Fury of the Dragon (1976)

Jokainen Bruce Leen fani varmastikin tuntee häneen liittyvän elokuvallisen eksploitaation ilmentymän nimellä bruceploitaatio jonka alaisuudessa ilmaantui useitakin nimiratsastajia ja vaikka toki onkin tuomittavaa hyödyntää edesmenneen mainetta oman edun tavoittelussa, niin osa niistä kopioista on oikeasti riemastuttavaa katseltavaa. Ja jos eivät muuta, niin ne usein kuitenkin edustivat lajissaan jonkinlaisen mielikuvituksen hyödyntämistä, mitä esimerkiksi nämä jatkuvalla syötöllä edesmenneiden muusikoiden kuten Tupac Shakurin hautaa ryöstävät isommat ja nimekkäämmät julkaisijat eivät yleensä tee. Joten nyt esimerkiksi Bruce Leen kohdalla minusta on Fury of the Dragon on aivan yhtä paljon eksploitaatiota kuin ne Bruce Len ja Bruce Lin teoksetkin, mutta toiset hyväksikäyttäjät vain tekevät sen läpinäkyvämmin ja siten oikeastaan rehellisemmin.

Fury of the Dragon on oikean elokuvan sijaan todellisuudessa Green Hornet-sarjan jaksoja leikattuna yhteen ja korostaen Leen esittämän sidekickin Katon osuuksia, eli toimintaa tehden siitä siis muka jotenkin edes vähän enemmän Leen elokuvan. Mahtaa muuten itse Green Hornetia näytellyttä Van Williamsia potuttaa kun ensin samankaltainen superheerossarja Batman vei yleisön huomion, sitten sarjan "Robin" nousi suositummaksi ja kun vihdoin ja viimein supersankarielokuvat olivat pop ja oli hahmon kunnian comebackin aika, niin päärooliin otettiin Seth Rogen Batmanin saadessa Christian Balen lihakset. Ei siis kannattane antaa Williamsille tätä Fury of the Dragonia nähtäväksi, sillä jos pelkkä nimi on valittu viittaamaan Bruce Leen suuntaan, niin sitä tekee myös kansikuva jossa Williamsin nimi on kaikkea muuta kuin esillä. Elokuvan trailerissakaan Williamsia ei mainita (kasvotkin hädin tuskin näkyvät), vaikka moneen otteeseen muistetaan todeta Bruce Leen palanneen ja Bruce sitä ja Bruce tätä.

Ne muutamat jaksot mitä olen Green Hornetia entuudestaan nähnyt eivät tehneet minusta mitään sarjan ystävää ja ymmärrän täysin miksi samankaltainen, mutta paljon riehakkaampi Batman vei valokeilan siltä. Tosin tunnelmassa näillä sarjoilla on samanlainen ero kuin Dragnetin tv-versiolla ja elokuvalla, joten vertailu on kieltämättä hieman epätasapainossa.
Oli myös helppo huomata miksi Bruce Leen esittämä Kato nousi päähenkilöä suositummaksi, eikä siihen tarvittu avuksi näyttelijän kuolemaa taikka edes hahmon lähitaistelutaitoja, sillä Van Williams on hieman pökkelömäinen esiintyjä ja ilman Leen apua olisi saattanut aiheuttaa sarjalleen vieläkin nopeamman lopun. Näin ollen uskallankin väittää tämän Fury of the Dragonin (ja näkemättä kenties sen toisen ns. Green Hornet-elokuvan. Ei, ei sen uuden) olevan tässä muodossaan parempi kuin itse tv-sarja. Alkutekstit joissa unohdetaan Van Williams näyttäen vain piirrettyä Bruce Leetä, emosarjan oma aikauden visuaalinen hupsuus ja jaksojen todella kehno yhteennitominen jossa Leen tappelukohtausten painottamisessa ollaan täysin unohdettu kaikenlainen kohtausten toisiinsa sopiminen tekevät elokuvasta hetkittäin täsmälleen samalla tavalla hauskan kuin niistä oikean bruceploitaatio-tittelin saaneista teoksista. Niinpä Fury of the Dragonia katsellessa sitä on toistuvassa mitä hittoa tapahtuu-tunnetilassa, kun väärien kohtausten yhdistämisen ja jaksojen typistämisen vuoksi saattaa musiikki katketa kesken torvensoiton, yöstä tulla päivä ja taas yö, tapahtumapaikat vaihtuvat kuin henkilöt hyppisivät ajan ja paikan halki vailla mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen ja Bruce Lee tappelee henkilöiden kanssa jotka eivät edes äsken olleet siellä tai edes samoissa vaatteissa. Aivan loistavaa sekoilua siis.

Juoni jota jaksojen mielivaltaisen oloisesta yhdistämisestä huolimatta voi seurata on, että joku saa tappouhkauksia ja joku toinen kidnapataan jolloin Green Hornet seuraa sivusta kun Kato kenkii joitakin pahiksia ja sitten ollaankin vaarassa joutua kaivinkoneiden murskaamaksi, mutta potkuja ja helikopteri ja pantteri joka nukahtaa ja ja ja laser kun yöllä puistossa paistaa aurinko. Tälläistä tämä sitten on 90 minuutin ajan.

Koska kyseessä on neljä jaksoa lyhennettyinä ja yhdistettynä muka yhdeksi pitkäksi elokuvaksi, niin mukana on myös neljä varsinaista juonikuviota ja sellaiseksi perinteisiä ryöstöjä, etc. Lasereilla tai ilman. Eli ihan tuttua huttua tämänkaltaisille tv-sarjoilla ja vaikka ne eivät nyt millään erityisellä nerokkuudella loistakaan niin ovat kuitenkin ihan kelvollista tavaraa viihdesarjalle. Nämä neljä tarinaa eivät kuitenkaan nivoudu mitenkään yhdeksi kertomukseksi, sillä jokainen käydään vuorollaan lävitse ja siten kokonaisuudesta ei pysty mitenkään saamaan irti sitä pitkän elokuvan tuntua. Jokainen jakso kärsii pahasti siitä, että niitä kaikkia on lyhennetty ja se aiheuttaa yksittäisten osienkin kohdalla jatkuvuusongelmia kun joitakin selvästi tarinalle tärkeitä seikkoja on jätetty leikkaushuoneen lattialle. Lisäksi kun on haluttu saada lisää Bruce Leen suorittamaa toimintaa on näiden neljän lähes kokonaisen jakson oheen leikattu kohtauksia kymmenestä muusta Green Hornet-jaksosta ja varsinkin elokuvan alkupuolella niiden runsas määrä näkyy jatkuvina tolkuttomuuksina kun kesken yhden tilanteen tuleekin sekaan siihen sopimaton tappelukohtaus, tms., jonka vuoksi luulee vahingossa vaihtaneensa kanavaa. Huvittavasti näitä muista jaksoista sekaan heitettyä kohtauksia tulee elokuvan alkupuolella enemmän kuin lopussa, jolloin pari viimeistä jaksoa näkyy enemmän tai vähemmän vain pelkästään lyhennettyinä ilman päälle heiteltyjä koristeluja. Aivan kuin leikkaajan innostus olisi lopahtanut kesken kaiken.
Jotta kyseessä ei olisi vain putki tv-sarjan jaksoja olisi ne jaksotkin pitänyt sekoittaa keskenään niin, että tarinoiden välillä oltaisiin hypitty kuin päällä olisi shuffle-toiminto. Se tuskin olisi tehnyt laisinkaan hyvää järjen osalta, mutta olisi ainakin tehnyt kokonaisuudesta muka yhden monipolvisen tarinan, kuin pelkän novellikokoelman jonka tarinat lukee järjestyksessään, mutta jättäen tietenkin joka viidennen sanan väliin. Kenties kaikkein naurettavinta tässä on se, että lisätyt eri jaksoista napatut toimintakohtaukset eivät nosta elokuvan pulssia laisinkaan, saati edes oikeasti lisää Bruce Leen näkyvyyttä, vaan hän on edelleenkin lähes ilmeetön ja sanaton sidekick.

Siispä kyseessä on perinteisiä rikostarinoita huonosti leikattuina ja vertailulta Batmaniin on aika vaikea välttyä, eikä pelkästään vain siksi että kyseessä on samaan aikaan samankaltaisella teemalla televisiossa pyörinyt visuaalisesti samanhenkinen sarja, vaan myös koska eräässä Fury of the Dragonin kohtauksessa katsotaan televisiosta juurikin Batmania.
Lyhennettyinä jaksot menettävät normaalin virtauksensa ja sekaan heitetyt irtokohtaukset sekoittavat pakkaa entisestään, jolloin nämä yhdistettynä ympäröivään Bruce Lee-hehkutukseen Fury of the Dragon on elokuva jota ei todellakaan voi ottaa tosissaan. Toisaalta kun sen ottaa bruceploitaatiotana, niin etenkin alkupuolen kortit levällään-fiilis on erittäin hauskaa mielen nykivää pakoa kaarnalaivalla kerjäläisten valtakuntaan.

Tähdet: **
Fury of the Dragon