Kahden tulen välissä (Crossing aka Dress to Kill, 2007)

Danny (Sebastian Spence) on pienen rikollisperheen vesa joka jätti suvun bisnekset taakseen siirtyen niin rehelliseksi pankkiiriksi kuin sillä alalla voi vain olla ja hän menee nyt isänsä kuolinvuoteella lupaamaan, että palaa perheen pariin muuttamaan kaiken kunnialliseksi, rehelliseksi ja varmaan myöskin ilmastoystävälliseksi. Sinkkumiehen olisi löydettävä itselleen vaimo, teetettävä lapsia ja tosiaan johdettava rikollissuvun toiminta päivänvaloa kestäväksi jotta kukaan ei enää vastaisuudessa yhdistäisi mitään pahaa tähän perheeseen. Ymmärrätte varmaan ettei se niin helppoa ole kun jos ei se ole veri joka vetää lain väärälle puolen, niin sen tekevät alaan liittyvät ihmiset.
Toisaalla toisen prostituutioon keskittyneen rikollisryhmittymän päämajassa valokuvausta harrastava Davina (Crystal Bublé) haluaisi pois palkkalistoilta, mutta eihän se niin vain käy toteaa kaftaanipukuinen limapomo. Davina saakin missiokseen pokata nyt avioon astuvan Dannyn, harrastaa vaakamamboa, kuvauttaa tilanne ja sitten harrastettaisiin vanhaa kunnon kiristystä. Tilaisuus syntyykin ja Davinalle paljastuu Dannyn salainen mieltymys kinkyjuttuihin, joten tottakai tilanne laukeaa kaikille turvallisella vaatteet päällä kuivapaneskelulla jota Davina ei saa edes kuvattua. Kenties sekin on Dannylle parempi kuin kotona himojen salailu kuivakkaalta lähetyssaarnamaiselta tulevalta vaimolta ja niinpä syntyy ihan oikea rakastava suhde Davinan kanssa, ja siten Danny voikin harrastaa enemmänkin ristiinpukeutumisseksiä, mutta edelleen kesymmin kuin mitä voisi Tanskalaisessa maajussissa nähdä.

Seuraa odotetut tilanteet kuten yhteenotto ilkimysten kanssa, suhderakoilut ja onnellisina kirmaaminen vapauteen.

Gangstereita, forget about it- kuten myös i'm funny how-repliikkejä, ns.kinkyseksiä ja rohkeutta, riehakkuutta sekä energiaa kuin tunnin terapiasessiossa jossa molemmat osapuolet ovat ilmeettöminä turpa rullalla kunnes tunnin hiljaisuuden jälkeen myssytohtori toteaa ajan olevan lopussa. Söpöt harmittoman oloiset pääosien esittäjät, mukavan innotonta kauppakeskusmusiikkia (jotenkin onnistuvat saamaan niin sekä Princen että Led Zeppelinin kuulostamaan hissimuzakilta), pari kroatialaista italogangsteriklisettä, synnitöntä syntiä ja käsijarruttelevaa kävelyvauhtia, joten kun ajattelen etten ollut kuullutkaan koko elokuvasta ennen tätä niin siltä minusta tuntuu katselun jälkeenkin.
Koska tämä elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa aiheuta kiukkua saati muunkaanlaisia tunnetiloja, niin kovalla kurottamisella ylletään juuri ja juuri ihan kivan tasolle, mutta silloinkin on syytä tunnustaa lievä itsepetos. Elokuvan suomennokseksi soveliaampi olisikin Kahden kädenlämpöisyyden välissä.

Tähdet: *
Kahden tulen välissä