It looks like we don't have any Synopsis for this title yet

Parin edeltävän kirpputorikierroksen tuloksena seuraani asettautuivat piakkoin kuvinakin nähtävät materiaaliset ilot sekä surut.

Maija Mehiläinen-boksi sisältää insektuaalista iloittelua ja nyt mielessäni soikin eräs tuttu pistiäistunnuskappale. Jep, "minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun."
Reeker 2: No Man's Land ei oletettavasti kerro Lesboksella lomailusta.
Sitä ei tee myöskään Frostbite. Uskokaa suosiolla, olen nähnyt sen aiemminkin ja petyin juuri siihen ettei kreikkalaista saaristoa käsitelty sanallakaan.
Cage 2: the Arena of Death saa olla ihan mitä vain ja sitä se todennäköisesti onkin, mutta,,, Lou Ferrigno.
Ihan tosi hei, kuunnelkaa nyt sentään puolustuspuheeni koskien Dance Flickia.
.....
....
...
..
.
The Boys Next Door osoittautunee pettymykseksi ovifetisisteille, eikä kannata olettaa sen kertovan Ray Manzarekin naapureistakaan.
Operation: Endgamen miinuksena on Zach Galifianakis, koska perkele sentään, mies ei kertaakaan puhu kreikan saaristosta.
Onneksi kaiken pelastukseksi saapuvat Terence Hill ja Bud Spencer, koska he ovat sentään Norsunluurannikon pummit.
Ei mutta mitä ihmettä, eiväthän he olekaan Hill taikka Spencer, vaan ns. kaksoisolennot Michael Coby (Antonio Cantafora) ja Paul Smith (Paul Smith).

Vau. Siis niin kuin vau.

Elokuvien ohella haaviini tarttuivat myös nämä:

Mike Oldfieldin äänilevy Islands on progehtavan tuotoksen sijaan new age-osaston Oldfieldia, mutta ei luojan kiitos sellaista löysää moskaa millaisella hän viimeisimmän levynsä täytti. Ihan oikeasti, Man on the Rocks on niin hapanta vauvaripulia, että siinä tarvitaan manaajaa avuksi.
Pulp Fictionin käsikirjoituskirja on tullut aiemminkin vastaani, sillä aikoinaan elokuvan vielä ollessa uutuuttaan hohtava oli kaupunkimme pääkirjastossa Pulp Fictionin vhs:n spessuversio lainattavissa ja se olikin vallan mainio boksi sisältäen elokuvan ohella tuon kirjan että myöskin soundtrackin.
Kuvassa olevasta kolmesta pelistä en ole vielä kokeillut yhtäkään, mutta Tomb Raider on sentään vähintäänkin nimenä tuttu, mutta tuo nimenomainen Tomb Raider: Underworld ei nimensä loppuosasta huolimatta kuitenkaan kertone Born Slippyn aikaansaaneista muusikoista saatikka sitten nahka-asuisista vampyyreista.
Heavenly Swordissa on joku tytteli heiluttelemassa miekkaa. Dragon Age: Originsissa se on varmaankin sitten mies.
Yhteistä näille kolmelle pelille on varmastikin se, että minä kuolen kaikissa heti ensimmäisen vihollisen kohdalla.

Lisäksi tuli ostettua jonkin verran ankkakirjallisuutta ja niiden suhteen onneni ei ole enää hyvään toviin ollut kovinkaan suotuisa johtuen siitä, että olen päätynyt keräilyssäni aikalailla siihen pisteeseen jossa mitään varsinaisesti uutta ei enää löydä vaan kaikki ovat samoja juttuja eri kansissa (kuten seuraavan kuvan kaksi ensimmäsitä tapausta) ja ne muutamat puuttuvat palaset ovat niin kiven alla, ettei sinne mahtuisi edes kitukasvuinen limbomestari. Taskareita kyllä on edelleen saatavilla vaikka kuinka paljon, mutta ne olisivat minulle vain tuplakappaleita. Disneyn satukirjoja on sentään jonkin verran tarjolla ja olin esimerkiksi nyt tyytyväinen kun vastaani sattui muutama Disneyn iloinen tietolukemisto-julkaisu:

Joskin esimerkiksi tuo Tsingis-kaanin kruunu olisi ollut soveliaampi Lasten oman kirjakerhon osana kuin edes näennäisesti tietokirjallisuuteen liitettävässä kirjasarjassa.

Tänään on ollut uskottavan uskomattoman kaunis päivä ja olen tyytyväinen.