lauantai 21. joulukuuta 2013

Uraputki (2002)

Joskus tekee oikein pahaa katsella kirjaston poistomyyntihyllyjä. Ei niinkään siksi etteivätkö jotkut tarjolla olevat tuotteet ansaitsikin poistumisen ja pikaisesti, mutta aina välillä niiden kohtalonsa ansaitsevienkin joukossa on jotain sellaista joiden katoaminen kirjaston valikoimista saattaa tarkoittaa lähes sukupuuttoa. Esimerkiksi nyt tämä elokuva, Uraputki, kuinka monen luulette tietävän tälläisen olemassaolosta? Ja sitten jos kirjastokin sellaisen myy puolella eurolla, mutta antaa sittenkin ilmaiseksi pois saattaa tarkoittaa sitä, ettei se vähäinenkään potentiaalinen katsojakunta saa koskaan tietääkään elokuvasta. Samassa hyllyssä muuten oli myös Saatana kutsuu minua ja jos ei sitäkään pidetä valikoimissa, niin miksi sitten mitään. Tosin ainakin Porvoon kirjaston Saatana kutsuu minua-kasetti on niin julmetun huonossa kunnossa, että sen uuden elämän tulisi löytyä roskakorista. No, säästäisivät sitten edes pelkän kannen.
Eli joo, sain tämän elokuvan kirjastosta ja vaikka hinnaksi muodostuikin pyöreät nolla kolikkoa, niin olisin ihan mielelläni maksanut siitä sen 0,50 euroa joka hinnaksi oli asetettu, sillä itsehän elokuvan vapaaehtoisesti käsiini otin.

Elokuva kertoo kahdesta teinitytöstä Sadesta (Noora Tarmio) ja Idasta (Jenni Saloranta), joista ensimmäinen tulee hajonneesta perheestä, joten tietenkin äiti on huonosti alkoholisoitunutta näyttelevä monotoninen lattialla istuja ja tytöllä itsellään on shokkivärein värjätyt hiukset, eli aivan menetetty tapaus on kyseessä. Ida puolestaan on ulkoisesti katsoen sivystyneemmän oloinen, sillä opiskeleehan hän viulunsoittoa ja tällöinhän ei mikään voi mennä pieleen. Idan kotona ovat huonekalut paikoillaan ja roskat roskiksessa, joten hänen perheensä on ilmiselvästi ylempää keskiluokkaa, eivätkä täten bisneshenkiset vanhemmat huomio lastaan kuin antamalla rahaa haavoihin. Ei siis liene ihme, että kun Sade on se henkilö joka jo ensisilmäyksellä tupakoinnin kautta päätyy narkkariksi ja ihastuu sutenöörirastapäävarkaaseen joka piirtelee synkkiä pahan kukkia, niin laiminlyöty rikas tyttö on myöskin vain yhden bileillan päässä yhteiskunnan vihollinen numero ykkösestä. Kun Sade nykytilassaan mielummin hengailee pilleriseurassa, niin jo vanhempiensa vuoksi yksinäiseksi olonsa tunteva Ida on kuin Richard Mathesonin kirjasta ja päättää itsekin kokeilla riippuvuutta aiheuttavia kemikaaliyhdisteitä ja suurinpiirtein yhden Reefer Madnessin jälkeen edessä on vahvasti vähätelty  vieroitushoito, salamana suoritetty yhdistyminen perheen kanssa ja Sade,,, no Sade voi vaikka vaipua koomaan.

Elokuvan lopussa on maininta, että "tämä elokuva on saanut alkunsa nuorten aloitteesta tehdä uudenlaista huumevalistusta", mutta minä mietin että miksi he eivät sitten niin tehneet. Orimattilan nuorisotoimen kanssa yhteistyössä tehty elokuva on täsmälleen niin pinnallinen ja saarnaava kuin miltä se vaikuttaakin, sillä jos todellakin halutaan tehdä "uudenlaista valistuselokuvaa" niin ei ehkä kannattaisi mennä nonstoppina sieltä missä se aita on matalin. Varmasti jotkut herran pelossa elävät kukkahattutädit ja -sedät ovat aivan kauhuissaan nähdessään mihin yksi pöllähdys tupakkisumua voi johtaa, mutta muilla voi olla vaikea päästä nauramatta yli kaikista mustiin pukeutunut taiteilijanarkkari piirtelee örrimörriotuksia-jutuista, saati sitten näyttelemisestä joka muistuttaa niin vahvasti tiiliseinää, että melkein ihailee kameleonttimaista eläytymistä elottomuuden kanssa. Joskin on myönnettävä, että elävän kuolleen esittäminen tulee eniten esille elokuvan ns. aikuisilta ja kaikesta hahmo-onttouksistaan huolimatta elokuvan teinityttöduoa esittävät Tarmio ja Saloranta ovat vähintäänkin uskottavampia kuin yksikään Uuden päivän nuorista. Toivottavaa vain olisi, että he olisivat saaneet esittää jotain parempaa kuin hahmoja jotka pistävät tummaa huulipunaa ja ovat siten heti katuojan rottakuningattaria sukeltamassa Primal Screamin tahdissa vessanpönttöön.

Uraputki on hauska elokuva, mitä sen ei selkeästikään ole tarkoitus olla, mutta luitteko kirjoittamani juonikuvauksen? Jos tekijät eivät kerran olleet tekemässä parodiaa huumeriippuvuuden haitoista, niin miksi he sitten niin tekivät?

Tähdet: *
Uraputki

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Tämmöisten obskuurien käppäpätkien ihanteellinen formaatti lienee joku videolataamo, jossa tekeleen jossain (sattumalta?) nähneet sen vaivattomimmin paikantaisi. Veikkaisin selostamasi varjossa Päijät-Hämeen nuorisolla olevan muistoja jaettavana kuvatunlaisen vastuuntuntoisen mestariteoksen osalta...

...noir kirjoitti...

Valitettavan moni ihminen ei kuitenkaan erikseen etsi, siis nimenomaan etsi mitään uutta ja ihmeellistä, vaan tyytyvät siihen mitä heille erikseen tarjotaan/mainostetaan. Uraputki kuuluu siihen sarjaan joka hukkuisi latauspalveluissa vielä pahemmin kun ei olisi edes kansikoteloa tarttumasa silmään. Eikä tämänkaltaisia tapauksia mikään taho mainosta, kun eivät näe sellaisella mitään kaupallisuuteen viittaavaakaan potentiaalia ja vaikka esimerkiksi kirjastojen kohdalla kyse ei niinkään ole rahankeruusta, niin eivät hekään mielellään tunnu pitävän valikoimissaan ilmentymiä jotka eivät muissa yhteyksissä tuottaisi kulujaan takaisin.
Paras keino Uraputken ja kumppaneiden leviämisellä on se, että kun kaveri tulee kylään niin sanoo "duud, kato mitä shittii mulla on" ja sitten katsotaan shittii.