Pastori Vandergelding ei kuitenkaan suostu tunnustamaan häviötä.
Queer Duck-animaatiosarja oli itselleni aiemmin vain nimenä tuttu, mutta kun törmäsin tähän sarjan elokuvaversioon, niin tokihan se oli nähtävä vaikka pelkästään jo siksi, että minua huvitti hahmon nimi Openly Gator.
Nopea googlaus kertoi Queer Duckin olleen tuotannossa vuosina 1999 - 2006 ja kolmen minuutin pituisia jaksoja kertyneen 20, joten näköjään mistään kovin sanoisimmeko isosta produktiosta ei näytä olleen kyse. Komediallinen sarja kertoo joukosta homoseksuaaleja eläimiä ja elokuvan perusteella huumori koostetaan lähes pelkästään Will & Gracen kaltaisista kilteistä homovitseistä ja helppoahan se on sillä Queer as Folkin ja The L Wordin tavoin jokainen hahmo joko jo on homoseksuaali taikka on salamana sellaiseksi muutettavissa. Toki siellä ovat ne pakolliset murehdinnat siitä kuinka helpompaa elämä mahdollisesti olisi heterona, tms., mutta gaydar-vitsit täyttävät 99 prosenttia sisällöstä. Siispä vaikkapa sitä voisi erehtyä luulemaan Queer Duck-nimisen animaation olevan kallellaan South Park-henkiseen rääväsuiseen näkemykseen, niin kyllä tässä aika pehmustulla istuimella ollaan. Siispä esimerkiksi Happy Tree Friends-tyylinen lapsekas animointi ei toimi minkäänlaisena kontrastikikkana, vaan kiltti ulkoasu yhdistyy liiankin saumattomasti samanlaiseen huumoriin. Hiukan sääli, sillä vaikka teinkin sen olettamukseni pelkästään nimen perusteella ilman perusteluja, niin toivoin huomattavasti rohkeampaa sisältöä, mutta agressiivisempaa homoeroottista ja muunlaista huumoria esitetään esimerkiksi Tehotytöissä.
Oklahomo, My Fairy Lady, Oscar Wildcat, Teletapit ja näin pois päin. Jos tälläinen gaymiikka naurattaa ja yksinkertainen animointi iskevät, niin silloin Queer Duck the Movie on suht' varmasti aika nappivalinta, mutta vaikea se on sisällön yksinkertaisuuden vuoksi uskoa sarjan luojan Mike Reissin olevan Simpsoneiden näkyvimpiä tekijöitä, sillä Simpsoneissa olevat seksuaalisuuteen liittyvät vitsit olivat ainakin ennen Queer Duckia nokkelampia.

Tai kuinka nuohouksen yhteydessä takasta löytyy Emilio Estevez, joka oli siellä koska missä muuallakaan hän olisi. Ja kyllähän mukana on ainakin muutama rohkeamman ajattelun yritys, mutta se viimeinen ponnistus tuntuu toistuvasti puuttuvan. Voihan toki olla niin, että niissä lyhyissä tv-sarjajaksoissa on oikeasti rohkeampi ote ja varmasti Queer Duckin komiikka toimii paremmin lyhyemmissä pätkissä, koska tuolloin pääosin kliseiset vitsit eivät ehkä lukumäärällään pääse tylsistyttämään. Ihan oikeasti, tässä elokuvassa on majava joka on lesbo ja yhdessä vaiheessa hän kirjaimellisesti syö mattoa. Luottakaa minuun, se kuulostaa luettuna hauskemmalta.
Väsyneenä tämä elokuva oletettavasti naurattaisi tehokkaasti, mutta nyt se on mielestäni liiaksi vain ihan okei.
Hiukan mitäänsanomatonta piirrosta, liian turvallisia vitsejä, mutta ainakin kelvollisen mukava tunnelma. Uskoisin tulevaisuudessa häämöttävän toisen katselukerran olevan antoisampi, koska tuolloin tiedän jo olla odottamatta mitään John Kricfalusimaista huumoria, jota nyt täysin omasta syystäni erehdyin näkeväni.
Tähdet: ***
Queer Duck the Movie
2 kommenttia:
Aika köykäinen tuo varsinainen sarjakin oli, joskin teikäläiseen nähden olen juuri päinvastaisessa jamassa - leffa näkemättä, joten paha sanoa kuinka hyvin eri mitta toimisi.
Nyt kun olen katsonut myös ne lyhytanimaatiot, niin voin todeta elokuvan olevan aivan samanlainen. Eli eh!
Lähetä kommentti