotilasposse jahtaamassa varmaankin jotain terroristihenkilöä, mutta väliäkö tehtävän sisällöllä sillä tärkeintä on, että tässä paratiisissa tarvitaan viimeistään nyt jotakuta vastustamaan lentogangstoja ja se joku on ymmärrettävästi juurikin Coolio. Coolio kuolee.

Riemastuttavan kökköjä efektejä, idiotismin kärkeä olevat hahmot ja käsittämättömyys, että ohjaksissa ollut Mark L. Lester on joskus muinoin aikaansaanut sellaisiakin miellyttävä isoja huomattavia viihdeteoksia kuten Commando, mutta nyttemmin taitaa olla vaikeaa saada töitä edes Asylumilta. Kovasti tekisi mieli kehuskella Pterodactylia todellakin niin huonoksi, että se myöskin on sillä saralla hyvä, mutta edes Coolio ei onnistu peittämään sitä kuinka tämä elokuva on enimmäkseen vain foolio ja siksi se jokin tarpeellinen hyvän kehnouden merkki jää vielä uupumaan. Erittäin lähelle kuitenkin osuu ja kun ollaan todistamassa kohtausta jossa ihmisryhmä joutuu poistumaan viallisesta autosta paetessaan lentoliskoa ja sankari huutaa, että juoskaa metsään suojaan niin kaikki, jopa sankari itse lähtee pinkomaan vasemmalle kohti avointa maastoa eikä oikealle jossa pelastava tiheä metsikkö sijaitsee muutaman metrin päässä. Onneksi sentään yhden sankarin kuoltua päättävät loput jäädä suojattomalle aukiolle katselemaan saavatko sammuneen auton käynnistettyä, mutta ei se mitään sillä jostain syystä taivaalla parveileva tappoliskojen jengi nauttii nyt murhaamisen sijaan chillaamisesta. Ehken vain ollut sopivassa väsymyksen tilassa.

Tähdet: *
Pterodactyl

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Käsikirjoittaja valinnut henkilöhahmojensa nimet kirjahyllynsä edessä seisten, kuvitellen olleensa hyvinkin ovela näin tehdessään.

...noir kirjoitti...

Todennäköisemmin pyysi jotain tuttavaansa tekemään näin, sillä eihän tämän elokuvan kirjoittajalla voi olla niin laadukasta kirjallisuutta kotonaan.