Tässäpä viimeisen päälle kuukauden aikana tehdyt kirppis- ja verkkohankinnat. Pois lukien useat ankkakirjallisuuden merkkiteokset joista en ole ottanut kuvaa. Joukossa on nyt rutiinishitin ohella joitakin oikeastaan ihan jees-tapauksia, kuten vaikka tämän ensimmäisen kuvan elokuvakatsauksen Pelon palkka joka on erinomainen elokuva (pidän kovasti myös siitä William Friedkinin uusintaversiosta) ja itselleni vielä näkemättömistä God Bless America ja Ex Machina kiinnostavat suuresti. Lisäksi tuo Kevin Sorbon Paradox vaikuttaa huvittavalta. Rehellisesti sanoen Deadpool ei minua juurikaan liikuta, kuten ei myöskään X-men Apocalypse ja oikeastaan kovasti haukuttu Batman viisi Superman houkuttaa enemmän juuri sen nuivan vastaanottonsa vuoksi.
Tex Willereitä tuli luettua penskana ahkerasti, mutta eivät ne enää vuosiin ole juuri jaksaneet innostaa. Niitä löytää kirppareilta ihan sikana ja lähes poikkeuksetta hyvin halvalla, mutta keräilyinnostukseen saakka ne tuskin vetävät ja siinä muuten olisikin aikamoinen urakka edessä jos siihen haasteeseen tarttuisi. Nostalgiafiilis kuitenkin sai ostamaan niistä kolme ja ovathan ne pitkästä aikaa suht' kivaa luettavaa, vaikkakin todelliseksi westernsarjakuvasuositukseksi nostaisin ennemmin Blueberryn.
Erittäin iloinen olin kun löysin tuon Velhon ja Mafaldan, joista etenkin jälkimmäisestä minulla on lämpimiä muistoja lapsuudesta kun olin mummollani hoidossa ja hänen rajatusta sarjakuvavalikoimastaan löytyi juurikin Mafaldoja. Itse asiassa Velhokin taisi tulla tutuksi juuri mummolla ollessa, sillä hänelle tuli Apu-lehti ja siinä muistaakseni julkaistiin Velhoa, jolloin tokihan senkin lehden sarjakuvat tuli selailtua. Heille joille Mafalda ei ole entuudestaan tuttu niin sanotaan vaikka, että se on hieman kuin sekoittaisi Francon ajan ja Tenavat. Kyseessä onkin siis sarjakuvaa enemmän Lassin ja Leevin sekä tuon mainitun Tenavien henkeen, jolloin se saattaa näyttää lapsille suunnatulta ja lähestyy aiheitaan sopivan yksinkertaistaen, mutta on pohjimmiltaan aikuisten filosofispoliittista... shittiä.
Touching From a Distance on kirja jonka olen antanut parina viime vuotena lahjaksi useammalle ihmiselle ja kyseessä onkin varmaan jo viides oma kappaleeni kun kerran ne muut olen antanut pois. Hyvä kirja, mutta ei kyllä oikeasti niin hyvä jotta sitä pitäisi tyrkyttää kaikille.
Musiikista parhaimmat löydöt olivat tietenkin tuo synakokoelma (jonka kahden levyn sisällöstä puolet on joka levyllä olevia Midnight Expressia, Crockett's Themea, Eve of Waria ja muuta tuttua, mutta 32 kappaleen joukosta löytyy jotain vähemmänkin esillä ollutta), Rick Springfieldin lätty ja tietenkin Mario Boncaldo Orchestran Ewok Celebration joka on... öö... kipeintä kamaa sitten koleran.
Nuo pari ns. meditaatiolevyä tuli ostettua kasasta jossa ilmoitettiin olevan meditaatiolevyjä ja nuo olivat vähiten nolon oloisia.
Ja eksyipä sinne joukkoon yksi PS3-pelikin.
Peleistä puheen ollen, tulipa heräteostoksena hankittua PS2, johon myyjä pisti ilokseni kaupan päälle vielä viidennenkin ohjaimen ja kolme peliä.
Lisäksi kirpparilta haalin muutaman pelin pohjakirjastoksi. Luonnollisesti sivuutin urheilupelit.
Näiden suhteen on mainittava, että ilmeisesti PS2 ei ole ainakaan vielä ollut retroilijoiden aiheuttaman hintanousun uhrina sillä koko tuo kasa maksoi Huudon postikulut mukaan lukien yhteensä vain 60 euroa.
Kaiken kruununa Tetris:
Valitettavasti en löytänyt verkosta (ts. tubesta) tuota Ewok Celebrationia voidakseni osoittaa kuinka tautinen se on, joten tässä Friedkinin Pelon palkka-remaken musiikkia josta vastuussa on Tangerine Dream.
7 kommenttia:
Deadpool oli ihan ookoo, mutta ei kuitenkaan kaiken sen saaman hypetyksen arvoinen. Battis viisi Supesin teatteriversio oli kyllä aika könönen tapaus. Extented Cut korjaa kuitenkin aika paljon, muttei ihan kaikkeen sekään ei kuitenkaan pystynyt.
Sehän se ongelma vähän onkin, että Deadpool on saanut osakseen niin paljon hypetystä ettei se mitenkään voi yltää odotuksiin ja vastaavasti BvS on saanut osakseen niin kovat haukut ettei se voi mitenkään olla niin huono. En tosin usko sen olevan kovinkaan hyvä, mutta että Manos-tasoa? Tuskin.
Koskas sitten tulee arvostelua Ex Machinasta ja Deadpoolista? :O
(odotan vieläkin myös sitä Lucy-arvostelua...)
Deadpoolista olen jo kirjoittanut tänne ja Lucyn olen tietoisesti säästänyt putkeen johon kuuluvat myös Haywire, Hanna ja Colombiana.
Tex Willeristä en jostain syystä ikinä innostunut penskana, vaikka länkkäreistä pidänkin. Anttilan loppuunmyynnissä oli pari Willeriä, poimin talteen josko nyt kolahtaisi paremmin.
Tuon Pelon palkan vanhan version olen nähnyt, Friedkinin versiointia en. Macgyverissäkin oli yksi samanhenkinen jakso.
BvS tuli katseltua (...osittain) viime viikolla. Taas niitä leffoja jotka puolessa välissä päästävät irti otteestaan jota ei ehkä ole ollutkaan ja vaivuin uneen.
Deadpool ei ollut todellakaan sellainen kun oletin, mutta lopulta totesin pitäväni ja kävin ostamassa pari mukia paikallisesta fanittamosta.
Näkemättäkin olen taipuvainen uskomaan jotta BvS on elokuva joka ei jaksa pitää otteessaan, sillä 150 minuuttia on kyllä jo sellainen pituus joka kuulostaa pahasti ylimitoitetulta.
Lähetä kommentti