Avoimesti homoseksuaali vedenalainen pesusieni Paavo Pesusieni joutuu pakosalle kaupungistaan kun päättää auttaa epäsuosittua ravintoloitsijaa, Planktonia, tämän koettaessa kampittaa kilpailijaansa, mutta varastaessaan addiktoivan rapupurilaisen reseptiä tuleekin vahingossa kadottaneensa sen tyystin. Rapupurilaisten puutteessa koko kaupunki siirtyy lynkkausmoodiin ja ajatusten sumentuessa asukkaat eivät suostu antamaan Planktonille mahdollisuuttakaan korjata asiaansa, jonka vuoksi Paavo siis päättää auttaa kaikkien vihaamaa otusta löytämään arvostetun reseptin. Ilmenee että ihan oikea ihminen, ahne merirosvo Purilaisparta (Antonio Banderas) on kohtaloa muuttavan taikakirjansa avustuksella varastanut rapupurilaisreseptin voidakseen perustaa oman pikaruokalansa. Paavo joutuu siis nousemaan maan pinnalle korjaamaan asiat.
Mahdatteko muistaa useamman vuoden takaa sellaista tapahtumaa kuin, että eduskunnassa vaadittiin Paavo Pesusienen kieltämistä? Syynä se, että erään (muistaakseni kristillisten) edustajan ystäväperheen lapset (hyvin nuoria. Olisivatko olleet jotain neljä- ja kuusivuotiaat, tai ainakin jotain sen kaltaista) olivat aamutuimaan katselleet televisiosta Paavo Pesusieltä ja illalla vanhempi lapsista ei ollut halunnut antaa nuoremmalle leluaan leikkeihin ja täten syntyi tappelu. Syy ei ollut siinä, että he olivat pikkulapsia ja pikkulapset aina tappelevat kun toinen haluaa väkisin leikkiä juuri sillä samalla lelulla kuin toinenkin. Ehei, älkää nyt hulluja ajatelko. Syyllinen oli tietenkin se aamulla katseltu Paavo Pesusieni.
Eipä kielletty Paavo Pesusientä, ei.
Minä pidän Paavo Pesusienestä. Se on hyvin samanlainen kuin Muppetit (josta pidän todella paljon), täynnä samanlaista pikkukreisiä ja -anarkistista meininkiä, jatkuvaa tasapainoilua lasten ja aikuisten välillä, ja hetkittäin mennäänkin vahvasti kallistuen lapsille sopimattomuuden puolelle, mutta aina kuitenkin pidetään ylpeästi kiinni perimmäisestä hengestä olla oma itsensä. Suurin ero Muppeteihin löytyy siitä, että Paavo Pesusieni on jonkin verran nopeatempoisempi ja osittain sen vuoksi se tuntuu ajoittain hieman keskittymiskyvyttömältä, mutta vastaavasti sellainen lievä sokerihumala sopii hyvin hahmoille joista jokainen on pikemminkin tasapainoton Gonzo kuin järkiperäinen Kermit. Kenties sitä voisikin sanoa, että Paavo Pesusieni on puuttuva osa Muppettien ja Ren & Stimpyn välillä.
Elokuvissa Paavo Pesusieni ei juuri eroa tv-versiostaan. Mitä nyt mittasuhteet ovat ymmärrettävästi suuremmat, mutta lisääntyneet live-actionosuudet, julkkisvierailijat ja muut kosmeettiset seikat eivät ole mitään mitä ei odottaisi kuuluvan muutoinkin Pesusienen todellisuuteen ja näin ollen tämäkin kuivalla maalla-elokuva on täysin tuttu Pesusieni-jakso vain täyspitkän elokuvan mittaisena. Näin ollen tätä on helppo suositella Paavo Pesusienen ystäville ja samalla todeta, että jos ei muutoinkaan pidä tuosta vesiolennosta ja huumoristaan ei kuivalla maalla tule varmastikaan muuttamaan tilannetta. Minuun Paavo Pesusienen poukkoileva, ajoittain täysin tolkuton huumori puree hyvinkin tehokkaasti ja olin koko elokuvan mitan erittäin hyvilläni näkemästäni. Eikä se ole pelkkä vinoutunut huumori joka iski kuin Ivan Drago, sillä myös samalla tavalla oudonlainen, lapsekas ja häiritsevä piirrostyyli on makuuni, puhdas värimaailma on nättiä ja äänimaailma rikas. Jos jokin minua tässä varsinaisesti haittaa on se Paavo Pesusienen perustyylin, eli juuri sen jonkinlaisen keskittymiskyvyttömyyden näkeminen 90 minuutin pituudessa, sillä vaikka elokuva on mielestäni loppuunsa saakka hauska eikä siihen outouteen pääse kyllästymään niin tarina ei kuitenkaan missään vaiheessa perustele vaatimustaan kokonaisesta elokuvasta. Ihan hyvin tämä olisi voitu toteuttaa normaalin tv-jakson ensimmäisenä puolikkaana, varsinkin kun valtaosa vitseistä on toisistaan irtonaisia ja niitä voitaisiin siten heitellä ihan minne vain välittämättä elokuvassa esiintyvästä reseptin etsintä-juonesta.
Okei, en ollut järin ihastunut siihen kuinka Paavon noustessa ihmisten ilmoille piti hahmot animoida siitä edespäin tietokoneitse perinteisen käsityön sijaan. En nyt tällä kertaa vastusta sitä vain koska kyseessä on tietokoneanimaatiota vaan koska se on tietokoneanimaatiota tilanteessa jossa sitä ei tarvita. En nimittäin ymmärrä miksi siihen piti siirtyä sillä ainakaan se ei kelpaa selitykseksi, että siten saataisiin Paavo ystävineen tyylillisesti paremmin istumaan oikeaan maailmaan, kun katsokaa nyt tätä:
Miten tuo muka sopii paremmin oikeiden ihmisten seuraan kuin perinteinen piirrostyyli? Hyvin kyllä, mutta ei paremmin ottaen huomioon millaisista hahmoista on kyse.
Toki Pesusienen seikkailuissa on aina ollut palasia erilaisista animointityyleistä, mutta ne ovat aina muulloin mukana vain mausteina. Tässä tapauksessa kun siihen toiseen tyylliin siirrytään niin siinä pysytään niin pitkään ettei se enää ole vain mauste vaan koko liha. Onhan se ihan laadukkaasti toteutettua, mutta pahaa pelkään että syy siihen löytyy vain siitä, että kaiken pitää olla nykyään 3D-tietokoneanimaatioa, kun miten muuten joku Paavo Pesusienikään voisi saada katsojia Pixar-yleisöstä. Joten se on teidän vikanne! Kiitos vaan. Nyt vaikuttaakin siltä kuin tietokoneanimaatioon turvauduttiin pelkästä pelkuruudesta, jolta se ei olisi varmastikaan tuntunut jos sitä ei olisi niin iso osa elokuvasta.
Hiukan lannistavaa olikin huomata tämä tieto: "this is the first Hollywood-studio animated film to use hand-drawn animation, since the release of Nalle Puhin elokuva - Uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä (2011)."
No jaa, hyvä leffa kuivalla maalla kuitenkin on.
Kuten kaikissa lastenelokuvissa myös tässä varastetaan luurangolta ja sitten se herää henkiin jotta voidaan tapella sen kanssa. Niin ainakin minulle käy päivittäin. Samperin elävät luurangot!
Paavo Pesusienen ääninäyttelijä Tom Kenny näyttää hivenen Filter-yhtyeen Richard (Robertin veli) Patrickilta.
"Welcome to the apocalypse, Mr. Squidward. I hope you like leather."
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti