Kate (Brittany Snow) on nätti ja mukava tyttö joka tuntee ihan tavallisena ihmisenä ollessaan olonsa mitäänsanomattomaksi ja näkymättömäksi, eikä asiaa ainakaa paranna himokas puumaäiti (Jenny McCarthy) joka on kaikkien miespuolisten silmissä totaalinen beibi tai jotain. Kate tykkää koulun itserakkaasta urheilijakomistus Johnista (Jesse Metcalfe), mutta on pettynyt huomatessaan Jessen olevan pelimies muuallakin kuin vain kentällä ja pyörittävän kolmea koulun kissoista (Ashanti, Sophia Bush, Arielle Kebbel) valehdellen jokaisen olevan se oikea. Tottakai koittaa päivä kun kaikki edellä mainitut neidit ovat samassa tilassa ja kun yksi heistä mainitsee Johnin paljastuu kaikille millainen heppu hän oikeasti onkaan. Ts. kaikkea muuta kuin unelmien mies. Elleivät unelmat sitten satu liittymään helvettiin. Kolmikko haluaa kostaa Johnille ja Kate jota kukaan ei huomaa päättää auttaa neitoja koska näkee Johnissa samanlaisen yhden yön riesan jollaisia äitinsä toistuvasti deittailee. Edessä on siis Johnin nöyryytystä houkuttelemalla hänet tietämättään herpesmainoksen malliksi, salaa syötetty estrogeeni aiheuttaa naismaisuutta, mutta jotenkin kaikki kääntyykin aina Johnin voitoksi samalla tavalla kuin yleensä Aku Ankan kierot temput koettaa voittaa Hannu Hanhi (vaikka Aku onkin yleensä lopulta henkinen voittaja). Joten koska aiemmat temput eivät tepsineet päätetään muuttaa suunnitelmia siten, että treffailtuun kolmikkoon liittyvien kostoyritysten sijaan valmennetaan kaikille tuntemattomasta Katesta seksikäs huutosakkilainen jota John ei voisi vastustaa ja kunhan mies on toivottoman rakastunut jättäisi Kate hänet julkisesti. Arvannette että Kate alkaa tietenkin oikeasti ihastumaan hyypiöön jonka uskotaan olevan liikkeellä vain murtamassa sydämiä, mutta kuten asiaan kuuluu onkin tällä sialla myös herkkä puolensa.
Sivussa on tietenkin koulun hiljainen runopoika (Penn Badgley) joka on siis oikeastaan kuin Kate miehenä ja toivottoman ihastunut naisversioonsa, jolloin tokihan tiedätte että vaikka aluksi vaikuttaisi siltä kuinka Kate alkaa muuttumaan samanlaiseksi pissikseksi kuin uudet kaverinsa, on se todellinen minä edelleen olemassa ja runopoika se ainoa oikea valinta. Minä olen runopoika, missä on minun Kateni?
Valitsin tämän elokuvan katsottavaksi koska minulla se sattui olemaan ja teki mieli katsoa jokin komedia joka pituutensa vuoksi sopi hetkeen ennen töihin lähtemistä. Odotukseni elokuvaa kohden olivat samat kuin mitä tahansa Freddie Prinze juniorin ysäritekelettä jossa hän deittailee koulun ruminta tyttöä joka (varokaa juonipaljastusta!) ottaessaan silmälasit pois osoittautuukin kuumimmaksi koskaan. Yllätyksekseni Kosto on suloinen kallistuukin enemmän Mean Girlsin, Cluelessin ja Darian (siis se animaatiosarja. Kyllä te sen muistatte) suuntaan, jolloin kyseessä onkin yllättävänkin itseironinen teiniromanssikomedia joka sisältää hivenen normaalia piikikkäämpää dialogia, ymmärrettävää perinteistä klikkien stereotypiapottuilua (gootit, vegaanit, huutosakkilaiset, etc.) sekä juoni jossa paskiainen ei tunnu millään saavan ansionsa mukaisesti kun muka hyvikset hakkaavat päätänsä seinään. Tottakai mukana on pakollisia popkulttuuriviittauksia kuten se kuinka koulun ns. vaihtoehtoinen pitkätukka on kopio Heath Ledgerista 10 Thingissa, Breakfast Clubin jälki-istuntoa lainataan tilanteessa joka on tuttu aina valvojan agressiivista suu tukkoon-hetkeä myöten, eikä tietenkään ääniraidalla vältellä vanhempaa musiiikkia (esim. Cheap Trick) joka onkin sitä coolia kamaa eikä jokin nykyhetken jumputus.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti