John Lee (Chow Yun Fat) on ammattitappaja jolla tietenkin on jonkinlainen moraalikäsitys, joten kaikkeen hän ei suostu ja yksi sellainen tapaus on poliisi Zedkovin (Michael Rooker) pojan ampuminen. Eli Lee ei voi ampua lasta, mutta myöhemmin hän sanoo työnantajallaan olevan tapana aina kostaa vihollistensa perheille ja koska Lee kuuluu heihin jotka sen koston suorittavat, niin olettavasti hän on aiemminkin tuon tiedon perusteella ampunut perheellisiä ja mahdollisesti siinä yhteydessä myös perheiden pienokaisia. Joten miksi se on aina se ns. viimeinen keikka jolla omatunto rupeaa vaivaamaan, vai onko se niin, että poissa silmistä poissa mielestä. Jos ei näe perhettä ilakoimassa, niin yksittäin heidät voi possauttaa täältä ikuisuuteen. Ja niin, tämä tosiaan on taas olevinaan se kuuluisa viimeinen keikka, sillä tehtävän antava pomo sanoo sen olevan viimeinen keikka. Väliäkö tuolla sillä nyt Lee tietää joutuvansa itse tappolistalle koska ei suorittanut annettua tehtävää ja näin ollen on poistuttava maasta, jossa avuksi tulee passeja väärentävä Meg (Mira Sorvino). Kuten arvaattekin niin Meg päätyy liikekannalle Leen kanssa ja perässä seuraavat ilkimykset, joista kuolettavimpia ovat hiljaiset korviketappajat Ryker (Til Schweiger) ja Collins (Danny Trejo).
PAM! PAM! PAM!
Antoine Fuquan ohjaama ja John Woon osatuottama toimintafilkka on mukiinmenevä pastissi jälkimmäisen elokuvista ja etenkin The Killer tuntuu pyörineen ohjaajan levylautasella ahkerasti. Asia myös mainitaan suurella ilolla. Tietenkin se jenkkinäkemyksellinen woomaisuus saattaa toimia myös kiusaavanakin tekijänä, kun sitä kuitenkin tietää tämän olevan eräänlainen kopio, eikä alkuperäinen. Itse en kuitenkaan pidä sitä järin huonona asiana, sillä tämä on minusta varsin veikeä toimintaelokuva, mutta kyllä se enin John Woo pitäisi saada pudotettua mielestä, mikä voi olla kaikkien hidastettujen hylsysateiden, kaksin käsin ammuskelujen, takkia leijuttavien pyörähdyksien ja vastaavien vuoksi vaikeaa. Kuitenkin jos Broken Arrowmainen Woo maittaa, niin tämä on ehdottomasti katselun arvoinen tekele. Fuqua nimittäin osaa tehdä tyylikkään musiikkivideomaista toimintaa ja trendikkään kuuloinen soundtrack (mm. Tricky ja The Crystal Method) vain korostaa sitä menevää MTV-stailia. Ehkä lopputulos on hieman ontto, mutta jo Chow Yun Fat yksin vetää niin varman vakuuttavan kokemuksen syvän rintaäänen roolisuorituksen, että hän osoittaa olevansa Joe Cool ja se riittää syyksi pitää The Replacement Killersista.
Niin ja Jürgen Prochnow, siinä ei voi mennä vikaan.
Tähdet: ***
The Replacement Killers
2 kommenttia:
Pitäisi katsoa tämä uudestaan. Edellinen kerta taisi olla joskus silloin, kun tämä on ilmestynyt Suomessa VHS:lle. Täytyykin pitää mielessä jos tulee jossain reissulla vastaan.
Edellisen kerran minäkin näin tämän kasetilta kun se oli vielä uutuuttaan hohtava ja jostain syystä elävimmin mieleeni oli jäänyt kohtaus jossa Chow Yun Fat katsomatta lyö heitetyn tuhkakupin rikki.
Lähetä kommentti