Ilkeästi virnuileva Stephanie (Sammi Davis) haluaa täydellinen aviomiehen ja täydellisen perheen ja täydellisen elämän, mutta jos hän ei niitä saa hän ryhtyy murhahippasille ja aloittaa myöhemmin uudelleen jossain muualla. Hetkinen, miksi tämä kuulostaa niin kovin tutulta. Ei, kyseessä ei ole Isäpuoli, mutta samoilla linjoilla ollaan.
No kuitenkin, Stephanie on menossa naimisiin juuri äskettäin tapaamansa Teddyn (Linden Ashby) kanssa ja vaikka lähes kaikki ovat onnellisia tapahtumasta, niin Teddyn sisar Laura (Kelly Preston) epäileen morsiamessa olevan jotain erilaista ja tuhmaa. Ehkä se johtuu vain siitä, että Stephanie hymyilee kuin ekstaasissa, taikka siitä että kun hän ei hymyile hän heittää silmistään murhaavia katseita. Niin no, ehkä Lauran epäilyksiä kasvattaa sekin, että Stephanie valehtelee kuin poliitikko ja jää yhtä usein kiinni siitä. Muut tietenkin pitävät Lauraa vain vainoharhaisena ilkimyksenä, sillä hän selkeästi edelleenkin suosii Teddyn entistä kihlattua, joka jo ajat sitten oli kohdannut niin sanotun kuoleman.
Heitetään joukkoon pakollinen traumaattinen lapsuusmuisto äidistä tekemässä itsemurhaa hääpuvussa ja soittorasiamusiikki kuvastamaan mielenvikaisuutta, niin meillä on elokuva joka on elokuva, mutta joka valitettavasti on vain elokuva.
MInä pidän niistä Terry O'Quinnin Isäpuoli-elokuvista ja suurelta osin se johtuu nimenomaan O'Quinnista joka onnistuu olemaan aivan tuiki tavallisen oloinen perheenisä että myöskin pelottavan vaarallinen mielipuoli ilman, että hän sen tylsähkön tavallisuuden aikana olisi selkeästi itsensä paljastava psykopomppulinna, jolloin se hahmon vaarallisuus tulee lähes yllätyksenä. Siis tokihan jo ensimmäisessä Isäpuolessa sitä heti tietää O'Quinnin olevan pöpi, mutta jos sieltä leikataan pois ne verikekkerit, niin O'Quinnin isäpuoli on suurelta osin vain tavallinen isäpuoli ilman sen suurempaa pelottavuutta. Eihän Isäpuoli nyt mikään mestariteos ole, mutta se onnistuu olemaan tarpeeksi uskottavasti näytelty älä luota vieraisiin-jännäri jotta sen voi ottaa helposti vertailukohdaksi kun heikompi kopio (kuten se remake ja alkuperäisen sarjan kolmas osa) tulee vastaan, sillä sitä The Perfect Bride on, heikompi kopio. Muuten ehkä tämän nyt vuorossa olevan elokuvan yllätyksetön rutiinimurhailu vielä menisi, mutta kun tuo pääosan Sammi Davis on niin uskomattoman valju tapaus, että edes hullupippurimarinadi ei tekisi hänestä säkenöivämpää. Väärissä paikoissa tehdyt liian paljastavat väkinäiset virnuilut sekä löysän ilkeät katseet tekevät hahmosta korkeintaan koomisen, varsinkaan kun niissä ei ole uhkaavutta yhtään sen enempää kuin puhelinluettelon lukemisessa. Kun seuraa muita elokuvan hahmoja, niin murhaajatar on vieläpä elokuvan ajatuksettomuudella mietityin hahmo, sillä muut ovat kuin taustalle asetettuja pahvikuvia. Ihan oikeasti, jopa se Linden Ashbyn esittämä tuleva aviopuoliso on niin vahvasti taustatapettia, että ehdin kertaalleen jo unohtaa hänen olevan se tuleva mies, eikä esimerkiksi vain joku perhetuttu.
Elokuvan kohokohta on kun Laura puhuu veljelleen ja varoittaa Stephaniesta sanomalla "you don't know her at all" ja suomentaja käänsi sen muotoon "et tunne Lauraa", mikä sai siis Lauran varoittamaan veljeään itsestään. Vau, siis vau!
Näin ollen jos tekee mieli tätä parempaa morsiota, niin siirtykää ennemmin vaikka tämän puoleen:
Se siitä sitten ja hyvää joulua kaikille, minä aloitan nyt jouluruokien valmistamisen.
Tähdet: *
The Perfect Bride
2 kommenttia:
Ei liity, mut tuli mieleen juttu, kun aikoinaan soitin tota MDBn levyä tämmöselle Ihan Vitun Pätevälle Yliopistossa Englantia Opiskelevalle (aka yksi parhaista ystävistäni) ja hän kommentoi, ett "ihan kivaa musaa, mut tosi huonosti lausuu englantia tuo laulaja, mistä tää bändi on?"
Jep, jos se ei kuulosta Stephen Frylta, niin se on jostain Bulgarian ikimetsän siimeksestä tai jotain.
Lähetä kommentti