Dobermann (1997)

Kun edellisen kerran muutin maallisen temppelini sijaintia (eli kyllä, muutin juuri äskettäin ja siinä syy näinkin pitkään hiljaiseloon), olin kuormaa pienentääkseni kerännyt sivuun suuren määrän elokuvia joista saatoin hyvillä mielin luopua. Jälkikäteeen olen tosin saanut huomata ostaneeni useamman niistä takaisin, joten se siitä ideasta. No mutta kuitenkin, olin siis tuolloin luopumassa sievoisesta lukumäärästä elokuvia, mutta samalla tein sekä itselleni että myöskin muutossa apuna olleille ihmisille selväksi, että tietyt elokuvat eivät todellakaan kuuluneet pois annettavien joukkoon. Lupasinkin siis avustajille, että tuosta pinosta saatte ottaa itsellenne vaikka kaikki elokuvat, mutta tuon pinon elokuvista en luovu kuin korkeintaan krematointini yhteydessä jos silloinkaan. Tätä kieltoa ei ehkä olisi pitänyt sanoa ääneen, sillä myöhempinä ajankohtina olen saanut huomata, että niin vain muuton yhteydessä oli tavalla taikka toisella kadonnut monikin kieltolistalla olleista elokuvista. Nyt tämän ajankohtaisemman osoitteenvaihdokseni yhteydessä pidin kyllä huolen, että Dobermann ei ainakaan koe samaa katoamista kuin aiemmin.

Yann, eli tuttavallisemmin Dobermann (Vincent Cassel) on ultracool ja -väkivaltainen rikollinen, jonka mielen on vauvasta saakka tyynnyttänyt aseet ja vaaran tuntu. Yann on kerännyt ympärilleen sarjakuvamaisia, Arkhamiin kuuluvia apulaisia ja yhdessä he harrastavat hyperaktiviteetteja jotka pistävät energiajuomanuoret sanomaan "ollaan me aika luusereita. Lopetetaan ostarin oven edessä notkuminen ja mennään takaisin logistiikan tunnille."
Poliiseilla on tilannetta tasapainottamassa oma sekopäänsä. Päihderiippuvainen, se elokuvan todellinen agressiokeräytymä ja jenkkikytäksi halajava Sauveur (Tchéky Karyo) ja hän ei todellakaan välitä mistään hiljaisista hetkistä ennen myrskyä. Sauveur onkin ilolla käyttämässä kaikki moraalittomat keinot saadakseen Yann joukkoineen kiinni. Tai vielä mielummin hengiltä.
Kuolemaa onkin edessä, sillä kyllähän kaikki arvaavat tukkapöllyn ja luunappien olevan valmiustilassa.

Dobermann on kuin yliaktiivinen liikaa sokeria saanut koliikkilapsi, joka jostain syystä pystyy keskittymään ja pitämään silmille hyppivät kamera-ajot, värioksennuksen ja äänimyrskyn järjen rajoissa. Kokonaisuus on kuin jos joku olisi saanut päähänsä tehdä Heatin molemmista päärikollis- ja poliisihahmosta Alex DeLarget ja pudottanut sekasikiöt Taxin kiihdytysjoihin. Siispä Dobermann tuntuu jalkasiirtymältä kasseihin ja koska kyseessä on dominatrixin suorittama banaanipotku, niin sitä vain Oliver Twistin tavoin pyytää lisää.
Dobermann on jopa niin cool, että aikoinaan joku meni ja nauhoitti paikallisen videovuokraamon kasettiversion lopputekstien päälle tekstitv:tä ja se jos mikä on jo jotain.

Tähdet: ****
Dobermann