Siispä ekaluokkalaiset kertovat siemennesteen kyllästämiä tarinoita ja toimivat guruina päiväkotilapsille jotka ovat vasta pohtimassa seksuaalisia seikkailuja. Näistä tulevaisuuden toivoista kasvaa sitten jossain vaiheessa aikuisia ja lapsena oppimansa asiat toteutuvat avioeroina, joista nämäkin mukulat saavat osansa heidän vanhempiensa erotessa minkä ehtivät. Nyt vuorossa ovat Jamesin (David Berry) vanhemmat ja voi sitä häpeän tunnetta jonka poika kokee uskoessaan olevansa jotenkin syypää tilanteeseen. Onneksi osa saman kokeneista kavereista kuten Tom (Grady Hutt) toimivat neuvonantajina avioerolapsen kivisellä tiellä, samalla kun osalle lajitovereista se on syy aloittaa tappeluita ja lopettaa ikiaikainen bestiksen olo. Luonnollisesti avioerovanhempia kuvataan keski-ikäkriisien vallassa olevina korvarengas ja nahkatakki-ihmisinä, taikka kaikesta huolissaan olevina hysteerikkoina.
Kaupungin avioerolapset ja he joilla vanhemmat vielä jostain syystä ovat yhdessä jakaantuvat erilleen ja sota alkakoon, jolloin edelliset perustavat toisiaan tukevan salaseuran jossa varmaan uhrataan vuohia ja neitsyitä ja neitsytvuohia suuren Saatanan nimeen. Vivat crescat floreat!
Kun minä olin ensimmäisellä luokalla, niin silloin poikien mielessä oli kyllä lisääntymisen sijaan Transformersit, polvien kokemat asfaltti-ihottumat ja tyttöbakteerien välttely. Olettavasti tyttöjen mielessä olivat My Little Ponyt ja oikeat ponit, joista edelliset ovat nykyään fedorapoikien juttuja. Joten on se myönnettävä, että tälläinen Porky's/American Pie-elokuva jossa pojat pyrkivät kosteisiin pöksyihin ja näkemään tissejä on aikalailla creepya kamaa kun kerran näyttelijät ovat hädintuskin irtaantuneet vaippaihottumista. Elokuvan pääjuoni avioerolapsista jotka perustavat eräänlaisen tukiryhmän itselleen ja jakaantuminen eri leireihin on ihan hyvä lähtökohta perhe-elokuvalla samaan tapaan kuin paikkaansa vaihtavat kaksoset jotka haluavat eronneet vanhempansa yhteen, mutta jatkuvat pikkutuhmat vitsit ovat vain väärässä paikassa juurikin näyttelijöidensä vuoksi. Jos nämä kakarat olisivat hieman vanhempia, teini-ikäisiä joilla muutenkin on kokemuksen syvällä rintaäänellä todettaen harrastuksina itsetyydytys sekä masturbointi, niin tuolloin vaginan himo ei olisi niin vääränlaista, mutta kun ei niin piilotettuna esitetyt "All right, pussy, pussy, pussy! Come on in pussy lovers! Here at the Titty Twister we're slashing pussy in half! Give us an offer on our vast selection of pussy, this is a pussy blow out! All right, we got white pussy, black pussy, Spanish pussy, yellow pussy, we got hot pussy, cold pussy, we got wet pussy, we got chet pussy, smelly pussy, we got hairy pussy, bloody pussy, we got snappin' pussy, we got silk pussy, velvet pussy, Naugahyde pussy, we even got horse pussy, dog pussy, chicken pussy! Come on, you want pussy, come on in, pussy lovers! If we don't got it, you don't want it! Come on in, pussy lovers!"-jutut tulevat oikeasti pienten lasten suusta, niin se ei vain jotenkin toimi. Toki siinä on jotakin kiehtovaa kun tehdään täysin erilaisilla/vääränlaisilla esiintyjillä heille sopimatonta elokuvaa kuten koirat tekemässä Teräsmiestä, niin silläkin uhalla, että kuulostan vanhalta parralta ajamassa lapsia pois nurmikolta, niin aikuisena olo on sen verran suolesta ettei sinne kannata kyllä mitenkään kiirehtiä. Joten nuoriherra ja -neiti ovat hyviä vaan ja pukevat lämpimämpää päälleen, unohtavat Miley Cyrusin pornografian ja vaikka se naapurin Ville-Veikko-Tellervo nyt intoileekin trendikkäillä anuksen paljastavilla housuillaan, niin mene sinä ennemmin sadistisesti pistämään ampiaisia ja mehiläisiä pakasterasioihin ja keinu, keinu sielusi edestä. Yö kuuluu meille, ei mopopojille!
Mukana oleva idea jossa elokuvan erokakaroiden klubista tulee sen verran suosittu, että kaikki muutkin lapset haluavat liittyä mukaan, mutta voivat tehdä niin vain aiheuttamalla vanhempiensa eron, on aika mainion vinksahtanut. Kun jonkin Maissilapsien ja Would You Kill a Childin ensiaskeleet, jossa ensin lapset erottavat vanhempansa ja sitten paistavat heidät avotulella.
Christopher Lambertin nimellä ja kasvoillakin mainostettu Splitsville ei ole näyttelijä-Lambertin faneille yhtään sen enempää tarpeellinen elokuva kuin vaikkapa Congo Bruce Campbellin ystäville. Lambertin ihan kiva mutta tyystin tarpeeton pieni sivurooli liikkamaikkana lieneekin tässä tapauksessa mukana vain tuomassa edes jonkinlaista tähtistatusta elokuvan esiintyjäkaartiin, sillä miehelle tärkeintä lienee ollut tuottajana toimiminen, ei kameran edessä oleminen.
Ekstraplussaa siitä, että Splitsville on ilmeisesti esitetty jonkin kotoisan televisiokanavan toimesta nimellä Operaatio Separaatio. Se kuulostaa ihan joltain suomalaiselta sketsiohjelmalta pääosissaan Minttu Mustakallio ja Kari-Pekka Toivonen.
Tähdet: **
Splitsville
3 kommenttia:
Olen katsonut tämän leffan luvattoman monta kertaa, vaikka se ei kovin kummoinen olekaan. Siitä vaan tulee niin paljon ala-astemuistoja mieleen, että tulee katseltua nostalgiasyistä. (Olin 97-98 kutosella, menee siis aika samoihin kuvausajankohdan kanssa.) Leffan lapset näyttää ihan omilta ala-asteen koulukavereilta vaatteineen ja hiustyyleineen, niin ja olihan ne jutut tollasina 12-vuotiaina aika samaa tasoa. Puhuttiin muka tietäväisinä asioista, joista ei oikeasti tiedetty yhtään mitään.
Perustuu tositapahtumiin.
NUARISO SAATANA
Lähetä kommentti