Välissä sitten tapetaan sotilaita, ryöstellään ja nöyryytetään rikkaita, ja sen sijaan että oikeasti onnistuttaisiin esittämään olevansa oikealla asialla palauttamassa ihmisarvo se heiltä viedyiltä, lopputulos on pikemminkin sitä kuinka keskiluokkaiset kakarat rikkovat kauppojen näyteikkunoita vastustaessaan muka valtiojohtoa. Sehän se auttaakin kun aiheutetaan materiaalista tuhoa kohteille joilla ei ole mitään tekemistä hallituksen päätösten kanssa.
"One of the greatest spaghetti westerns ever made" hehkuttaa A Bullet for the Generalin kansi, mutta sallinette minun olla eri mieltä. Kyseessä toki on pastalänkkäri jossa miehet ovat karvaisia, hikisiä ja huonohampaisia, hahmot nauravat räkäisesti, katsoi minne tahansa on siellä pölyä sekä muuta likaa ja joukossa on heitä ns. nimettömiä hiljaisia antisankareita, moraalivaurioisia vapauttajia ja pahiksia joilla on oma hellyyden osoitus-hetkensä, mutta vaikka mukana onkin roppakaupalla asiaankuuluvia tunnusmerkkejä ei aihetta käsitellä järin kiinnostavasti, hahmot ovat liiankin stereotyyppiä, eikä siinä pölyssäkään tunnu olevan tarpeeksi keuhkoahtauman merkkejä. Tarinallisesti oli odotettavissakin, että tietenkin Bill tarpeeksi roikuttuaan El Chunchon seurassa alkaa kokemaan pistoja sydämessään eikä voi toimia ainoastaan pelkän rahan kannustamana ja täten siirtyy vapaustaistelijoiden puolelle joten ei siinä mitään, mutta kun El Chuncho vaikuttaa enimmäkseen jopa kansanmieheksi liian pienoikestopuolueen sanavammaiselta rääpäleeltä jonka ei pitäisi edes harkita ulkoilmoilla olemista eikä täten onnistu olemaan vakuuttavan karismaattinen henkilö jonka kelkkaan haluaisi hypätä. Tämä ei ole kritiikki Volontén näyttelijälahjoja kohtaan sillä hän oli urallaan esittänyt useammankin kerran samanlaista hahmoa ja vieläpä erinomaisesti, ollen tälläkin kerralla edelleen ihan hyvä, mutta ei nyt ainakaan dialogiansa taikka keskittymiskykynsä ansiosta mikään oikea johtaja. Tottakai El Chuncho on ajoittain ns. paha ja sekä enimmäkseen välillä ns. hyvä, jolloin noudatetaan sitä lajityyppiin kuuluvia harmaan sävyjä pelkän mustavalkoisuuden sijaan, mutta etenkin kohtauksissa joissa hän teloituttaa hävinneitä valtiota edustavia teemme vain työtämme-sotilaita yhtä armotta kuin hekin varmasti olisivat toisenlaisessa tilanteessa tehneet hänelle on El Chuncho esitetty liian kylmänä sadistina ettei sen perusteella ole uskottavaa kuinka minullekin tämä on pelkkää duunia-Bill muka kääntyisi hänen puolelleen. Ei etenkään kun näemme miten El Chuncho joukkoineen nöyryyttää alueen hyväosaisia kun heidän ainoaksi synnikseen tunnutaan esitettävän rahakkuus, eikä mahdollinen tapa millä heistä tuli rikkaita. Joten se tietty merkityksellisyys ajettavasta asiasta ja siihen kohdistettava sympatia jää liiaksi puolitiehen jotta tässä onnistutttaisiin perustelemaan miksi El Chunchon ajama agenda olisi muka parempi vaihtoehto ja kun se ei sitä sitten ole niin miksi Billkään jättäisi sen vuoksi tehtäväänsä kesken. Näin ollen onkin suuri plussa ettei todellisuudessa Bill jätä tehtävänsä siltikään kesken, mutta niin olisi taatusti kirjoitettu jos lopullinen kohde olisi ollut El Chucho. Vaikka vastaavasti sillä tehtävän keskeyttämisellä nyt ei suuremmin olisi ollut mitään merkitystä koska kohteena oleva kenraalikin on itse salamurhaa lukuunottamatta kaukana poissa ollen siten tuossakin tilanteessa täysin mitättömän oloinen henkilö ja huomattavasti parempi idea olisikin ollut jos kohde olisi El Chuncho ja silti vietäisiin elokuva samaan tehtävän suorittamiseen. Se olisi ollut parempi jo hahmojen mahdollisten luonnemuutosten suhteen kun voisiko Bill tosiaankin tappaa El Chunchon jonka tulisi olla niin vaikuttava johtaja, että jopa sydämettöminkin kääntyy hurskauden puolelle. Mutta kun ei niin ei. Onneksi sentään lopussa se on El Chuncho jonka tulee valita tie oikealta taikka väärältä suunnalta, vaikka Bill nyt jopa tehtävän suoritettuaan päättää olla tosi kiva, reilu ja arvostava ihminen.
Siltikin onhan tässä kuitenkin riehakasta musiikkia myöten mukana kaikki mitä mehikoon sijoittuvalta spagettilänkkäriltä odottaakin ja kun katselee elokuvaa vain viihteenä ilman syvempää poliittista merkitystä voi näkemästään nauttia varsin onnistuneesti. Se kuinka jokainen tuntuu koko ajan kiljuvan henkensä edestä kaikki repliikkinsä käy voimille aika nopeasti ja tässä tapauksessa en oikein uskoa ongelman olevan ainakaan täysin dubbauksessa sillä esiintymisen perusteella kaikki aukovat suutaan pelkän huutamisen vuoksi.
Erityisen suurelta menetykseltä tuntuu El Chunchon ja hänen veljensä (Klaus Kinski) suhteen jääminen vain pariin mainintaan siitä, että he ovat veljeksiä kun kerran lopussa se kuitenkin nousee hetkiseksi aivan John Hillcoatin Propositionin korkeuksiin.
"Pepito, you're dead" totesi hän kysyvästi löytäessään Pepiton kuolleena.
Tähdet: **
A Bullet for the General
4 kommenttia:
Edellisestä katsomiskerrasta on vierähtänyt sen verran pitkä tovi, ettei pitäisi varmaan tulla mitään huutelemaan, mutta kyllä mulla on tästä myönteisemmät muistikuvat. Silloin kun kahlasin spaguja enemmän, teki tämä oikeastaan zapatero-alalajissa aika eheän vaikutuksen.
Vaikka vanhat vallanpitäjät ilmeisen turmeltuneita ovatkin, ei barrikadeille nousseiden lantavarpaidenkaan veristä vallankumousoperaatiota järin kaunistelevasti kuvata. Se Kinskin esittämä El Chunchon broidi taisi olla (äijän linjalle johdonmukaisesti) suorastaan seinähullu.
Sinänsä ymmärrettävää, että saapasmaan enemmän tai vähemmän vasemmistoradikaalit leffamaakarit päätyi länkkäribuumin aikana ammentamaan juuri Meksikon vallankumouksesta, kun vanha valta oli harvalukuista sorttia eikä köyhyydestä & kurjuudesta ollut rahvaan keskuudessa pulaa.
Ja riittihän näille yleisöäkin, vanhan mantereen lisäksi varsinkin latinalaisessa Amerikassa. Jotain tilausta tämmöisille siis oli.
Jos et tämän katsomiskokemuksen jäljiltä menettänyt vielä täysin uskoa Meksikon mullistuksissa tapahtuviin spaguihin, niin Duck, You Sucker! (eli siis se toinen länkkäri, joka Suomessa sai nimeksi Kourallinen dynamiittia), A Professional Gun ja Tepepa olivat sangen jees.
Kyllä tuota katsoessa kävi mielessä, että onko se nyt oikeasti näin kova pettymys vai pitääkö se ottaa jossain vaiheessa uudelleen katseluun. Riski on vain siitä, että silloin saattaa vakuuttaa itselleen sen negatiivisen mielipiteen.
Kinskistä sen verran, että vaikka mies vetääkin ajoittain rooliaan maanisesti niin tässä tapauksessa se vaikuttaa siltä, että vaikka suoritus sillä saralla onkin hyvä niin ettei hän oikeasti halunnut olla roolissaan pöpi koska enemmän siellä on niitä seesteisiä osia ja silloin ei edes ole mukana sitä tuttua sielunsyöjäilmettä. Kenties sopimus oli vaatinut Kinskiä olemaan Kinski jotta saadaan traileriin Kinskiä ja siellä oikeastaan esitelläänkin ne kaikki kinskiydet.
Luultavasti juurikin noin, Klasuhan päätyi tähän (ja aika moneen muuhunkin spaguun) sen johdosta, että saksalaisrahoittajat halusi teutoonikatsojia varten kotimaisen naaman, ja luultavasti roolia hahmoteltiin äijän julkikuvan pohjalta.
Tuota en olekaan nähnyt, vaikka joskus katselinkin paljon spagettiwesternejä sekä Kinskin tuotantoa. Syynä varmaan ettei tuosta ole näkynyt Suomi-julkaisuja. Liekö tuo Duck, You Sucker ollut sitten Leonen vastakommentti vallankumouslänkkäreille, ainakin jokaiselle vallankumoukseen sekaantuneelle sattuu jotain ikävää elokuvan kuluessa.
Lähetä kommentti