Now, keep your mouth shut, or your teeth won't make the rest of the trip

Siitä on nyt pieni tovi kun viimeksi tässä blogissa oli katsokaa mitä materialistista kakkaa taas ostin-postaus. Tarkemmin kirjoitettuna joulukuussa 2014. Tosin se edellinen isompi ostosesittely ajoittuu niinkin kauaksi kuin 1.12.2015 ja sielläkin totean, että "siitä on nyt jo ainakin oman tahtini huomioiden aikamoinen tovi kun olen viimeksi elokuvaostoksiani esitellyt" ja kuten sielläkin kerroin niin edellisen ja tämän kerran välissä on tullut ostoksia tehtyä joten eiköhän se liene viimein uuden tulemisen aika.
Koska en enää ole niiden vanhimpien hankintojen kohdalla aivan varma, että ovatko ne jo sen verran takana olevia ostoksia, että olisivatkin ne siis jo tulleet täällä esille niin tässä saattaa tulla muutama sellainen jonka olen jo näyttänyt, mutta mitä sitten? Älä yhtään pullikoi, tykkäät kuitenkin.
Jonkin verran siellä on formaattipäivityksiä, muuten vain uudelleenhankintoja, sarjojen täyttöjä ja samaa kuin aina ennenkin. Sen verran nyt kuitenkin karsin joukkoa, että ankkakirjallisuus saa jäädä sikseen ja ne elokuvat joista olen jo jotain kirjoittanut saavat jäädä pois koska oletettavasti niiden hankinnat ovat tulleet jo sillä tavoin esille. Miksi sitä ylipäätään haluaa näyttää ostoksiaan? Koska voi ja ehkä se antaa muillekin ideoita ainakin sillä ai niin toikin on saastuttamassa maailmaa-herätyksiä.
Niin ja nyt saavat kuvat suurelta osin puhua puolestaan sillä tässä on aivan liian paljon jotta kaikkia viitsia erikseen esitellä. Joskin muutamasta hankinnasta teen jonkinlaisen erillismaininnan sillä siellä on tulossa yksi hieman suurempikin hankinta jonka avulla voin nolata itseni ja toki kysyttäessä kerron mikä se ja se josta ei saa kuvasta selvää on.

DVD:t ja Blu-rayt:

Kasetit:

plus In the Loop-dvd jonka unohdin edellisestä kuvasta.
Niin ja hitto nyt kun tarkemmin ajattelen niin sieltä puuttuu myös Ghost Rider - koston henki, mutta jos se lohduttaa niin kun tulin jotain kuukausi sitten ostaneeksi ensimmäisen Ghost Riderin niin vasta kotona tajusin, että se kalvava tunne ostosta tehdessäni oli huomautus siitä, että minulla oli Ghost Rider jo entuudestaan.

Ostinkin sen vasta joulukuussa ja jo näin nopeasti olin kieltänyt sen olemassaolon.
Eikä siellä kuvassa tainnut olla Stargate Continuumiakaan. Hitto ei tästä tule mitään, minä lähden kotiin. Ai, mutta minähän olen jo kotonani.
Tuon Soul Man-kasetin takakansi osoittaa mukana olevan myös komediallisen elokuvan nimeltä Yellow Pages.
Lisäksi erityiskiitos Double Featuren Tuopille joka lahjoitti valikoimiini kasettikuvan oikeassa alareunassa olevat Esa ja Vesa- sekä Hervannan hurjat-teokset.

Muuta:

Richard Harris lausuu runoja sekä lauleskelee ja tässä tapauksessa joku voisi sanoa formaattipäivityksen olleen takaperoinen sillä siirryin modernimmasta vanhempaan. Outoa on se, että kirppispöytä josta tuon Harrisin levyn löysin oli täynnä samaa levyä. Niitä oli ainaski tsiljoona taikka 15 kappaletta.
Matkustaja 57:n soundtrack jonka kansi ei ole oikeasti tuollainen, mutta levyn myyntiin pistänyt oli näemmä päättänyt säilyttää sen Wesley Snipesin kasvokuvan itsellään ja täten repäissyt ensimmäisen sivun irti.
Leijonakuningas on tietenkin satukasetti paitsi ettei ole kasetti eikä oikein kunnolla satukaan. Ja nyt kun ollaan eläinten kuningas-aiheen parissa niin arvatkaapa paljonko se Leijona viidakon kuningas maksoi, no minäpä kerron. Divarissa josta ostin sen oli hintaa pudotettu viidestä eurosta kahteen, mutta myyjä totesi ettei hän voi siitä yhtikäs mitään pyytää, johon minä totesin että "sen se on arvoinenkin."
Marvin at the Movies sisältää rautalankaversioita elokuvista tutuista musiikillisista kappaleista kuten pakolliset Bond- ja Tähtien sota-äännelmät ja kamaa kuten La Bamba sekä Love is all Around. Niin ja kannen Alan Ruckilta näyttävä herra on Hank Marvin, mikä selittää sekä levyn nimen että myöskin sen miksi hän istuu Hankin tuolissa.
Imperiumin vastaisku paperimuodossa.

