Count Dracula (1977)

Jokin aika sitten törmäsin kirpparilla aikamoiseen läjään elokuvia jotka olivat näemmä aiemmin olleet Music Hunter-liikkeen hyllyissä ja koska joukossa oli useampia itseäni kiinnostaneita elokuvia, niin tottakai ostin niitä muutaman. Tosin jos olisin joutunut pulittamaan niistä summia joita alkuperäiset hintalaput vaativat niistä maksettavan, niin olisin kenties jättänyt osan ostamatta ja niistä mielestäni "pakollisistakin" olisin nurissut vähintään itsekseni. En kylläkään Music Hunterin hintojen vuoksi, sillä 6,99 euroa tästä Count Draculasta ei olisi saanut minua kiukkuiseksi koska ei se nyt mikään kova hinta ole, mutta perkele kun ne hintalaput on pitänyt laittaa kansipaperiin kotelon sijaan. Katsokaa nyt tätäkin häväistystä.

Sanokaa mitä sanotte niin minusta ainakin tuo kannen pilaaminen edellyttäisi jos ei nyt ihan anteeksipyyntöä, niin hinnanlaskua vähintään, jolloin hän joka hintalapun perusteella elokuvasta sen seitsemän euroa maksoi sai sen toivottavasti todellisuudessa halvemmalla. Mikä esti laittamasta hintalappua koteloon jossa se pysyisi kiinni erittäin hyvin, mutta josta se olisi myös huomattavasti helpompi tarvittaessa irroittaa ja siinäkin tapauksessa ettei se lähtisi suosiolla pois, niin itse kotelo olisi vaivatonta vaihtaa. Paperitarra paperikannessa on vain väärin.
Videovuokraamoiden tarroittelussa ymmärrän miksi niin tehdään, koska sama elokuva kiertää monien ihmisten käsissä ja aika ajoin kovakouraisimpien ansiosta niitä koteloita joudutaan vaihtamaan, mutta tälläisessä tapauksessa niin ei juurikaan tapahdu, jolloin hintalapun voisi sijoittaa myös muuallekin kuin vaivaksi.

Se siitä ja eteenpäin.

Asianajaja Jonathan Harker (Bosco Hogan) matkaa Englannista Transylvaniaan tapaamaan kreivi Draculaa (Louis Jourdan) joka on ostamassa kiinteistön Lontoosta ja diili on vain allekirjoituksia vailla. Perille päästyään Jonathan saa huomata, että Dracula on kovin tunnettu ja pelätty kotiseudullaan, mutta ei aluksi oikein ymmärrä miksi, kunnes Dracula osoittaa olevansa vampyyri joka alistaa vieraansa buffetiksi.
Dracula iskee silmänsä Jonathanin mielitiettyyn Minaan (Judi Bowker) ja lähtee uuteen kotimaahansa tämä neito mielessään.
Kaikki kyllä tietävät miten tarina jatkuu, joten lopulta Dracula kuolee.

Tasaisen turvallisen varmasti tehty BBC-Dracula joka on rasittavankin uskollinen Bram Stokerin kirjalle, sillä varsinkin tälläisen tv-teatteritoteutuksen kohdalla huomaa kuinka muutamasta yksityiskohdan muutoksesta huolimatta pikkutarkka lähdeteoksen noudattaminen muuttuu helposti kiehtovasta pitkäpiimäiseksi. Joten yli 150 minuuttia rupeaa käymään hieman voimille elokuvan muuttuessa pikemminkin audiokirjaksi ja visuaalisen teoksen ollessa kyseessä olisi voitu luottaa enemmänkin niihin 1000 sanan kuviin. Teatterimaisuutta korostaa lavastus ja meikkaus jotka olisivat elokuvaa enemmän uskottavia elävänä nähtyä ja koska kuvauskin on toteutettu kuin oltaisiin taltioitu live-esiintymistä, niin sellainen sanoisimmeko tietynlainen rajoittuneisuus ja kömpelö yksinkertaisuus vaivaa aika ajoin, joka pistää silmään etenkin päiväsaikaan tapahtuvissa kohtauksissa jolloin kuva näyttää tavalliselta kotivideolta luonnonvalossa. Tämä mainitsemani teatterimaisuus ei ole suoranaisesti pahasta, mutta se yhdistettynä lähes sanatarkkaan kirjan mukailuun johtaa tässä pituudessa toiveeseen lyhennetystä leikkauksesta. Hetkittäin sitä jopa toivookin, että oltaisiin menty vielä rohkeammin sinne teatteriesityksen suuntaan (vrt. Dogville), sillä tuolloin elokuvamaisuuden puutteesta olisi voitu luoda paremmin voimavara ja esimerkiksi kömpelöt erikoistehosteet eivät pistäisi niin pahasti silmään, sillä tämä on sen osuuden parhaimmistoa:

