Jenkit haluavat saada tšetšeenisissipäällikkö Antonovin (Hristo Shopov) kiinni elävänä taikka mielummin kuolleena, mutta tottakai sotilasoperaatio menee käsille ja pian on pelastettava omia poikia. Siispä merijalkaväen tiimi yhteistyössä venäläisten sotilaiden kanssa lähetetään matkaan ja diili on, että jenkit saavat pelastaa omat vangituksi jääneet kaverinsa kun venäläiset saavat Tšetšenian. Ihan hyvä niin, sillä mitä hittoa sillä maalla tekisikään kun ei siellä kuulemma ole muuta kuin lunta ja jakkeja. Hetken jenkit ja venäläiset esittelevät toisilleen kivestensä kokoja, mutta sitten sissit iskevät ja tappavat lähes kaikki venäläiset sotilaat, että ilmeisesti amerikkalaiset voittivat tämän erän. Huomioitavaa on se, että jenkit ottavat mukaansa venäläiset aseet jotta eivät pistäisi silmään vieraalla maaperällä, mutta kukaan heistä ei sitten osaa siellä käytettävää kieltä, joka voisi olla ihan hyödyllinen taito jos ei halua paljastua vierasmaalaiseksi. No kuitenkin, kuljetaan kera henkiin jääneen venäläissotilaan, ammutaan matkalla vähän porukkaa, konttoripomot haluavat keskeyttää tehtävän, mutta ei tässä mitään ranskalaisia olla ja lopulta pelastetaan maailma.
Marines on taas yksi niistä Avi Lernerin (feat. Boaz Davidson) tuottamista murica, fuck yeah!-patriotismielokuvista joihin lukeutuvat muun muassa sellaiset mestaripökäleet kuten U.S. Seals, U.S. Seals 2, Submarines, Air Strike, Operation Delta Force 1-jotain 128, etc. ja taas etc. Siispä niitä suoraan videolle-toimintaleffoja joissa vuoron perään nosteltiin jotain jenkkisotilaiden eri lajikkeita ja erikoisyksiköitä esille, tehden heistä kaikista voittamattomia sankareita tappamassa turbaanipäitä, tms. Toimintaelokuvia amerikan persuille, jotka tosin saattavat toimia muillekin vaikkakin hieman eri syistä, nämä kun ovat elokuvia joiden tahattomasta komiikasta saa usein suurimmat ilonhetket ja guilty pleasuren ohella niin huono että hyvä-titteli on useammin kuin kerran ojennettavissa. Ongelmia niille nauramisessa tuo se, että koska ne kaikki ovat tehty tismalleen samalla tavalla ja suunnattu samalle yleisölle niin sitä syystäkin olettaa kaikkien huvittavan yhtälailla, mutta parhainta on kuitenkin pitää niiden katselujen välillä taukoja, koska muutoin yliannostus vain muistuttaa etteivät ne ole hyvin tehtyjä elokuvia.
Marines on huonosti näyteltyä jenkkiuhoa jossa toki hieman vihjaistaan, että kyllä jostain toisestakin maasta löytyy heeroksia, mutta paisuneimmat pallit ovat aina ja ikuisesti Made in America. Tästä syystä Marinesin tuotantoporukka on kotoisin Palestiinasta.
Ammuskelua, räjähdyksiä ja äijäilyä on riittämiin, joten niiden suhteen näläntunne täytetään. Joskin mainittavaa on ettei näitä toteuteta mitenkään erikoisesti, jolloin liukuhihnameiningillä mennään vaikka meteli sitä ehkä koettaakin piilotella. Rutiinipölhöilyä siis, mutta valitettavasti ei ainakaan tämän katsojan fiilistä ajatellen tarpeeksi innostavasti jotta siitä saisi todellisia riemunhetkiä koettavaksi. Aivan liian laiskalla rutiinilla toteutettu toimintaleffa jotta oikeasti piristäisi, jonka vuoksi suositellaan siis puoliväsyneenä katsottavaksi jotta se mielummin tuudittaisi uneen kuin herättäisi siitä.
Kansivaihtoehdoistakaan ei saa kunnon otetta, mitä nyt tuo vasemmalla on lähinnä huvittavaa.
Koko matkan mukana pysyttelevää venäläissotilasta esittävä Mark Ivanir on suhteessa muihin aika mainio ja hän on ainoa jonka hahmossa on edes jotain sisältöä, hänen ollessa se tyyppi joka saattaa olla petturi tai sitten ei. Ei ole.
Lisäksi hän muistuttaa olemukseltaan Ron Perlmania ja sovitaan, että se on hyvä juttu.
Marines ja kollegansa ovat täsmäohjuksia kohti farkkuhaalaria pitävää Billy-Bobia jolle Budweiser merkitsee lempijuoman ohella serkun kanssa tehdyn lapsen nimeä. Jiihaa!
Huomautettakoon, että tuottajille tyypilliseen tapaan Lernerin nimi löytyy myös muunlaisistakin teoksista kuin B-elokuvista, mutta aika harvassa ovat hänen Talo jalavan varjossa-yrityksensä.
Tähdet: *
2 kommenttia:
Marinaatit.
Suoraan kirppikselle-julkaisu.
Lähetä kommentti