Sitten se näiden edeltävän parin kuukauden sisällä tehty isompi ostos, joka on hetken mielijohteena päätetty siirtyminen peliteknologisesti lähemmäs nykyaikaa. Tai kuten eräs ystäväni totesi hankinnastani kuultuaan, että nyt olen vain 10 vuotta jäljessä tästä hetkestä. Ostin nimittäin Playstation kolmosen ja syyni miksi ostin juuri sen oli, että ei sillä nyt niin väliä ollut. Ihan oikeasti, koska peli-innostukseni jämähti sinne Sega Megadriveen niin ei minulla ollut mitään väliä onko tuoreempaa aikakautta edustava mylly Xbox, Wii-jotain vaiko Playstation. Päätin antaa melkein sattuman tehdä päätöksen puolestani ja valinnan ratkaisi se mihin uudempaan höyrykoneeseen löysin sinä nimenomaisena päivänä nopeasti ja edullisesti jonkin verran pelejä jotta minulla olisi jonkinlainen pohjakirjasto josta aloittaa. Kirpparilla eräs henkilö omassa pöydässään pitää melkeinpä jonkinlaista pelikauppaa ja sieltä löytyy etenkin juuri PS3:n pelejä runsaasti sekä ostopäätöstä tukevan edullisesti. Hänellä oli myynnissä myös PS2 ja olikos siinä nyt viisi peliä mukana hinnalla 30 euroa, mikä olisi kelvannut minulle sekä hintansa että laitteistonsa puolesta, mutta kun hintalapussa luki "hyvä, mutta huono" niin olin empivällä asenteella liikkeellä. Kirpparin myyjä ehdottikin, että mitä jos soitettaisiin pöydän pitäjälle ja kysyttäisiin mitä "hyvä, mutta huono" universaalin filosofisen elämänkatsomuksen ohella tarkoittaa ja koska se tarkoitti, että laite hyvä, ohjain ei niin päätin jättää sen tarjouksen sikseen. Jos kerran joutuu heti uusimaan jotain osia laitteesta niin voinen ostaa suoraan koko laitteen uutena. Näin päädyin siis PS3:n pariin, joka jo pelkästään Playstation-merkkisenä tuntuu olevan muutenkin jonkinlainen nykyisen pelikulttuurin symboli samaan tapaan kuin kaikki mennyt on Nintendo.

Saatatte pistää merkille, että edeltävässä kuvassa näkyy kaksi kappaletta Resistance: Fall of Man-peliä ja se johtuu siitä, että perkele ostin sen vahingossa kahdesti. Tähän tosin löytyy täysin ymmärrettävä syy. Ostin nimittäin pelini sokkona. Ihan oikeasti, silmät kiinni ja entten tentten-meiningillä.
No en nyt sentään kaikkia tässä seuraavassa kuvassa olevia ostanut laput silmillä:

Siinä onkin tällä hetkellä koko PS3-pelien kirjastoni.

