The Perfect Weapon (1991)

Nuorena poikana Jeff (Jeff Puhumies) oli huligaani jota poliisi-isänsä ei saanut sitten millään pidettyä kurissa, vaikka näkemämme perusteella poika oli kiltimpi kuin uninen kehräävä kissavauva. Paha oli kuitenkin karistettava häiriköstä pois, joka johti perhetuttu Kimin (Mako) neuvoista lähitaistelukoulutukseen. Kun teini-iässä Jeff sitten tyhmyyttään puolusti nuorempaa päätään aukovaa veljeään Adamia (John Dye) isommilta pojilta, totesi isä vanhemman poikansa olevan vaaraksi koko perheelle ja etenkin sille tappeluita synnyttävälle pikkuveljelle, minkä vuoksi Jeff oli syytä heittää pihalle. Hmm, sen vähän perusteella mitä näemme näistä pojista on huonoksi siemeneksi leimattu Jeff kuitenkin se rauhallisempi ja muutenkin kannattiko sitä ylipäätään pakottaa poika oppimaan päähän potkimista jos sitä pitää sitten niin pahana asiana että pitää sen vuoksi heittää hänet pihalle kylmään maailmaan selviytymään yksinään. No mutta kuitenkin idea on siis siinä, että Jeff on se tuhlaajapoika joka myöhemmin palaa kotiinsa ja Adam kultamunia itsestään ulos pukkaava hyvä paimen.
Syy kotiinpaluuseen löytyy siitä, että tuo Kim on pulassa koska ei suostu myymään rihkamapuodissaan korealaisen mafian huumeita. Kim rauhoittelee ettei tässä mitään, chill out dude, mutta kun chillaus johtaa viileämpään olotilaan, eli kuoleman kylmyyteen on Jeffin tehtävä perästä päin jotain asialle. Jeff on kuitenkin ulkopuolinen sekä perheelleen että myös suurelta osin aasialaisten kansoittamassa kaupunginosassa, mutta niin sitä vain mennään ja annetaan kostonhimon vahvistaa päättäväistä potkimista, kunnes lopulta kaikki ovat tyytyväisiä ja perhekin taas ehjä.

Varsin maittavaa ysäritoimintaa jossa ovat mukana ne pakollisen äijäilyt, lyöntipotkuiskut ja juoniaukot, mutta etenkin se itse toiminta on vakuuttavaa ollessaan sujuvasti kuvattua ja leikattua. Nopeatempoista ja näyttäen mitä oikeasti tapahtuu. Speakmanin kyvyt pääsevätkin erinomaisesti esille, osoittaen hänen olevan hyvinkin sopiva vaihtoehto kun etsitään puunaamaisia päähänpotkijoita. Niin ja tytöt, Speakmanilla on vaikeuksia pitää paitaa päällänsä, että olkaa hyvä:

Tämähän on enimmäkseen täsmälleen sitä miltä näyttää, eli levoton veli palaa takaisin osoittamaan kostoretkensä aikana olevansa sekä arvostettava jälkeläinen että myöskin ihminen. Tämän vuoksi loppuun on pitänyt laittaa se kohtaus jossa vaikuttaisi sankarin tekevän peruuttamattoman virheen ja tappavan sillä hetkellä puolustuskyvyttömän pahiksen, mutta sitten tietenkin jättämällä hänet henkiin todistaa olevansa juuri se sisäisen rauhan löytänyt mies jonka kaikki uskoivat ja toivoivat hänen olevan, ja jo oikeasti syvällä sisimmässään tiesivät sen. Joten aika kliseisestä elokuvasta on kyse niin hahmojen kuin tarinankin osilta ja mieleenpainuvan pahiksen puute kiusaa jonkin verran, mutta juuri korkeimmalla istuvaan James Hongin esittämään pahishahmoon liittyy kyllä elokuvan tarinallisesti kiintoisin seikka. Jeff on siis selvittelemässä murhan määränneen tyypin henkilöllisyyttä ja heti alusta alkaen aika selvän pahismainen Hong tulee auttamaan Jeffia esittäen edesmenneen ystävää, johtaen hänet tarkoituksella väärille jäljille tappamaan rikolliskollegoitaan. Siispä koston sokaisema Jeff kulkisi pistämässä pahiksia hengiltä, mutta vääristynein motiivein koska toimisi oikeasti pahuuden avustajana ja ollen siis tietämättään pahis. Luonnollisesti tälläinen omatunnon kriisiä synnyttävä ajatus katkeaa suurinpiirtein ensimmäiseen tilanteeseen jossa pitäisi kilpaileva pahis saada lopettamaan hengittäminen ja Jeffille paljastuu kuka se oikea tuhmuri onkaan, joten ei huolta ei tule tunnontuskia mistään. Siinä oikean tekeminen väärin-ideassa olisi kyllä ollut enemmän kuin vain potku, potku, lyönti, hurraa-vaihtoehdossa.
Tähän James Hongin hahmon kehittelemään juoneen saattaa sankari lopettamaan kilpailijoiden elossa olemisen ihanuus ja kurjuus liittyy myös elokuvan nimi, sillä yhdessä vaiheessa Jeffille todetaan hänelle hänen olevan täydellinen ase valjastettavaksi näihin tappoihin. Sitä voisi ajatella syyn tähän täydellisyyteen löytyvän hänen määrätietoisuudestaan, sumentuneesta oikeuskäsityksestään ja potkimistaidoistaan, sillä sehän kuulostaa vallan mainiolta. Se päätelmä kyllä kompuroi heti kun edellisen yhteydessä todetaan Jeffin olevan täydellinen ase murhiin koska hän on vieras alueelle ja sen ihmisille ja siksi pääsisi helposti uhriensa luokse. Mitä hittoa? Juuri se tuntemattomuushan johtaa siihen ettei kukaan ole valmis auttamaan Jeffia ja ovet aukeavat muita vaikeammin valkoiselle miehelle korealaisten asuttamalla alueella, ettei siitä vieraana olemista ole apua kuin turpaan saamisessa. Joten olisitte nyt suoraan sanonut, että Jeff on täydellinen ase koska hän osaa potkia ei koska vaikuttaa turistilta.

Jälleen kerran sankari kulkee lain ulkopuolella aiheuttamassa tuhoa ja tuskaa, saattaen lopuksi rikollisen poliisin huomaan. Tuttuun tapaan me katsojat tiedämme pahiksen olevan pahis ja tiedämme myös sankarin ilman todisteitakin tietävän saman, mutta vaikka elokuva päätetäänkin tilanteeseen jossa poliisit nyökkäilevät hyväksyvästi kun mustelmilla oleva adonis pudottaa heidän eteensä pulveriksi jauhetun rikollisen, niin mistä kytät tietävät sankarin olevan oikeassa. Heeroksen todisteethan ovat vain hakattu tyyppi jonka hän on varmuuden vuoksi sitonut ja poliisien silmistä nähtynä se varmasti vaatii hieman enemmän selityksiä kuin veriset rystyset. On se hienoa miten näissä elokuvissa sankarin jääminen eloon on tarpeeksi osoittamaan hänen olleen oikeassa, sillä jos muut olisivat oikeassa niin tulisivat sanomaan sen. Oho, eipä sieltä sähkökaappiaikapommiräjähdyksestä selvittykään puolustamaan sanoin itseään. Joskus sitä toivoisi tälläisiin elokuviin lopetusta jossa sankari, eli tällä kertaa Speakman heittäessään hakkaamansa pahiksen kytille, pidättäisivät he hänet pahoinpitelystä ja vaikkapa murhayrityksestä. Niin ja varmuuden vuoksi graffittien tekemisestä sekä veropetoksesta. Lopputekstit. 

Kun ensin oli esitelty Mako ja myöhemmin James Hong, niin olin jo hetken huolissani siitä että puuttuuko joukosta tosiaankin se kolmas 90-luvun pakollinen aasialaisperäinen näyttelijä, mutta tulihan se Cary-Hiroyuki Tagawa sieltä esille ja saatoin huokaista helpotuksesta. "Your soul is mine... Fatality!"

Sen verran sujuvasta toimintaelokuvasta on kuitenkin kyse, että olin suuresti yllättynyt huomatessani Mark DiSallen ohjanneen vain kaksi elokuvaa tähänastisella urallaan ja kun se toinen sattuu olemaan lajityypin suuruuksia, eli Kickboxer, niin mikä on ongelma? Onko niin, että paria vuotta myöhemmin tehdyn Street Knightin floppaaminen sulki oven DiSallen ohjaajanuralta, mutta jos sellainen olisi syynä töiden loppumiseen, niin mikä selittää Renny Harlinin. Eikä tämä siis ole huomautus siitä, ettäkö Harlinin pitäisi lopettaa. 

Tähdet: ***
The Perfect Weapon