Tuli merellä ihan hirmuinen myrsky ja mylväys, jonka seurauksena loistoristeilijä kellahti ympäri. Sekalainen ryhmä ihmisiä johtajanaan Gene Hackman taikka Kurt Russell lähtivät kipuamaan ylös kohti laivan pohjaa toiveenaan vapaus ulkoilmassa. Laiva olikin dinosaurus: S/S Poseiden Rex. Joka kuulostaa natsistiselta.
Ja niin hölmöltä kuin tuo vaikuttaakin, ei oikea Poseiden Rex ole yhtään sen fiksumpaa kamaa:
Eräänlainen Nathan Drake-kopio Jackson Slate (Brian Krause) on taas pulassa aarteenmetsästysrötöksissään ja niinpä äkkiä pitäisi saada kerättyä rahaa jollekin jamaikalaisgangsterille, josta syystä Slate lupaa sukeltaa sinisen veden syvyyksistä Espanjalaisen kulta-aarteen. Vedenalainen räjähdys kyllä nostaa jotain esiin, mutta se ei ole mitään konkistadorishittiä vaan jurakautinen vesidinosaurus, Poseidon Rex. Vaikka Slate menettikin miehistönsä vetehisen Tyrannosauruksen massuun on hän silti edelleen kullankiilto silmissään ja houkuttelee uudeksi avukseen paikalliset bimboturistit. Muutama ruumis myöhemmin ja merestä löydetyt kymmenet sekä mahdollisesti useammatkin Poseidon Rexin munat saavat Slaten harkitsemaan tärkeysjärjestystä uudestaan ja nyt hän bimboturistit apunaan koettaa estää dinosaurusten hirmuvallan. Onneksi paikallisen merivartioston päällikkö toteaa, että hän kyllä tappaa Poseidon Rexin, sillä koska hän ihan äsken apulaisineen ehti veneilemään pedolta pakoon niin ei se varmasti enää uskaltaisi hyökätä kimppuun. Jep, mehän tiedämme, että jos ehdit sanotaan nyt vaikkapa Hellraiserin Pinheadilta karkuun niin se etumatka tarkoittaa ettei naulapää uskalla enää kohdata sinua, joten palaa takaisin ja katso kuinka murhanhimoinen mielipuoli on nyt sulaa vahaa käsissäsi. Merivartiosto kokonaisuudessaan syödään seuraavassa kohtauksessa.
Sitä pitää vain ihailla kuinka tarkkaan harkittua ja viimeisteltyä kaikki Poseiden Rexissa on. Katso nyt, Krause ammuskelee dinoa haulikolla ja niin sekä suuliekki- kuin äänitehosteen avustuksella osoitetaan, että kyseessä onkin konekivääri. Paitsi ettei se enää olekaan.
Onneksi Slate kumppaneineen eksyy vanhaan hylättyyn armeijan tukikohtaan ja tiedättehän sen, että aina kun muuttaa niin vaikka kuinka uskoo kaiken olevan pakattuna niin silti aina jotain unohtuu. No, ilmeisesti armeijan porukoilla oli kiire taikka huolimaton muuttofirma apunaan kun lähtiessä oli kuitenkin varastot jätetty täyteen aseita ja pommeja. Mistä toki Slate ja ystävät ovat tyytyväisiä. Lentokone ja venekin näköjään unohtuivat.
Dinon pää räjäytetään ja kaikki on hyvin. Vai onko, sillä kuten jenkkigodzillakin sen osoitti, ne munat, ne munat.
Kyseessä ei ole yksi iki-ihanan Asylumin mestariteoksista, mutta on tämä kuitenkin ehdottomasti täysin heidän pirtaansa istuva roskaelokuva. Toisin sanoen aivot kannattaa jättää suosiolla naulakkoon ja vain nauttia täydellisestä idiotismista jota Poseidon Rex ylpeänä edustaa. Siispä mukana on kauniita, mutta ah! niin järjettömän typeriä hahmoja, dialogia joka voi syntyä vain pahimmissa kuumeripulioireissa, tarkoituksella hupsu idea josta on jotenkin saatu venytettyä täyspitkä elokuva ja tietenkin tietokonetehosteita jotka... no, katsokaa nyt tätä:
LOISTAVAA! Väitättekö ettei tuo muka ole parasta sitten viipaloidun leivän.
Siis ihan silkkaa roskaahan tämä on ja vaikka luulinkin olevani juuri tällaisen tarpeessa, en silti oikein päässyt siihen fiilikseen jonka perusteella kutsuisin Poseidon Rexia niin huonoksi että hyvä, vaan kyllä se ainakin tällä hetkellä parista veikeän hölmöstä tilanteesta huolimatta on vain huono. Joskin kaikilta osin kyseessä on elokuvaa josta nauttiminen vaatii sen tiedostuneisuuden, että tietää katsovansa pökälettä ja haluaakin sen olevan niin.
Tähdet: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti