Modesty Blaise (1966)

Kauppiksen jälkeen kävin vielä ekstrana kahden viikon vapaaehtoisen palkkahallinnon kertauskurssin ja tuona aikana päivät koostuivat siitä, että aamulla nenän eteen iskettiin tiiliskiven paksuinen koenivaska ja sitten taottiin tietokonetta. Kyllä, se oli täsmälleen niin hubaa kuin miltä se kuulostaa. Koska takana oli juuri useampivuotinen aiheen opinto-osuus, niin asiat olivat tietenkin tuoreina mielessä ja näin ollen ne koenivaskat olivat sukkelasti läpäisty, jolloin noin kahdeksan tunnin päivistä jäi suunnilleen seitsemän per päivä lööbailuun. Yksi keino tappaa aikaa oli lukea Modesty Blaise-sarjakuvia joita tuolloin kanniskelin laukussani mukana. Tämä tietenkin johti välillä siihen, että joku samalla kurssilla oleva tuli kyselemään mitä luen ja se puolestaan johti muun muassa keskusteluihin Rip Kirbysta ja Diabolikista, mutta myös Modesty Blaise-elokuvasta ja tätä aihetta ajatellen olen aina myöhempinä vuosina jaksanut varoittaa ettei kannata tuhlata kallisarvoisia elämänhetkiä katsomalla sitä vuoden 2004 kuvatusta, jota kovasti koetettiin Quentin Tarantinon nimellä markkinoida. Se on paha ilkeä pökäle. Mutta tämä nyt vuorossa oleva 1966 tehty elokuva kannattaa katsastaa, sillä vaikka eipä tämäkään suuremmin sitä sarjakuvalähdettään muistuta kuin nimeltään, niin kyseessä on todella viihdyttävää laavalamppuseikkailua.

Pölhöt brittipoliitikot pyytävät seikkailijavarasagentti Modesty Blaisea (Monica Vitti) avuksi, kun pitäisi vierailla missä lie banaanivaltiossa noutamassa superroisto Gabrielin (Dirk Bogarde) nappaamat timantit. Tai jotain, sillä eipä tässä elokuvassa juuri juoni ja sen looginen kuljetus tunnu olevan mitenkään tärkeitä, kunhan sekaan heitetään mahdollisimman värikkäitä hahmoja, röykkiöittäin hassuja muotiluomuksia, Deee-Litekampauksia ja Grand Designs Unelma-asuntoja. Valtio koettaa pettää kaikkia, pahikset koettavat pettää kaikkia, kaikki koettavat pettää kaikkia, mutta Modesty Blaise on iki-ihana ja aina askeleen edellä muita.
Luojan kiitos sheikki saapuu pelastamaan.

Kyseessä on siis elokuva josta voi käyttää surutta sanaa svengaava, sillä engalanniksi laulettu reipas chansonpop soi, kaikilla on tosi kivaa sillä tavoin kuin oltaisiin rullaluistindiskoteekissa ja jokainen kuva näyttää tältä:

Näin ollen vaikka sarjakuvaversionsa ei mitenkään huumorintajuton olekaan, niin siinä olevaa kovaotteisuutta ei tältä versiolta kannata laisinkaan odottaa, vaan pikemminkin katsoa elokuvaa kuin Beastie Boysin videota (joiden mainio Body Movin' muuten parodioi saman lajityypin Diabolikia) ja pitää kieli tiukasti poskessa. Sillä jos Modesty Blaise on sarjakuvana kuin Daniel Craigin Bondit, niin tämä elokuva on lähempänä niitä attaseasalkkuja joiden sisällä on kääpiö jonka sisällä on tyrmäyskaasua.
Ihan hauskaa siis on, mutta juonettomuuden tuntu saattaa aiheuttaa suurempiakin ajatuskatkoja.

Olettamukseni voi olla kaukaa haettu, mutta nyt kun tuo Skyfall on vielä tuoreena mielessäni, niin näen kovasti yhtäläisyyksiä sen elokuvan Silvan ja tämän Gabrielin välillä. Molemmat ovat omalla tavallaan puheissaan runollisia pääpahiksia, he ovat vahvasti vihjailevan homoseksuaaleja ja katsokaa nyt heitä:

HETKINEN!
Silvan oikea nimi on Tiago Rodriguez joka on melkein kuin Lorenzo koska muistelin nimen olleen Tiago Lorenzo ja Lorenzo Music oli Karvisen ääninäyttelijä, ja Karvinen eli Garfield kuulostaa lähes samalta kuin Gabriel, joka on siis Modesty Blaise-elokuvan pääpahis.
Vau, siis vau!

Tähdet: ***
Modesty Blaise