Hard Time on näemmä kolmen mitä ilmeisemmin itsenäisen televisioelokuvan sarja, joista ensimmäisen kansikuva kyllä näyttää tutulta, joskaan en uskalla väittää nähneeni sitä. Mutta tosiaan kun nämä kaikki kolme ovat ymmärtääkseni aivan omia yksittäisiä tarinoitaan joissa vain on luonnollisestikin samoja hahmoja ja oletettavasti viitteitä aiempaan, ei siltikään taida olla mitenkään vaadittua katsoa kahta muuta pysyäkseen tolkuissaan tämän keskimmäisen kohdalla. Joskin ottaen huomioon, että tuota edellisen postauksen hardleffaa eli Hard Groundia (ei sukua) tähdittivät tosi kyllästyneen oloiset Reynolds ja Bruce Dern, jotka ovat myös tässä mukana, alan jo etukäteen uskomaan jotta tolkuissaan ei kannattaisi ollakaan.
Logan McQueen (Burt Reynolds) on kovaotteinen kyttä joka noudattaa vain omia sääntöjään jopa siihen saakka, että on päätynyt vankilaan murhasta jota ei ole tehnyt, mutta ottanut syyn niskoilleen koska suojelee pahoille teille ajautunutta pariaan (Charles Durning) joka ei hänkään ilmeisesti ole syyllinen murhaan, eikä McQueen kuitenkaan ole omasta tahdostaan ottanut syyllisyyttä kantaakseen ja onkin vankilassa vain koska haluaa saada syyllisen sinne. Siis häh? Okei, olen nyt katsonut seitsemän minuuttia ja olen jo pihalla. Tämä alkuosuus koostuu osittain takautumista ja on ilmeisesti edellisestä osasta kierrätettyä kuvamateriaalia jossa tottakai myöskin esiintyi Durning ja jonka juonena näyttäisi olevan se, että McQueen joutuu murhaajaksi lavastettuna vankilaan vain paetakseen sieltä ja ottaakseen oikean syyllisen kiinni. Näin ollen sitä näkemättä (nyt siis varmistui etten ollut nähnyt sitä) vaikuttaisi siltä, että mitä siinä nyt sitten tapahtuikaan oli lopetus sellainen jossa McQueen ei tainnutkaan saada todistettua syyttömyyttään. Ainakin siitä päätellen, että pitää näyttää takautumia edellisestä elokuvasta ja osoittaa sen ohessa, että McQueen ei vain ole edelleenkin vankilassa, mutta myös odottamassa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Joten tämä seuraava ainakin on meneillään olevan elokuvan juoni:
Logan McQueen on kova ex-kyttä joka viruu kuolemansellissä murhaajaksi lavastettuna ja vierustovereinaan hänellä on se tuttu elämää kokenut kirjaviisas, henkinen vanha mies eli Professori (Roscoe Lee Browne) ja toisen seinän takana sekavatukkainen sekopää sekoilemassa eli Winston (Bruce Dern). Samaan aikaan kaupunkia terrorisoi hullu pommittaja joka takakannen kuvauksen perusteella valitsee tuhotöidensä kohteiksi paikkoja joissa on mahdollisimman paljon ihmisiä jotta tragedia olisi mahdollisimman suuri ja siksipä hän räjäytteleekin yksittäisiä henkilöitä autoihinsa, varoen sivullisia uhreja. Koska McQueen on kuolemansellissä on varsin ymmärrettävää, että hänet vapautetaan pian ihan elossa olevana koska on istunut tuomionsa loppuun. Luonnollisesti kytät ovat vielä enemmän pihalla kuin minä niiden seitsemän ensimmäisen minuutin aikana, joten McQueenia pyydetään avuksi pommittajajahdissa ja kohta jompikumpaa niistä kuolemansellikollegoista tarvitaan myöskin. Se ei ole Professori koska hän ehti jo saada piikistä. Siispä Winston, sinähän näet näkyjä etsittävänä olevasta murhaajasta. Haluaisitko sekoilla poliisien apuna? Jaa mann, jos vain tyttäreni Janice (Gigi Rice) joka vihaa minua tulee messiin ja voit McQueen vaikkapa deittailla häntä. En ole jamaikalainen.
On siis se piilossa pidettävä ja siten muka yllätyksenä paljastettava naisongelmainen murhaaja. On kovaotteinen sankarikyttä joka joutuu työskentelemään saastan seassa ja on siksipä myös nuori noviisikyttä joka ei vielä ymmärrä elämän raadollisuutta. On se apuna toimiva murhaajasta näkyjä näkevä, myöskin naisia tappanut sekopää ja siten myös hänestä erkaantunut tytär jonka kyseinen sekopää haluaa tavata jotta suostuu avuksi. On paljon tuimia katseita, osoituksia siitä kuka on uros ja pimeys on valaistus, koska se on mutrunaamojen ohella paras tapa osoittaa kuinka synkkää meno on. Esimerkiksi aika vastaavanlainen tv-elokuvasarja on Tom Selleckin tähdittämä Jesse Stone.
Pidän nyt mainitusta Selleckin sarjasta enemmän kuin tästä Hard Timesta, mutta varsin samanlaisia niin tyylillisesti, tarinallisesti, näyttelijänimiltään kuin myös suht' harmittoman toteutuksensa osalta nämä molemmat ovat, että Hard Time menee hyvin taustalla ruokailun taikka jonkun muun aktiviteetin ohessa. Sen enempään ei tästä kuitenkaan ole eikä sitä mainion tahattoman koomista tarinallista sekoilua ole oikeastaan kuin sen intron verran, joka sekin kärsii oikeastaan vain huonosti rytmittävästä leikkauksesta.
Reynolds ei ole yhtä virkeä kuin B.L. Strykerina (joka aina tuntui Selleckin Magnum P.I.:n kopiolta), mutta hän ei sentään vaikuta aivan koko aikaa miettivän koska päivä on ohitse ja hahmonsa on varsin sopiva hänen esittäväkseen, jolloin ehkäpä 10-15 vuotta aikaisemmin hän olisi tehnyt Hard Timea suuremmalla vakaumuksella.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti