Killing Season (2013)

Bosnian sodassa ilmeisesti maata vapauttamassa ollut jenkkisotilas Benjamin (Robert De Niro) on sittemmin eläköitynyt ja viettää aikaansa erakoituneena ihan amerikkalaisen metsän siimeksessä, kun taas samassa sodassa ammuskellut serbisotilas Emil (John Travolta) on viimeiset 18 vuotta halunnut löytää edellä mainitun maailmanpoliisin kostaakseen sen, että hänen johtamansa ryhmä teloitti Emilin tiimin ja muiden tietääkseen myös Emilin. Emil on toisinpäin lime. Siis niin kuin näin:

Ja sitten heti perään se Emil:

Metsästäjän tie viekin metsikköön Benjaminin luokse ja kun jälkimmäinen ei tunnista ampumaansa miestä niin edellinen aloittaa odotetun kissa ja hiiri-leikin jonka aikana liikuskellaan valheellisesta ystävyydestä liftarismiin ja sieltä sitten siihen tarkoitettuun saalistukseen jossa voi joko tyytyä uhrin asemaan taikka taistella vastaan ja sitten vuoronumeromaisesti vaihdellaan osia.

Kostoa janoava kuolleeksi luultu ilkimys aloittaa kahdenkeskisen ihmismetsästyksen syrjässä katseilta (ja oli oletettavasti tappanut sankarin johtaman tiimin muut jäsenet kuvan ulkopuolella) on erittäin kasarihenkinen idea ja jos tämä olisikin tehty joskus vuonna 1986 niin elokuvan hyviksen roolissa oltaisiin nähty ihan taatusti joko Arnold Schwarzenegger taikka Sylvester Stallone ja stalkkeripahiksena arvatenkin Rutger Hauer. Tosin Travoltan euroaksentti on silkkaa Ivan Dragoa ja I must break you, jolloin siinä voisi olla Wulfgarin sijasta myös Ecco the Lundgren.

Tästä näkemästäni kasariajatushenkisyydestä johtuen en pidä laisinkaan pahana Travoltan karrikoitua sarjakuvapahista, joka on verrattavissa ainakin hänen arvatenkin Swordfishista alkaneisiin vastaaviin rooleihin joissa Nicolas Cagen tavoin pään karvoitus alkaa viemään eniten huomiota.

Ei niin etteikö Travoltalla olisi ollut hassukarvoituksisia sarjakuvamaisia rooleja aiemminkin sillä kukapa voisi ikinä kerran koettuaan unohtaa Taistelukenttä Maata, mutta tuolloin sellainen ei vielä tuntunut olevan hallitseva elementti hänen elokuvissaan.
Tietenkin koska tämä ei ole kasarielokuva niin se ei ole sille ajalle tyypilliseen tapaan pelkkää pullistelua vaan koettaa sen pakollisen ystävän/sukulaisen (Milo Ventimiglian sivussa esittämän jälkikasvun) ohessa korostaa jotain synninpäästöistä sodan kauhujen katumista, vaikka onkin lopulta kuitenkin aikalailla vain sitä väkivaltaista kaksintaistelua, mutta ei voi olla sitä rehellisemmin mahdollisesti tekoaikansa ja tekijöidensä vaatimusten vuoksi. Muuten toteaisin kernaasti etteivät De Niron ja Travoltan kaltaiset näyttelijät suostuisikaan pelkän Commandon kanavoimiseen, mutta ottaen huomioon heidän elokuvansa viimeiseltä arviolta 20 vuodelta en voi uskoa oletukseeni, kuitenkin todeten etteivät ainakaan menneen ajan De Niro ja Travolta suostuisi pelkkään lihaksikkaaseen räiskintään ja saavat tällä katumusharjoituksella ainakin väitettyä Killign Seasonin olevan jotenkin syvempää elokuvakerrontaa. Hei, tämä on Mark Steven Johnsonin elokuva ja jos olemme jotain oppineet Ghost Riderista, Daredevilista ja Elektrasta niin ainahan sitä voi sanoa kaikenlaista tietoisella itsepetoksella, kun totuus iskee kuitenkin kuin Korkeajännitys-lehden salamat. Tämän todettuani mainitsen kuitenkin, että noiden kolmen mainitun elokuvan ei tule antaa säikäyttää pois Killing Seasonin parista, sillä tämä on ehdottomasti parempi elokuva kuin ne yhteensä. De Niro vetää roolinsa veteraanisolttuna rutiinomaisen hyvin, Travolta on mainio jonkinlaisena vääristyneen moraalisena leikkikostajana, tarina on sopiva kahdelle henkilölle (sivuosat olisi voitu leikata kokonaan pois) ja elokuvan metsästyksessä on ajoittain mainiota toiminnallista paloa. Jälkimmäistä vain ajoittain sillä vuorottelua tapahtuu liian tiheään, eikä tällöin päästä juurikaan kunnolla vauhtiin kun aloitetaan taas alusta. Parasta tässä kissa ja hiiri-leikissä on sen vuorottelevan roolijaon vuoksi hetkittäin veikeästi toimiva musta huumori, jota tosin ei ole läheskään tarpeeksi erottamaan elokuvaa tusinajoukosta. Siltikin Killing Season on lopulta vain sitä, että kaksi ihmistä haluaa tappaa toisensa ja osia vaihdellaan liian useasti vain täyteen mittaan pääsemisen vuoksi. Kenties olisi ollut hyvästä pysytellä vain suoraviivaisessa kostossa, mutta kenties parempi näin kuin jo nyt kuluneen trendikkäässä tavassa tehdä kasarihenkistä elokuvaa silmää iskevän ironisessa hengessä.
Suuri pystypeukku siitä, että elokuva mielestäni (oikeasti) päätetään edeltävää vuorottelutyyliä ajatellen täysin oikealla tavalla.  Joskin se hemmetin hieno hiljaisuus ja luonnon kanssa yhtä oleminen pilataan samperin huonolla vitsillä. Perkeleen Mark Steven Johnson, anna peukku takaisin. Ei sitten, et saa sitä kolmatta tähteä jonka olin antamaisillani.

Tähdet: **
Killing Season