Lättäjalka hämäräpuuhissa (Occhio alla penna, 1980)

Nimestään huolimatta tämä elokuva ei ole osa Bud Spencerin Lättäjalka-sarjaa, vaan olettavasti joku oli vain päättänyt nimetä tämän tuolla tavoin hyödyntääkseen sen mahdollista suurempaa mainosarvoa kuin mitä elokuvan oikea nimi tarjoaisi. Mikä on sinänsä aika turhaa, koska jo aiemman suomijulkaisun aikana ymmärrettiin mikä se todellinen täky on ja siksipä se olikin nimeltään Bud Spencer hämäräpuuhissa. Mikä on istuvampi ajatellen elokuvan englanninkielistä nimeä Buddy Goes West, sillä Buddy saattoi oikeastikin olla jonkinlainen Spenceristä käytetty lempinimi ja ei ainakaan aiheuta päänvaivaa heille jotka koettavat tunkea tätä villin lännen seikkailua niiden Lättäjalkojen modernimpaan maailmaan ja lainrikkojaa kytäksi. Mutta kuten olemme muun muassa Trinityista ja Djangoista oppineet, niin ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Vai mitä Engelbert Humperdinck?

Rennosti asiat ottava lurjusseikkailija Buddy (Bud Spencer) koettaa pysytellä erossa ongelmista, joita aiheuttaa eritoten jatkuviin ongelmiin itsensä ajava ääliöintiaaniystävä Cocoa (Amidou), jota Buddy saakin toistuvasti pelastella pulasta.
Amidou, ei Amadou.

Erään Cocoan neronleimauksen ansiosta Buddyn ruokailu keskeytyy ja ryöstösaaliina mukaan lähtee arvokas laukku, joka ei vastoin odotuksia sisälläkään kultaa vaan tohtorin tarvikkeet. Pieneen tyhjenevään kaupunkiin päätynyt Buddy päättää omaksua lääkärin roolin, sillä sen tuoman arvostuksen ansiosta hän saisi ilmaisia aterioita ja koska ihmiset ovat idiootteja ei kukaan kuitenkaan tajuaisi ettei tämä kuoliota yskästä erottamaton herra olisi mitä esittää. Syy siihen miksi Buddyn uutena asuinpaikkana toimiva kaupunki kadottaa asukkaitaan löytyy siitä, että aluetta terrorisoi ilkeä rosvo Colorado (Riccardo Pizzuti) yhtä tuhmine veikkoineen. Niin aina, niin aina. Uuden tohtorin saapuminen kaupunkiin ei miellytä Coloradoa, joten ala vetää Buddy koska näillä nurkilla ei toivoa suvaita. Pian Buddylle selviääkin, että pelkäksi käskyläiseksi paljastuva Colorado tyhjentää kaupunkia koska se sattuu sijaitsemaan suuren kultaesiintymän kohdalla ja tietenkin rikkaudet ovat tarkoitettu vain rötösherroille. On siis syytä keskeyttää ruokailu jälleen kerran ja osoittaa, että jos jollain on lupa hyödyntää ihmisten tyhmyyttä niin se on vain Buddylla. Ellei sitten ison miehen hyväsydämisyys ota täysin valtaansa ja sen seurauksena tehdään mikä on oikein.

Lättäjalka hämäräpuuhissa ei kenties ole yhtä muistettava tai onnistunut elokuva kuin Terence Hillin Nimeni on Nobody, mutta yhtä miellyttävästi tämäkin elokuva yhdistelee veijarikomediaa puolivakavuuteen, jolloin pelkkään aivojennollaukseen se ei kenties yllättäen sovikaan.
Elokuva tasapainoilee kelvollisesti tavanomaisen turpaanvetokomedian ja ryhdistäytyvän yksin kaikkia vastaan-tarinoinnin välillä ja erityisesti Bud Spencer on saatu istuettua erinomaisesti rooliin jollaisessa Terence Hillin näkee paljon helpommin. Spencer esiintyy tutusti murahdellen, jonka vuoksi tälläinen rooli liukkaana rehtinä hurmurihuijarina tuntuu sellaiselta jonka vuoksi olettaisi esittäjänsä olevan väärässä paikassa, mutta niin vain Spencer on saanut yhdistettyä siihen "omaan itseensä" myös kevyempää ilmaisua joka ei vaikuta laisinkaan pelleilyltä. Kun elokuvan kokonaistunnelma tukee Spencerin esiintymistä, niin tämän nostaa tasapainoisuudessan sen verran korkealle, että epäilee ettei ohjaajaksi merkitty Michele Lupo ollutkaan käskyttäjänä. Ainakin jos mielessä ovat Spencerin ja Lupon kaksi edellistä yhteistyön tulosta Jäitä hattuun ja Konnat ketoon. Ne kun eivät ole kovin hyviä.
Harvoinhan niin Spencerin kuin Hillinkään elokuvat nousevat pistytyksissä kovinkaan korkealle, sillä viihdyttävyydestään huolimatta ne ovat parhaimmillaankin suht' kömpelöitä ja hätäisen oloista sekundaa, jolloin suurta mittakaavaa ajatellen on helppo löytää edustettujen lajityyppien joukosta parempiakin suosittelujen kohteita. Kuitenkin kolmen tähden Spencer-elokuva on nimenomaan suhteutettuna ulkopuolisiin lähes täyttä kultaa ja Hill/Spencer-leffat ovatkin muodostuneet niin omaksi genrekseen, että vertailukohtien etsiminen sen ulkopuolelta on yleensä turhaa.

Lättäjalka hämäräpuuhissa on siis koominen western jossa Spencer onnistuu esittämään itsestään uuden rennomman puolen, ollen silti täysin oma itsensä ja vaikka mukana on kuluneita hahmoja sekä juonenkäänteitä ja Amidoun esittämä Cocoa on ajoittain niin ärsyttävä, että tekee mieli läimäistä ja kovaa, niin on tässä kuitenkin hyvin miellyttävää rennosti rullaavaa lännenseikkailua.

Coloradon roolissa on Riccardo Pizzuti joka ei ehkä nimenä ole kovinkaan tuttu (liekö tuo Amidoukaan?), mutta jokainen Hill/Spencer-leffoja katsellut varmasti tunnistaa miehen kasvot, sillä tämä herra oli mukana todella monessa niistä (ainakin 18 yhteistyön tulosta) ja lähes poikkeuksetta esitti rivipahista joka sai turpaansa.

Hauskasti olin kirjoittanut muistiinpanoihini seuraavaa:
"musiikissa imitoidaan Morriconea aika onnistuneesti."
Siihen miksi etenkin Giù la testa pilkahteli mielessä pariinkiin otteeseen on selityksensä, sillä kappas mokomaa, sehän onkin Morricone joka tämänkin elokuvan musiikin takana on.

Tähdet: ***
Lättäjalka hämäräpuuhissa