Wolf Creek sai ilmestyessään hyvinkin positiivisia kommentteja osakseen, mutta itse en tuolloin yhtynyt siihen rintamaan, enkä tee sitä edelleenkään. Minusta elokuva oli tuolloin ja nyt vain pelkkä tavanomainen slasher jossa joku takametsien sankari pyrkii paloittelemaan vääriä polkuja tallaavia nuoria aikuisia. Se että Wolf Creek pohjautuu jonkinlaiseen tositarinaan ei muuta sitä, että edelleenkiin siinä edelleenkin on käsittelyssa kertomus jossa juostaan pakoon kun puukkojunkkari seuraa veren maku suussaan ja tällöin Voorheesin sambailut ovat aivan yhtä todellisia. Toki tällä kertaa kyseinen tuhmuri heittää Crocodile Dundee-läppää, mutta ihan oikeasti, kuka voi ottaa tosissaan puukkohullua joka imitoi Paul Hogania? Myönnän tietenkin, että jos todellisessa elämässäni kyseinen heppu puukko kädessään ja tappohalut mielessään tulisi vastaan, niin kyllähän siinä tulisi Louis Pasteurit housuun, mutta televisioruudulta katsottunua ei niinkään.
Positiivista ehkä on se, että vaikka hahmot ovat rutiinikamaa naiskenteluhaluineen ja dokaamisineen, niin tisseily jää olemattomaksi. Ei sellaisen puute nyt oikeasti elokuvaa ja sen hahmoja syvennä, mutta ainakin slasherleffoille tavanomaisen panokulttuurin esittämisen puute, kuten myös post moderni itseironisuuden välttely ovat hetkittäin virkistäviä, sillä Wolf Creekin tavallisuus tuntuu melkeinpä erilaiselta. Tuntuisi ehkä enemmän jos mukana ei olisi sitä nykytrendin mukaista heiluvaa kameraa. Eihän tämä mikään Cloverfield ole, mutta kyllä sitä kotivideokuvausta harrastetaan ihan tarpeeksi.
Uhrit eivät siis nonstoppina vedä pilveä ja pöki kaikkia reikiä, mutta he ovat silti vain kuka välittää-tyyppejä joiden tehtävänä on juosta karkuun kun iso paha susi tulee perässä napsimassa heitä yksitellen suuhunsa. Ja Sepe on vain jokin puujalkavitsejä vääntävä billyjoebob, joka kuten aiemmin jo totesin ei ole kovinkaan pelottava. Tai ei ole ainakaan yhtään sen pelottavampi kuin mikään niistä sukurutsamutanteista joita jenkkiversioista yleensä löytyy.
Jos tämä tosiaan on Quentin Tarantinon mielestä "yksi parhaimmista kauhuelokuvista 25 vuoteen", niin mies ei ole tainnut juuri kauhuelokuvia katsellut, sillä vaikka Wolf Creek ei ole varsinaisesti mikään huono kauhistelu, niin ainoa oikea ero liukuhihnalta tuleviin jenkkikaimoihinsa on elokuvan valmistumispaikka. Mutta jos aussikauhua kaipaa, niin kyllä Razorback on paljon mielenkiintoisempi.
Tähdet: **
Wolf Creek
6 kommenttia:
Tämä selittääkin sen, miksi Randy Quaid on tässä viime aikoina pakoillut polliisia oikein olan takaa....
On se vaan aika velikulta
En kyllä ymmärrä tuota Tarantinon kommenttia yhtään, aika keskiverto kauhupätkähän tämä on. Minä tosin tykkäsin tästä aika paljonkin sen ilmestymisen aikoihin, mutta ei se nyt viime katsomalla kovin kummoinen ollut. Ehkä Tarantinokin on jo samaa mieltä?
Tarantino antanut ällistyttäviä kehuja monelle elokuvalle joka ei sitä olisi ansainnut (mm. My Name is Modesty ja Hostel) ja varamsti kyseessä onkin vain pelkkä mainosjippo, eikä Tarantino itsekään ole sanomansa mukaista mieltä. Tai sitten Tarantino ei todellakaan ollut katsonut 25 vuoteen mitään muuta kauhuelokuva kuin Wolf Creek ja tällöin se ymmärrettävästi olisikin paras sinä aikana näkemänsä kauhuelokuva.
Mun muistikuva koko elokuvasta on, ett siinä oli 1,5h telttailua yms haahuilua ja viimeiset 10min roikuttiin kahleissa puolet alaruumiista kadonneina ja olin ett jipii viimein jotain siistii. Muistanko väärin? Kannattaako ostaa ja kattoo uusiks?
Sama vika miks en tykänny Hostel 1:stä, siinäki ne bailas ympäriinsä vitun kauan, ennenku kukaan kuoli.
Muistat suurinpiirtein oikein, paitsi ehkäpä sen telttailun sijasta pieruhuumorin esittely nuotion äärellä on hieman sopivampi kuvaus elokuvan sisällöstä.
Ja hei, jos todellakin haluat nähdä Wolf Creekin uudelleen, niin älä turhaan mene sitä ostamaan, saat minun kappaleeni.
Lähetä kommentti