Superkyttä (Poliziotto superpiù, 1980)

Elokuvan nimi on alkutekstien perusteella Apua - näen punaista.
Enpä muista aiemmin törmänneeni tuohon suomennokseen ja vaikka se nyt liittyykin suht' kelvollisesti elokuvan sisältöön, niin yhtä hyvin Alien voisi olla vaikkapa:

Toisaalta en ole myöskään kuullut kenenkään koskaan käyttäneen tästä nimeä Super Fuzz, vaan englanniksi se on minulle tutuin nimellä Super Snooper.

Konstaapeli Dave Speed (Terence Hill) on vankilassa syömässä viimeistä ateriaansa, sillä parinsa murhasta tuomittua miestä odottaa teloitus sähkötuolissa. Tässä se on, viimeinen hetki, hyvästit, neljättä kertaa toteutettava teloitus. Jep, koska aiemmat yritykset kuten hirttäminen, ampuminen ja kaasuttaminen eivät saaneet Davea hengiltä on sähkön vuoro. Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? No minäpä kerron sen, koska niin tekee elokuvakin.
Jokin aika sitten kun Dave oli vastavalmistunut poliisi, meni hän soiselle syrjäseudulle antamaan rikesakkoa tietämättä, että juuri samaisen alueen yläpuolelle puksautettiin menemään punaista plutoniumia sisältävä raketti ja sen kaiken elollisen tuhoava räjähdys kastelee omegasäteillään Daven, joka kuoleman sijaan saa kokea supervoimien vaikutukset itsessään. Niinpä sankarimme osaa juosta nopeutetulla kuvalla tosi lujaa, pystyy kävelemään veden alle asetetun näkyvän alustan päällä,siirtelee ajatuksen voimallaan narun perässä vedettyjä tavaroita, sulkee kuvaleikkauksessa sekä valon siirtymässä oven koskematta siihen ja osaa muun muassa hypätä seinän läpi, jossa läpäistävä kohta erottuu samalla tavalla kuin vanhoissa piirretyissä se puun katkeava oksa ja reikäkin katoaa seinästä heti seuraavassa kuvassa. Vau!
Vain väri punainen vie Daven voimat pois ja sekin toimii vain kun mies näkee kyseistä väriä jossakin, mikä on seikka jota ei todellakaan käsitellä johdonmukaisesti elokuvan aikana. No mutta kuitenkin, suuri rikollispomo Torpedo (Marc Lawrence) on huolissaan rahanväärennysbisneksiensä toimivuudesta superkytän ollessa vapaana ja niinpä sankari lavastetaan korruptoituneeksi ja parinsa ylikonstaapeli Dunlopin (Ernest Borgnine) tappajaksi. Minkä vuoksi Dave siis päätyi vankilaan kuolemaantuomituksi ja Torpedon tietäessä Daven heikkouden punaista väriä kohtaan toimittaa hän neljännelle teloituspaikalle punaisia kukkia, joka herättää kysymyksen että jos hän kerran tiesi punaisen värin vievän Daven voimat, tehden hänestä tavallisen kuolevaisen, niin miksei hän hyödyntänyt sitä tietoa jo ensimmäisen teloitusyrityksen aikana? Vaikka eipä sillä väliä ole sillä Dave vain pyytää, että kukat viedään muualle ja se siitä sitten. Toisaalta voimme myös kysyä, että jos kerran Davella on supervoimat joilla kulkea vaivattomasti tiiliseinien läpi ja muuta tälläistä kivaa, niin miksi hän syyttömänä hengailisi vankilassa? Sillä jos kyseessä on tosiaan jo neljäs teloitusyritys ja siihen päälle oikeudenkäynnit sun muut, on hän varmasti joutunut olemaan vankilassa jo hyvän tovin ja kun hän kuitenkin tietää miten todistaa syyttömyytensä, niin olisi voinut tehdä sen jo ennen tuomarin nuijan kopahdustakin. Ehkäpä Davella ei vain ollut kiire minnekään ja saihan sitä nauttia ilmaisia papuaterioita niin paljon kun napa sieti. Kuitenkin kun nyt hypättyämme nykyhetkeen ja Daven päätökseen viimein paeta todistamaan syyttömyyttään saamme huomata, että Dunlop on elossa ja sellaisessa tilassa jonka vuoksi Daven chillailu vain tosiasiassa vaaransi siksi miehen hengen, niin ehkei sitä olisi kannattanut niin välinpitämättömästi hengailla suuressa talossa. Tosin okei, Dunlop oli upotetussa laivassa lukittuna oven taakse, jäätyneenä ja hukkuneena, joten se kuinka mies saattoi herätä päästyään Daven avulla pinnalle saa miettimään, että ehkä ne supervoimat ovat aika yleisiä ja väliäkö siis sillä kuinka kauan Dunlop on kuolleena elossa. Samapa tuo, sillä rosvot kiikkiin ja kaikki on ihanaa.

Turpaanvetokomediaa jossa näsäviisasteleva hymynassu harrastaa runsain mitoin tappeluita pölkkypäistein pahisten kanssa, reipas muovinen musiikki soi auringon paistaessa ja budjetti vaikuttaa koostetun possurahoista. Eli tuttuakin tutumpaa Terence Hillia, nyt vain supervoimilla kyllästettynä ja juuri supersankarielokuvan vaatimat tehosteet tutulla halpaestetiikalla tekevät Superkytästä normaaliakin kömpelömmän.
Kun hilpeän Hillin oheen pistetään aivan naurettavuuksiin menevä iloinen tunnelma, joka saa The Curen Mint Carin aloituksen "the sun is up, I'm so happy I could scream!" vaikuttamaan vertailussa itsensäviiltelyangstailulta, niin mitä kömpelömmäksi ja hassummaksi elokuva muuttuu niin sitä viihdyttävämpi se on. Superkyttä onkin mielestäni yksi Hillin parhaimmista elokuvista. Ei ns. laadullisesti, vaan puhtaasti nautinnollisen typeryytensä ansiosta. Jo juonikuvauksessa mainitsemani tarinalliset hämmentävyydet ja tehostekompuroinnit yhdistettynä aina onnellisen oloiseen Hilliin jaksavat useammankin katselukerran jälkeen saamaan ylileveän hymyn naamalle. Hyvää huonoa lisää tuo Ernest Borgnine joka huutaa joka ainoan repliikkinsä, aivan kuin luulisi niin muiden kuin itsensäkin olevan kuulovammaisia. Katsoja saattaa kyllä toivoakin olevansa kuuro kun kuulee miljoonannen kerran ärsyttävyyteen saakka innostuneen tunnuslaulun jossa ainoat sanat tuntuvat olevan "supa supa" (eli super) ja se muuten kuulostaa hieman samanlaiselta kuin Seinfeldissa ollut tilanteensiirtobassoäännähdys.
Ja se punaisen värin toimiminen Akilleen kantapäänä on riemastuttavan huonosti käytetty idea, sillä aivan kuin elokuvantekijät olisivat jossain vaiheessa todenneet valinneensa väärän seikan kryptoniitiksi ja toivoneet etteivät katsojat huomaa jatkuvia mokia sen kanssa. Hyvänä esimerkkinä (mutta ei todellakaan ainoana) kohtaus joka on ensimmäisiä kertoja kun katsojalle osoitetaan punaisen värin merkitys voimien tyrehdyttäjä. Dave on urheilustadionilla ja haluaa olla kahdestaan tyttöystävänsä kanssa, joten hän poistaa ajatuksen voimalla olemattomiin kaikki muut ihmiset (minne?) paitsi yhden jolla sattuu olemaan punaista vaatteissaan. Eli punainen paita esti Davea poistamasta tätä ihmistä ja kun se tapahtuu niin pian muutkin ihmiset palaavat paikoilleen ja näemme, että siellähän on tuhansien ihmisten joukossa vähintään kymmeniä muitakin joilla on punaisia vaatteita, joten miksi he katosivat, sillä aivan varmasti Dave huomasi ainakin osan heistä. Toki todellisena syynä on se ettei se ollut teknisesti mahdollista, mutta jos kerran taotaan katsojan ja päähenkilön päähän jotain sääntöä, niin ehkä kannattaisi valita jokin sellainen jota on mahdollista edes elokuvan sisällä noudattaa. Vähän väliä tulee tielle tilanteita joissa Daven voimat katoavat esimerkiksi kesken tappelun, lentämisen tai minkä vain koska hän näkee punaista ja nimenomaan näkee sen punaisen, sillä myöhemmin osoitetaan että jos hän sulkee silmänsä ei se väri vaikuta vain esimerkiksi olemalla lähettyvillä. Osa näistä värivaikutukseen liittyvistä tilanteista ovat mainiota ja esimerkiksi kohtauksissa jossa Dave ei pysty todistamaan ystävilleen olevansa superihminen koska esimerkiksi hyppy ikkunasta päättyy sairaalareissuun punaisen värin vuoksi ovat hauskoja keinoja osoittaa sen vaikutus, mutta sitten perään tulee kohtauksia kuten se jossa Dave ohjaa voimillaan osittain näkyvästi punaiseksi maalattua lentokonetta seisten sen päällä ja ei mitään haittaavaa vaikutusta. Tai kun Dave katsoo röntgenvisiollaan rekan sisään nähden siellä olevan väärennettyjä seteleitä, mutta kun ovi avataan ja rekan sisältä paljastuu punaisia laatikoita, niin enää hän ei näekään mitään. Mutta ne laatikothan olivat punaisia koko ajan. Ei kukaan maalannut niitä uudestaan.
Erinomaista ristiriitaista sekoilua omien päätösten kanssa ja kaikki yhteen laskettuna on kyseessä siis ajoittain herkullisesti täysin tolkutonta elokuvaa, mutta siitä on vähät välitetty koska on ollut kiire pitämään hauskaa.

Visuaalisten tehosteiden huippua vuodelta 1980. Aivan kuin olisin elokuvan sisällä.

Kansikuvan perusteella Dave on joko ihan sairaan iso taikka vapaudenpatsas pieni ja ainakin elokuvan itsensä mukaan Dave on aika normaalikokoinen miekkonen.

Tähdet: ***
Superkyttä