Rage (1995)

Ala-asteen opettaja Alexilla (Gary Daniels) on asiat hyvin. On mukava työ jossa oppilaat ovat kaikki hyväkäytöksisiä, vaimo palvoo maata miehensä jalkojen alla ja itse miestäkin. Tytärkin on kuin Matrixin luomaa fantasiaa. Ystävät ja naapurit pitävät kilttiä Alexia arvossa, eikä kukaan koskaan milloinkaan voisi kyseenalaistaa miehen rehellisyyttä ja luotettavuutta. Sitten kas kummaa kun eräänä päivänä unelma kokee särön, sillä korruptoituneita poliiseja pakeneva ihmiskauppias sattuu kaappaamaan juuri Alexin auton ja sen omistajan, mikä johtaa kohtaamiseen näiden pahojen kyttien kanssa, jotka luonnollisesti ovat osallisina jahtaamansa miehen amerikkalaisessa unelmassa, eli niissä ihmiskaupoissa. Näin Alex päätyy CIA:n ja armeijan salaiseen laboratorioon ja häneen pumpataan ainetta jonka tarkoituksena on luoda fyysisesti normaalia vahvempi ja kestävämpi, tunteeton ja tahdoton sotilas. Luonnollisesti se ei kuulosta hyvältä ja kun oudosti pahat tohtorit päättävät kokeiden tulosten seuraamisen sijaan viedä Alex syrjäseudulle ja kuolettaa hänet lavastetussa auto-onnettomuudessa päättää sankarimme potkia tiensä vapauteen. Ihan oikeasti, miksi he koettavat tappaa koekaniininsa kun juuri äsken hehkuttivat sitä kuinka suuri ilo oli saada viimeinkin tavanomaisen kärsineen laitapuolenkulkijan sijaan komea ja lihaksikas neulatyyny? No kuitenkin, Alex lähtee siis pakomatkalle joka suuntautuu ensisijaisesti kohti kotiaan ja ennen kuin ehtii kissaa sanoa ovat suurinpiirtein kaikki maailman kytät (ainakin 10) murhaajaksi lavastetun miehen perässä. Samalla media on ilman mitään muita tietoja kuin että joku on pakenemassa poliiseilta leimannut hänet jo sekä pedofiiliksi että myöskin vakoojaterroristiksi, minkä vuoksi kaikki tututkin kääntävät selkänsä miehelle ja vain uransa pohjamudissa rypevä toimittaja Harry (Kenneth Tigar) voi totuuden paljastaa. Huvittavasti Harry ei tietenkään saa kerättyä yhtikäs mitään oikeita todisteita, vain pelkästään Alexin väitteen syyttömyydestään, eikä potkusankarimmekaan oikeasti puhdista mainettaan, vaan pikemminkin tahraa sitä entisestään tappamalla pakomatkalla runsain mitoin kaikenlaisia viranomaisia ja siinä ohessa tuhoamalla noin suunnilleen puolet maailmasta. Suurin osa kun ei tietenkään tiedä Alexin olevan syytön ja koettaa vain tehdä työnsä, vaikka nyt sortuukin pidättämisen sijaan ammuskeluun. No hällä väliä, sillä kunhan pääpahis kuolee ennen kuin ehtii esimerkiksi vahingossakaan paljastamaan syyllisyytensä kuluneeseen niin hyvä on ja taas kaikki pitävät Alexia maailman vekkuleimpana kaverina.

Jos oikein tonkii niin pohjalla on aika hyväkin idea siitä kuinka nopeasti media voi luoda ihmisestä täysin väärän kuvan ja kuka ehtii ensimmäisenä valheellisenkin sanan sanomaan, niin totuuden on aika vaikea tulla esiin ilman, että se kuulostaisi vain epäuskottavalta selittelyltä. Sosiaalisessa mediassahan tälläinen ongelma tuntuu olevan nykyisin hyvinkin villisti valloillaan, kun joku levittää sontaa ja sitä jaetaan eteenpäin kyseenalaistamatta sen paikkaansapitävyyttä. Jolloin vaikka se aukottoman todistettavasti paljastuisikin pötypuheeksi, niin on jo myöhäistä, koska maito on kaatunut. Eikä siitä ollut kuin päivä pari kun panettelu laukaistiin.
Mutta eihän Rage tietenkään sellainen elokuva ole jossa olisi tarkoitus pohtia mitään sen syvällisempiä kuin öö öö pommeja ja kato kun veri lentää, joten mediakritiikki jää pinnallisuuttakin ilmavammaksi. Aluksi pitkin matkaa huomautellaan siitä kuinka Alex on kaikkien paitsi vaimonsa, tyttärensä ja Harryn silmissä pelkästään paha ja kuinka koko maailma on häntä vastaan ja sitten koko ongelmavyyhti katoaa jonkun Harryn televisioesiintymisellä jossa hän vain toteaa, että Alex sanoo olevansa syytön ja minä uskon häntä, joten tällöin myös kaikki kaikki muutkin uskovat. Hitto, jopa häntä jahtaavat kytätkin lopuksi vain keskeyttävät toimintansa, vaikka ovat koko ajan olleet sen vain tiedon varassa, että tässä nyt on tyyppi joka on lahdannut porukkaa enemmän kuin Pol Pot ja Mengele yhteensä. Tietenkin tätä muiden viranomaisten pysäyttämistä tarvitaan siihen, että CIA:n pääpahis paljastaa ilkeytensä (huom. ei syyllisyyttään) ja hänen tappamisensa on siten oikeutettua.

Nyt kun viittasin hetki sitten siihen kuinka nopeasti etenkin nykymediassa asiat tapahtuvat, niin nopeus on Ragen suurin plussa että myöskin miinus. Ei se mediakritiikin pinnallinen käsittely nyt ole kovinkaan iso asia tässä elokuvassa, jolloin odotetustihan sellaista kopeloidaan huonosti ja välinpitämättömästi, sillä aivan yhtä tarpeettomaksi Ragessa jää myös se salaisen labran supermyrkky, kun pääasia kuitenkin on juosta ja lujaa. Hyvää tässä elokuvassa onkin se, että toiminta on pääosin sujuvaa putkijuoksua ja enimmäkseen jopa niin onnistunutta, että en meinannut välillä uskoa kyseessä olevan Pepin/Merhi-elokuva. Onhan siellä tuttuja naurettavuuksia joukossa, mutta kun vauhtiin päästään niin sitä energiaa pidetään aika hyvin loppuun saakka päällä.
Koska pohjimmainen idea on kuitenkin takaa-ajoissa, niin ei siihen olisi tarvinnutkaan mitään ihmeellisyyksiä kuten supersotilasseerumeita ja mediapeliä joukkoon, kunhan vain mennään läpi autojen ja seinien. Toki niilläkin on paikkansa, mutta esimerkiksi Ragen kohdalla niitä on pidetty niin selvästi pakollisina pahoina, että siinä tulee osa syystä miksi ne ajatuksellisemmatkin seikat jäävät pinnallisuuttakin kevyemmiksi. Koska on ollut niin pirun kiire saada takaa-ajot rullaamaan, on kaikki ylimääräinen leikattu aivan torsoiksi, joka välillä saa miettimään että mitäköhän sinne leikkaushuoneen lattialle on jäänyt (ei oikeasti, sillä puuttuvat palat on helppo päätellä). Aluksi siis kerrotaan näistä salaisista ihmiskokeista (kuten Gordon Ramsey. Hah!) ja kuinka luodaan tahdottomia supersotilaita, mutta heti kun täydellinen koekaniini (eli Alex) löydetään, niin hänet dumpataan pois ilman koetuloksia, eikä se aine edes tee myöhemminkään mitään muuta kuin aiheuttaa kahdesti vatsaoireita, joista toisenkin kohdalla annetaan ymmärtää kurinan johtuvan päähenkilön nälästä. Tuntuu kuin sen labrassa olon ja päätöksen tappaa koekaniini välille kuuluisi jokin selitys että miksi, mutta ei, se vain hyppää suoraan täydellisen uhrin hehkuttamisesta hänen tappoyritykseensä. Sitten saman kuluvan illan ja seuraavan aamupäivän aikana Alex on jo koko jenkkilän etsityin ja tunnetuin vihollinen numero uno, vaikka kysehän oli salaisesta kokeesta jonka vuoksi takaa-ajokin oli muka hys hys, mutta kuitenkin jo seuraavana päivänä kaikki tietävät kaiken takaa-ajetusta, etc. Minkä vuoksi tässäkin tuntuu kuin välistä puuttuisi tapahtumia jotka johtivat niin laajaan tietoisuuteen. Kun Harry aloittaa tutkimuksensa, niin hän jotenkin sai ensiyrityksellä sattumalta selville asiaan liittyvän tutkimuslaitoksen nimen ja pelkästään sen nimen perusteella tiesi jo joka ainoan seikan mitä oli koskaan tapahtunut ja mitä oli koetettu salata. Vähän niin kuin jos minä luen printterin päästä nimen Pixma ja tiedän pelkästään sen perusteella kaiken ranskalaisesta keittiöstä. Joten jälleen tuntuu kuin aloitettaisiin kirjan lukeminen, mutta parin rivin jälkeen hypättäisiin viimeiselle sivulle. Luonnollisesti tämä kiirehtiminen aiheuttaa myös nautinnollista naurettavuutta, kuten sen tilanteen jossa CIA:n pääpahis chillaa Alexin vaimon luona esittäen hyvää ja odottaen muiden ns. oikeasti hyvien viranomaisten kanssa miehen yhteydenottoa ja heti kun pääpahis saa tietoonsa Alexin olinpaikan, rupeaa hän pahistelemaan, murjomaan sankarin vaimoa ja osoittamaan olevansa muahahaa! pahis. Missä ei ole mitään järkeä, kun edelleen tässä vaiheessa Alex oli kaikkien silmissä elokuvan ilkimys, eikä vaimollakaan ollut parempaa tietoa, joten miksi paljastaa kortit ennen aikojaan.
Joten vaikka Ragen vauhti tekee hyvää toiminnalle, joka kuten todettua on mallikkaasti kulkevaa, niin kiirehtiminen niihin toimintakohtauksiin tehdään tolkullisuuden kustannuksella.

Elokuvassa on tosi outo ratkaisu toistella samoja toimintakohtauksia muutamaan kertaan peräkkäin. En siis tarkoita sitä kuinka esimerkiksi sama räjähdys esitetään eri kuvakulmista luoden mielikuva useammasta sellaisesta, vaan sitä kuinka jos sankari ajaa rekalla räjähtävien poliisiautojen läpi, niin kohta täsmälleen sama tilanne toistetaan sadan metrin päässä ja vielä kerran. Kun Alex hyppää roikkumaan talon katon reunalle, niin kohta hän juoksee katon poikki roikkumaan toiselle puolelle ja taas kerran. Kun Alex putoaa katolta niin putouksen pysäyttää jokin uloke, jotta hän voi kohta pudota uudestaan ja putouksen pysäyttää toinen uloke ja taas kerran.
Aivan kuin tekijät olisivat mielestään keksineet hyvät jipon ja sitten koska se on hyvä juttu, niin se kannattaa toistaa, joka tekee siitä aika huonon idean.

Elokuvan ehdoton kohokohta on tappelu videovuokraamon luona, sillä aivan ymmärrettävästi paikan leffajulisteet koostuvat Pepin/Merhi-tuotannoista, mutta erityisen hauskaksi asian tekee ajatus videovuokraamosta joka Ragessa esitelly tarmolla mainostaisi nimenomaan Lorenzo Lamasin elokuvia. Parempihan se on kuin Vin Diesel.
Hauskaa on myös se, että sen Alexiin pumpatun aineen tehtävänä on siis tehdä ihmisestä vahvempi ja kestävämpi, mutta eräässä vaiheessa todetaan kyseisen aineen tappavan uhrinsa aina ja takuuvarmasti. Ei kovin hyvä suunnitelma kun luodaan supersotilaiden armeijaa. Sitä paitsi sen lisäksi ettei se aine näytä vahvistavan ketään, niin se ei myöskään tapa, että se siitä sitten.
Niin eikä unohtaa saa sitä, että Rage on niitä elokuvia joissa räjähtää jo pelkästä katseesta ja se on aina hyvästä.

Rage on toimintansa osalta yksi onnistuneimpia Danielsin elokuvia, mutta liiallinen ihastuminen keskinkertaisten hyvinä pidettyjen toimintaosuuksien toistamiseen ja vauhdin ylläpidon vuoksi kömpelösti kohdellut juonikuviot vesittävät kokonaisuutta liiaksi. Enkä oikeasti nyt usko elokuvan parantuvan siitä jos se olisi keskittynyt enemmän siihen mediakritiikkiin, sillä tämä on ehkä hieman väärä paikka sellaiselle, mutta samalla olen kovasti pettynyt juuri siihen, että nimenomaan tälläisen typerän suoraviivaisen toimintaelokuvan pitäisi joskus rohkaistua ja suuren epäonnistumisen uhallakin koettaa yhdistää aivottomaan räiskintään jotain jota yllättävän ajatuksellista.
Kuitenkin tässä muodossa kannattaa kelata niiden vähäistenkin aivotoiminnan osoitusten ohitse ja keskittyä jalkojen liikkeeseen.

Tähdet: **
Rage