Axed (2012)

Kurt (Jonathan Hansler) on yksi heistä jotka joutuivat säästöleikkausten uhriksi ja menetti siksi työpaikkansa. Kotona hän ei kerro tapahtuneesta vaan koettaa elää elämäänsä kuten ennenkin, mutta kaikki tuntuu painavan päälle, ei vähiten saneeraus ja sen salaaminen. Hutsahtava tytär, koulukiusattu poika ja hiukan nipottava vaimo. Tänään Kurt kuitenkin aikoo ottaa rennosti. Lapset saavat isältään luvan lintsata, vaimo samaten. Perhe mukaan mökille ja vietetään laatuaikaa yhdessä, kaukana kaikesta hälinästä. Aurinko paistaa ja ullakolle on kahlehdittu Kurtin pomo.

Nyt hän voi viimein kertoa, että menetti työnsä ja samalla osoittaa mitä tuntee perhettään kohtaan: tytär, olet huora. Poika, olet nynny ja homo. Vaimo, sinäkin olet huora. Ai niin, minulla on mukanani kirves.

Muistan vuosia sitten lukeneeni uutisen miehestä joka oli pitkään salannut työpaikkansa menetyksen ja kun perheelle oli paljastunut, että tämä herra joka jokainen aamu lähti töihinsä menikin jonnekin kahvilaan, tms. odottamaan kunnes voisi palata kotiinsa. Totuus työttömyydestä oli niin suuri häpeä että hän tappoi perheensä ja itsensä. Tämä asia rupesi vaivaamaan mieltäni koska muistelin siitä tehdyn elokuvankin kuten myös pitäneeni siitä kovasti ja pienen kaivelun jälkeen huomasin muistaneeni itse uutisen jokseenkin väärin, sillä kyse ei ilmeisesti ollutkaan aivan noin ns. arkisen kuuloisesta itsetunnollisesta häpeästä vaan enemmänkin perusmurhaajan keinosta koettaa estää totuuden tuleminen julki. Kyse oli nimittäin herrasta nimeltä Jean-Claude Romand joka 18 vuoden ajan eli valelääkärinä ja kun totuus alkoi paljastumaan koetti hän estää sen tapahtumisen tappamalla vaimonsa sekä lapsensa. Tästä tehtiin Daniel Auteilin tähdittämä elokuva Valhe (2002), joka kyllä muistaakseni oli erinomainen elokuva, mutta ei kuitenkaan aivan noin Corbin Bernsenin Hammaslääkäriltä kuulostava (tai Terry O'Quinnin Isäpuoli). Jean-Claude Romand ilmeisesti kuitenkin toimi lääkärinä vaikka ei virallisesti sellainen ollutkaan ja siinä on suuri ero siihen miten minä muistin tarinan, joka siis oli enemmänkin sitä että olet vain tavallinen pulliainen joka irtisanomisen jälkeen jatkaa arkeaan lähtemällä joka aamu töihin, mutta meneekin vain käytännössä piiloon kunnes uskaltautuu taas palaamaan kotiinsa ja se miten se paine kasvaa tapahtuu eräänlaisen valkoisen valheen paisumisesta, ei ison asian romahtamisesta. En tiedä selitänkö tätä oikein, mutta heti kun pelkkä kahvilassa istuminen muutetaan oikeaksi työksi, oikeaksi arvostetuksi ammatiksi jonka vuoksi työn tekijällä on jonkinlainen muka korkeampi status jonka menetys voi olla motiivi murhalle on kyseessä jotain sellaista johon ei enää voi samaistua. Se on jo jännityselokuvan juoni, ei normaali päivä. Vaikuttavampi ja pelottavampi ajatus onkin se, että joku ei tee oikeasti esimerkiksi mitään pahaa tai muiden silmissä mitenkään erikoista ja silti hänelle itselleen sen paljastuminen on niin paha asia, että se pitää piilottaa kuolemalla. Omalla ja läheisten. Jopa Simpsoneissa käsiteltiin eräässä jaksossa tätä samaista aihetta kun kenkää saanut Homer vietti päivät pikaruokalassa, kunnes eräänä päivänä Bart sattui samaan paikkaan ja totuus tuli ilmi. Homer ei tappanut ketään, mutta tämä eräänlainen miehinen häpeä siitä kuinka ei enää omasta halusta riippumatta pysty elättämään perhettään tuli siinäkin hyvin esille.

No mutta kuitenkin, koko tuo Jean-Claude Romand-juttu tuli mieleeni tästä Axedista joka liikkuu alussa juuri siten kuten sen uutisen alunperin muistin, mutta se muuttuu kyllä aika pian juuri sellaiseksi millaiseksi se uutinen tarkemman tiedon myötä paljastui. Axed menee liiaksi sinne psykomurhaaja-linjalle ja se on aika sääli, sillä alkupuoli jossa Kurt koettaa hillitä tunteitaan ja pysytellä tyynenä on varsin hyvää draamaa juuri siitä isä/puoliso/mies/elättäjä/perheenpää-asemasta joka on pidettävä kasassa vaikka korttitalo onkin keskellä myrskyä, mutta heti kun peliin vedetään ne jutut että poika on oikeasti rasittava nyhverö, tytär on oikeasti jakorasia ja vaimokin paneskeli sitä pomoa joka Kurtille kenkää antoi, tulee siitä liikaa jonkinlaisia perusteluja seota ja heiluttaa sitä kirvestä. Sitten ollaankin tylsästi enimmäkseen tavanomaisen kirvesmurhaajaelokuvan parissa. Kurtia esittävälle Jonathan Hanslerille kyllä kaikki kunnia ja arvostus, sillä hän pystyy kyllä pitämään itsensä kasassa ja olemaan paloittelevimmissakin kohtauksissa edelleen suht' uskottava epätoivoinen mies jonka voisi uskoa haluavan olla hyvä isä, aviomies ja työntekijä, mutta kun vieressä ovat slasherelokuvan perustyypit yhtä tylsillä esiintyjillä ja halu tehdä väkevän draaman sijaan verisuihkua niin metsään menee. Eikä vain siksi, että tapahtumat sijoittuvat metsään.

Silti, varsinkin näinä päivinä kun porvarisiat vaativat vyön kiristämistä, mutta eivät itse näytä esimerkkiä ja siksi tekisi mieli kiristää sitä vyötä heidän kaulansa ympärillä on Axedillakin hetkensä jonka vuoksi se tuntuu hyvältä kuvaukselta irtisanomisten vaikutuksista.

Axed on selvästi kengännauhabudjettinen elokuva, mutta tarinan henkeen sopii sen rujon epätarkka ulkoasu ja säästeliäs miljöö, mutta oli se sitten rahasta kiinni tai jostain muusta niin suurempi panostus näyttelijöihin olisi ollut toivottavaa. Nyt kaikki (eikä tässä edes ole kuin vain neljä näyttelijää, kun se sidottu pomo vain sidottu ja suu tukittu) jäävät yhden varjoon ja hänkin tuntuu heittävän kykyjään hieman hukkaan. Varsinkin kun lopussa Kurt tuntuu saavan kuolettavia iskuja osakseen kuin joku Jason Voorhees ja samoin myöskin palaa heti minuutin päästä takaisin kiusaamaan, ja tällöin elokuva muuttuu valitettavan idioottimaiseksi jossa ei enää jaksa välittää onko kukaan uskottava.

Tähdet: **

Axed