Leijona viidakon kuningas (King of the Animals AKA Lion and the King, ?)

Eli tietenkin dubbauksen mukaisesti Eläinten kuningas.

Jep, se  on taas Dingo Pictures-tuotannon aika ja jos Leluelämää kanavoi itsessään Toy Storya kun taas Hercules Herculesta niin viitanneeko tämä sitten Disneyn Leijonakuninkaan suuntaan? Vastaus on kyllä.

Onkin muuten mainiota miten kannen leijonan ulkonäön ohella nimi hienovaraisesti vinkkaa olevansa jotenkin liitettävissä huomattavasti massiivisempaan ja ehdottomasti parempaan Leijonakuninkaaseen. Leijona todellakin on viidakon kuningas. Tai ehkei sittenkään, sillä tämän elokuvan perusteella kyseessä on hädintuskin edes viidakon kylähullu.

Viidakossa on apinoita, turhamainen papukaija, uninen virtahepo, vilkas maaorava, makealle perso karhu ja näin pois päin. Krokotiili ei saa syödä maaoravaa koska täällä on leijona viidakon kuningas ja hänen hallintonsa alaisuudessa kaikkien tulee elää sovussa keskenään. Tosin sen ohella ettei joku saa syödä toista niin korppikotkat ja papukaija pottuilevat toisilleen, apinat heittelevät kookospähkinöillä virtahepoa ja muun muassa filosofiaa lukeva käärme on ylimielinen snobi, joten tarvitaan vain tönäisy ja maa ajautuisi kaaokseen. Onneksi viisaalla leijonakuninkaalla on aina sana hallussaan ja kun jälleen kerran krokotiili on aikeissa syödä maaoravan palauttaa johtaja rauhaisan hegemonian kohdilleen sanomalla henkevästi "ole hiljaa! En minäkään voi syödä kaikkia jotka haluan. Nyt annat sen olla rauhassa, tajuatko?"
Ongelmia syntyy kun apinat löytävät timantin jonka vuoksi on pidettävä kokous siitä miten tästä eteenpäin. Ryhtyäkö kaivostyöläisiksi jota kuningas ei toivo, mutta ilkeä pantteri luo ahneuteen pohjautuvaa epäsopua eläinkansalaisten seassa. Käärme kylläkin kertoo Goethen (kyllä, Goethen) oppien mukaisesti, että timanttikaivos tarkoittaa norsun syöksyhampaiden myyntiä, asfaltoituja teitä ja sulkasatoa, joten pysytään mielummin varattomina ja onnellisina kuin rikkaina ja henkisesti köyhinä. Sitten eräänä päivänä käy niin, että leijonakuningatar paukahtaa paksuksi niin leijonakuninkaan keskittyminen muuhuun eläimistöön herpaantuu jolloin hän antaa valitettavan epäsuotuisia neuvoja kuten "joo joo, syö vaan maaorava" ja tälläinen aiheuttaa epäluottamusta kansanjohtoa kohtaan. Niinpä pantteri huomaa olevan viimein ajan olevan lähes sopiva tulla yksinvaltiaaksi joka voi halujensa mukaisesti kaivella timantteja joilla nousta rahaeliitin huipulle. Siispä pantteri lupaa jokaiselle eläimelle jotain jota he ovat aina toivoneet ja toimii siis kuin mikä tahansa poliittinen puolue vaalien lähestyessä, minkä vuoksi samaan tapaan pantteri on valmis puukottamaan selkään heti valituksi tultuaan. Sitten kalkkarokäärme menee ja puraisee leijonakuningasta aiheuttaen depressiota jolloin pantteri pääseekin haluamaansa asemaan ja leijonaperhe ajetaan asumaan karuun autiomaahan, jossa vastikään syntynyt leijonapentu tutustuu ensimmäiseen ystäväänsä Rumpaliin... no jänikseen kuitenkin.

Leijonalapsi alkaa ymmärtämään maailmaa ja tietää, että on hänen velvollisuutensa vapauttaa maa ranskalaisia myyriä (ihan oikeasti. Baskeri ja kaikki) orjuuttavasta pantterista jolloin siispä pantteri on myrkytettävä. Hieman arsenikkia ja unilääkettä ja jotain salaista ainesosaa kuten rakkautta. Rauha palaa maahan.

Tuttua Dingo Picturesille isompia plagioivaa irvokasta piirrosta sekä samantasoista tarinaa, pähkähulluja repliikkejä, masennuksesta kärsivää dubbausta, äärimmäisen ekonomista animointia ja tottakai toistuvasti rajaus leikkaa osan kuvasta pois.

Vastaavasti juuri painajaispolttoainetta olevat piirrokset sekä muu kauhistuttava sisältö joiden vuoksi näiden Dingo-elokuvien kannessa oleva maininta "kids only" pitäisi muuttaa muotoon "mentally unstable kids only" tekee jälleen kerran tästäkin animaatioelokuvasta niin huonon että se todellakin on hyvä. Niin, niin kovin huono.

Tähdet: ~
Leijona viidakon kuningas