Koska en suuremmin tunne näitä nykyisiä pelejä ja kun selailin niitä siellä krippiksellä olivat kommenttini itselleni "en mä tiiä mikä tää on" tai "en mä tiiä mikä tää on" ellei se ollut sitten "en mä tiiä mikä tääkään on" se saattoi olla "tästä on tehty elokuva" taikka "ihan niin kuin joku olisi joskus puhunut tästä" ja niinpä otin yhdeksän peliä sokkona jolloin tulin ottaneeksi tuon Resistancen kahdesti. Miten niin olisin voinut ennen kassalle menoa katsoa mitä tulin valinneeksi?
Ensimmäisen peliostoskierroksen yhteydessä mukaani lähtivät Resistance: Fall of Man, Resistance: Fall of Man, Uncharted: Drake's Fortune, Assassin's Creed, Assassin's Creed: Brotherhood, Red Faction: Guerrilla, Deus Ex Human Revolution, Dead Space ja Fallout: New Vegas ja loput on tullut sitten ostettua parilla muulla kerralla ja ensimmäisestä niistä piakkoin hieman lisää. Kokonaisuutta ajatellen te kaikki siellä varmaankin tunnette ne minua paremmin.
Kotona sitten ennen kuin olin edes avannut koko pelilaitelootaa (se ehti kerätä pölyä arviolta viikon verran ennen ennen kuin edes otin sen käyttöön) päätin kunhan olin lopettanut Resistancen manaamisen hieman youtubettaa ostamiani pelejä ja aloin hieman katua laitevalintaani sillä mitä helvettiä tämä nyt on, onko sillä kirppismyyjällä vain yksitoikkoinen maku vai onko Playstation suunnattu vain tappamispelien ystäville? Jokainen hankkimani peli kun vaikutti olevan jotain ammuskelukamaa ja tästä pettyneenä päätin vierailla paikallisessa ihan oikeassa pelikaupassa katsastamassa löytyisikö jotain tasohyppelyä. puzzlea taikka edes lähetyssaarnaaja-asentoa. Mukava mutta hieman tyrkyn oloinen myyjä uteli mitä olen etsimässä ja kerroin vast'ikään hankkineeni PS3:n, kasan pelejä joiden räiskinnälle etsin nyt jotain vastakohtia ja Nintendo sitä Sega tätä. Myyjä suositteli minulle Lost Planetia ja kun sanon Lost Planet niin en tarkoita Little Big Planetia vaan Lost Planetia. Totta on etten juurikaan tunne PS3:n pelejä, mutta niin latvakakkonen en ole ettenkö minäkin tietäisi Lost Planetin olevan kaikkea muuta kuin vastakohta räiskintäpeleille. Ei tullut kauppoja. Siellä olisi ollut hyllyssä kaikkea Shrekiä sun muuta jotka varmasti olisivat olleet lähempänä jotain Sauer Mariota ja täten juuri mitä kaipasin. Tein siis ostokseni muualla ja vaikka olenkin huomannut nykypelaamisen koostuvan hyvin suurelta osin juuri mene ja ammu joku hengiltä-peleistä niin kuten kuvasta huomaatte olen löytänyt usemmankin kevyehkömmän pelin ja esimerkiksi Little Big Planet sekä Lego Star Wars ovat olleet omalla mittapuullani kovassa kulutuksessa.

Tässä vaiheessa voisinkin kertoa ensikokemuksistani Megadrivea uudemman laitteen parissa. En ole edes kokeillut läheskään kaikkia omistamiani pelejä joten mainitsen jotain vain niistä joita olen kokeillut.
Ensimmäiseksi kokeilin Resistancea ja kunhan cinemaattinen intro oli ohitettu niin kuolin heti ensimmäiseen viholliseen.
Sitten vuoroon pääsi Uncharted: Drake's Fortune ja kunhan cinemaattinen intro oli ohitettu niin joku piraatti tuli ja ampui minut ennen kuin tajusin että se olikin ohjain joka tärisi eivätkä käteni.
Seuraavaksi kokeilin Far Cry kakkosta ja cinemaattisen intron jälkeen kuolin alkumetreillä siksi etten ottanut lääkkeitäni.
Minua alkaa jo tässä vaiheessa pännimään se, että näissä kaikissa on näköjään joku elokuvallinen selittävä tarina alussa ja se mikä pännii ei ole niinkään se, että sellainen on koska senhän voi aina skipata vaan se, että kun valtaosa peleistä vaikuttaa olevan jotain ammu niin saatanasti-kamaa niin se intro vaikuttaa pelistä toiseen tarpeettomalta ja rehellisesti sanottuna typerältä kun itse peli on kuitenkin vain pääosumaan pyrkimistä. Se tosin saattaa tuntua tältä vain siksi, että tosiaan pelkästään jo Playstationin kohdalla niitä shootereita tuntuu olevan mielettömästi. No kuitenkin, kokeilin uudestaan Resistancea ja etenin ainakin kolmanteen ammuskelukohtaukseen saakka. Aika paljon katselin seinää sillä tämä kahden tatin ohjaimeen tottuminen taitaa viedä hetken aikaa. Värinätoiminnon otin pois päältä koska se saa käteni kramppaamaan.
Far Cryssa pelasin muutaman mission verran pysyen elossa ja sen ns. vapaa maailma on aika miellyttävän tuntuista, joskin hetken minulla kesti tajuta mitä se "liikkuaksesi nopeammin paina L3:Sta" tarkoitti kun vaikka kuinka katselin niin en löytänyt kuin L1- ja L2-napit. Vau, tattia voi painaa alas. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen kyllä luonnistuu mutta ei miljoonan näppäimen ohjaimella leikkiminen.
Noiden kolmen ohella olen toistaiseksi pelannut vain Lego Star Warsia ja Little Big Planetia, ja vaikka niissäkin kuolen enemmän useammin kuin olisi syytä niin ainakin etenen aika rivakkaa vauhtia niiden ollessa selvästikin enemmän minua.
Eniten eri sanavalinnoilla toistelemani kommentti on ollut toistaiseksi "no tekisin jos tietäisin miten!"
Kyllä se siitä vielä.

Ostin äskettäin myös uuden baskerin.