Kolme kaverusta joista yksi on lihava joilloin hänen kuuluu olla myös himokas, rähjäinen ja tarpeettoman kovaääninen Jack Black-kopio. Toinen heistä on kiltti sääntöjä noudattava poika joka rakastaa tyttöystäväänsä, eikä koskaan tekisi vapaaehtoisesti mitään paheellista. Kolmas on joku tyyppi joka on mukana jotta kolmikossa olisi yhteensä kolme heppua. Jack Black houkuttelee kolmikon lähtemään mardi gras-bileisiin, eikä se tästä yhtään sen yllättävämmäksi muutu. Tyttöjen välinen rakkaus on siistiä, poikien ällöä. Mukana on jopa se vitsiksi väitetty tilanne kun joku sontii vuoden satsin kerralla, mutta pönttö ei vedäkään kun nätti nainen saapuu paikalle. Kylkeni repeävät tästä huumorin nerokkuudesta. Älkää nyt vain esittäkö kohtausta jossa viaton nuorimies koettaa olla siveellinen kun edessä on tissejä ja lopettako sitä seisokkivitsiin. Voi ei, myöhäistä!
Kuitenkin kiltti poika huomaa, että tyttöystävä onkin tuhma neiti ja edessä on suhdekriisi, se kolmikon täydentäjä ihastuu siihen tähteen joka oli palkattu esittämään muka itseään (ts. Carmen Electra) ja ennen kuin onnellinen loppu on ajankohtainen hukataan auto, hukataan rahat, koetaan muita tuttuja väkivaltaankin yltyviä ongelmia samalla kun ystävyys on koetuksella pääosin sen Jack Blackin vuoksi, eikä mikään ihmekään sillä se heppu on aikamoinen p*skiainen joka ei todellakaan ymmärrä mitä ystävyys on. Oman halun vaatimat tissit, tussut, viina ja oksentaminen ovat tärkeämpiä kuin bestikset ja se vasta Jack Blackista, koska tyyppi joka häntä tässä elokuvassa imitoi on jos mahdollista vieläkin rasittavampi. No, kaipa jonkun piti Blackin kruunu periä kun Jonah Hill ei sitä enää näköjään halua:
Navanaluskomedia vailla muuta arvoa kuin dvd-kotelon kierrätys paremman elokuvan suojaksi. Minulla ei ole mitään muistikuvaa Spring Breakin ostamisesta, mutta uskon tietäväni syyn:
Tähdet: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti