Niiden mikrosirujen kerrotaan olevan suunniteltu tekemään sotilaista supermiehiä kun sellaisen laittaa heidän sisuksiinsa, joten eihän sellaista voi antaa pahisten käsiin. Valitettavasti CIA:n edustaja Gina (J. Cynthia Brooks) päättää vaihtaa vangitun kuubalaisen huumekauppiaan ja salaa muilta myös ne mikrosirut Arnazin kanssa sotavankina olevaan veljeensä Mikeen (Gavin Hood. Helvetin huono näyttelijä, mutta ohjasi myöhemmin muun muassa Tsotsin ja valitettavasti myös X-Men Origins: Wolverinen), joka sattuu olemaan myös Parkerin entinen bestis jonka hän uskoi kuolleen sodan tiimellyksessä ja mies kantaakin siksi mukanaan traumoja. Parker ei tiedä, että myöskin Gina syyttää häntä Miken kohtalosta ja siksi pettää avuksi lähteneen miehen heti kunhan Castron maille ehditään.
Palataanpa niiden mikrosirujen seuraan ja muistutetaan, että niiden kerrottiin olevan suunniteltu vahvistamaan sitä kantavan ihmisen fyysisiä kykyjä. Tärkeää on myös huomauttaa siruja olevan kaikkiaan yhteensä kaksi kappaletta. Ei enempää, ei vähempää. Miksi siis seuraavaksi ruvetaan painottamaan niiden olevan suunniteltu vain aivopesua varten, jota sitten käytetään myös Parkeriin jotta miehestä saadaan tahdoton sotilas osaksi Arnazin sandinistinatsiarmeijaa. No okei, voihan se siru tehdä kaksi asiaa samaan aikaan, joten hyväksytään sen pystyvän tehokkaasti sekä aivopesemään ihminen että myöskin tekemään hänestä fyysisesti normaalia vahvemman. Harder, better, faster, stronger. Mutta miksi se ei sitten tee näistä ihmisistä vahvempia kuin mitä he olivat entuudestaan, vaan pelkästään tyhjentää heidän mielensä muiden ohjailtavaksi? Vieläkin mielenkiintoisempaa on se, että jos kerran nämä sirut olivatkin tarkoitettu vain aivopesuun ja ne toimivat ainoastaan ollessaan pesun tarpeessa olevan ihmisen sisällä, niin miksi aivopestyjä on ainakin viisi kun siruja moneen kertaan huomautettuna on vain kaksi. Jokainen katsoja on viimeistään tässä vaiheessa ymmärtänyt, että sirut ovat tarkoitettu sekä Mikelle että Parkerille, jotta jälkimmäinen pystyy vapautumaan pesun kahleista ja edellinen ei, mikä johtaa lopulta parhaiden kavereiden kuolettavaan kaksintaisteluun. Siksipä on epäloogista, että Mike on jo aivopesty ennen kun sirut edes ovat Arnazilla, jolloin osoitetaan ettei siihen mielenhallintaan tarvita vesikiduksen rinnalle muita apuvälineitä. Ja jos kerran ne superotilasneuromikrosirut eivät ole tarpeen mielen tyhjennyksen kannalta, eikä niillä vahvisteta uhrin lihaskuntoa, niin hittoako koko ajan jankkaatte niistä. Sitä paitsi jokainen aivopesty henkilö käyttäytyy yhtä energisesti ja ajattelevaisesti kuin Romeron zombiet, niin haittaahan siitä vain on. Ai mitenkö Parker vapautuu uudelleenohjelmoinnista? Saa iskun päähänsä ja siinäpä se. No, ehkä se siru hänen selkäytimessään meni rikki kun kolaus kohdistui päähän.
Mutta kuitenkin, Gina siis ymmärtää Parkerin olleen viaton Miken kohtaloon ja yhdessä he koettavat estää tahdotonta Mikeä suorittamasta itsemurhapommitusta jolla tapettaisiin joku kuubalainen kynäniska jonka tehtävänä on allekirjoittaa kauppasopimus jenkkien kanssa. Ilmeisesti Fidelillä oli kiireitä sauhutella sikkejään.
Helppoa B-toimintaa jossa luodit ja puujalkavitsit osuvat yhtä harvoin maaliin kuin Jackson Pollockin suora viiva. Ihan oikeasti, jotain miljoona pahista ammuskelee suunnilleen metrin päästä sankaria kohti, eikä yksikään osu vaikka elokuvan Herodeskin liikkuu varmuuden vuoksi hidastetusti. Niin ja hidastuksista puheen ollen, Human Timebomb on niitä teoksia joissa tuota efektiä riittää kyllästymiseen saakka. Aina kun hypätään, ammutaan, aivastetaan, ihan mitä vaan, niin se hidastetaan. Normaalinopeudellä tämä olisikin varmaan ainakin puolisen tuntia lyhyempi.
Ne ovat kuitenkin juuri ne Human Timebombin virheet ja huolimattomuudet, tahalliset ja tahattomat askelvirheet joiden vuoksi tämäkin lajissaan perinteinen pullisteluleffa jaksaa viihdyttää. Joten kun juokseva ihminen lähtee paikasta A päätyäkseen samaan paikkaan käytävän päässä, tai kun sama vain eri kulmasta kuvattu räjähdys poistaa paukahduksen aiheuttavan ihmispommin ja palauttaa auton stunttia varten leikatun katon ehjäksi, tai kun ihminen esteettä putoaa suoraan alas ja hetkeä myöhemmin täsmälleen samasta kohtaa putoava toinen henkilö pelastuu yllättäen alle ilmaantuneen rakennustelineen ansiosta niin ne ovat vain hyvästä tälläiselle teokselle jota kaiken lisäksi oli alunperin valheellisesti markkinoitu jatko-osana Pierce Brosnanin elokuvalle Live Wire, vaikka yhteistä näille oli vain ei yhtikäs mikään.
Pidän erityisesti siitä kuinka tässä on ihan vakavalla naamalle vedettynä mainioita toimintaleffakliseitä kuten pahis (Joe Lara) joka osoittaa sivistyneisyytensä nuuhkimalla kukkaa, sankari joka hyppii pitkä takki liehuen räjähdysten edessä ja joka paikkaan mennään sillä selkä seinää vasten raapien-tekniikalla vaikka kuljettaisiin paikoissa joissa henkilöstä on enemmän näkyvillä kuin piilossa. Kuten menemällä helikopterin edessä olevan ilkimyksen luokse, joka ei silti huomaa sitä katsomissuunnasta tulevaa sankaria. Jopa Ray Charles näkisi tädin tulon.
Lisää mahtavaa huonoutta tuovat tuollaisten typeryyksien ohessa silkat välinpitämättömyydet, kuten ne aiemmin mainitut jatkuvuusvirheet kohtausten välillä. Hyvin silmiinpistävä hällä väliä-tilanne on esimerkiksi kohtaus jossa sankari ammuskelee päättömästi kohti pahista ja kirjaimellisesti aseen edessä olevat lasit pysyvät ehjinä, mutta tietenkin niiden takana oleva lattia saa kokea osumia. Ehkä kyseessä olivat Lee Harveyn taikaluodit.
Onneksi myös suomentaja on hypännyt kömpelyyden kelkkaan ja lopputuloksena on neronleimauksia kuten se jossa huumekaupan jenkkiosallinen pyrkii purkamaan kiukkunsa pelkurimaiselle kuubalaiselle vastapuolelle kohdistamalla aseensa häneen ja sanomalla itselleen opetuksena "never deal with bald Cubans", joka tietenkin on suomeksi yhtä kuin "älä ikinä ryppyile kaljulle kuubalaiselle". Merkitys muuuttui uhittelusta peloksi aika nopeasti.
Eräs kohtaus saa minulta plussaa sen oman päättömyyden lisäksi osumalla omakohtaiseen kokemukseeni, joka puolestaan on muistona silkkaa negatiivisuutta.
Kun vielä asuin edellisessä asunnossani, niin siellä lojui alakerrassa aikoinaan sellainen idiootti isäm maam pulustaja jonka ammattinimikkeeksi voi lukea korkeintaan elämän koulusta valmistuneen puistokemistin. Eli kyllä, keski-ikäinen doku joka möykkäsi ja rikkoi paikkoja, saaden lopulta häädön asunnostan ja muutti minnekäs muualle kuin äitinsä luokse. Valitettavasti alakerrassa asui myös toinen häirikkö, joka olikin yksi syistä jonka vuoksi rupesin alunperin pohtimaan sekä toteuttamaan muuttoani pois sieltä ja tämä edellinen pässi rupesi tietenkin järjestämään viinapiiriään hänen luonaan. No kuitenkin, kerran kun tulin kotiin asteli tämä kemikaalicocktail asunnostaan ulos, käveli alkoholin vaikutuksesta horjuen pihalla kasvaneen puun juurelle, virtsasi siihen ja palasi sisälle. ??? Miksi oli kysymys. Miksi hän tuli asunnostaan ulos kuselle, eikä tehnyt happohyökkäystään saniteettitiloissaan?
Human Timebombissa on sattuu olemaan kohtaus jossa aivospestyt sotilaat tekevät salamurhaiskua ja uhri tekee täsmälleen samoin kuin se edellä mainittu tulevaisuuden toivo. Miinus viinapiru.
Human Timebomb on siis niitä leffoja joilla vaikuttaisi olevan mahdollisuus olla niin huono että hyvä, mutta vaikka mukana onkin useita erinomaisia typeryyksiä, niin joukossa on myöskin joitakin B-tasolla mitattaen liian kelvollisia toimintakohtauksia, että vaikka kokonaisuus putoaakin vapisevista sormista ja särkyy katuun, niin se ei saa koiraa pillastumaan ja puremaan hevosta joka villiinnyttää flamingoparven, joka sitten lehahtaa sähkömuuntajaan aiheuttaen pimennyksen ja kuuhullujen esiinmarssin. Vähän enemmän tyhmyyttä peliin ja avot.
Ehkä se vain on paljaiden tissien puute joka häiritsee.
Tähdet: **
Human Timebomb
 |
| Lisää kuvateksti |
1 kommentti:
Siis Bryan Genesse ja Joe Lara samassa leffassa! Tämä pitää kyllä laittaa muistiin :)
Lähetä kommentti