Nyt Count Dracula vaikuttaa ajoittain lavalla elävänä esitetyltä teokselta jota on jälkikäteen koettu muokata elokuvallisemmaksi ja tässä tapauksessa mielenkiintoisempi puoli on se teatterimaisuus, sillä se ei niinkään ole haitta kuin vain vasta yhdistettynä pituuteen joka johtuu vain tarpeesta saada kaikki mukaan. Count Dracula kun on hyvä esimerkki adaptaatiosta joka osoittaa, että vaikka kuinka kitisemme siitä miten kulloisenkin kirjan kaikkia elementtejä ei ole laitettu ties mihin elokuvaan mukaan, niin tehokas sovitus edellyttää usein kokonaisuuden toimivuuden vuoksi joidenkin seikkojen muutosta ja usein jopa kokonaisten palojen pois jättämistä. Count Dracula kun ei pysty peittelemään suossa taapertamista ja jaarittelua Peter Jacksonien borefestien tavoin kuvallisella mahtipontisuudella, vaikka ajoittain tämän elokuvan visuaalisuudessa onkin suurta runollista kauneutta. Sitä on kiva saada siskolta lomakuvia Rooman matkalta, mutta 270 kuvaa samoista ympyröistä on aivan liikaa ja sellaiselta Count Dracula tuntuu liian usein. Kenties tämä jokaisen pilkun erikseen mainitseminen ei vaivaa heitä jotka eivät ole kirjaa lukeneet, mutta ottaen huomioon kuinka moneen kertaan sama tarina on kerrottu pitäen vähintään pääseikat paikoillaan, niin lienee kuitenkin suht' harvinaista löytää ihmisiä jotka tämänkin elokuvan katsoisivat ja eivät tuntisi tarinaa entuudestaan, jolloin Count Dracula ei kirjan lukemisellaan tuo juuri mitään muuta uutta kaanoniin kuin Louis Jourdanin hyvin ranskalaisen Draculan.

Koska saatoin edellä olevalla kirjoituksellani antaa Count Draculasta kuvan huonona elokuvana, niin tahdon korjata sanojani sen verran, että totean kuitenkin pitäväni siitä sen pitkäsanaisuudesta huolimatta. Teatterimaisuutensa vuoksi se on mainio lisä muiden Dracula-filmatisointien oheen ja uskollisuutensa lähdeteokselle tekee siitä sen suhteen vakuuttavan, mutta se vain on toteutustapansa vuoksi liian hidas ja pitkä, eikä täten jaksa pitää intoa yllä alusta loppuun. Plussaa siis onkin se, että tämä tv-elokuva on esitetty myös minisarjaksi pätkittynä ja tälläkin dvd:llä on mahdollisuus katsoa se kahdessa osassa, joka onkin suositeltavin tapa väliaikansa vuoksi.

Jourdanin aksentti on hieman vieraannuttava, mutta hyvin mies roolinsa vetää. Joskin kenties sen tv-teatterimaisuutensa vuoksi kukaan ei oikeastaan korota tai muuta muutoinkaan missään vaiheessa ääntään, jolloin esimerkiksi Renfieldin (Jack Shepherd) puheet kärpästen syömisestä kuulostavat varsin hyvin perustelluilta kuin jonkun innokkaan sekopään hourailuilta ja sen 150 minuutin aikana hahmojen yhtenäinen tasainen äänenkäyttö on hieman tylsän kuuloista. Toisaalta jo alkuteksteissä todetaan kyseessä olevan romanssi ja siihen nähden lempeä-äänisyys on soveliasta. Lisäksi on pakko myöntää, että Shepherdin pöpi, mutta ei missään vaiheessa vieteriukkomainen Renfield on kaikessa tyyneydessään hetkittäin hermostuttavampi kuin moni muu vastaavan roolin suorittanut.

Tähän elokuvaan hieman kiertokautta liittyen minun omistamani Stokerin Dracula-kirja on koristeltu muutamalla kuvalla tästä nimenomaisesta elokuvasta, vaikka painoksen brittiläisyydestä huolimatta sillä ei taida olla suoranaista yhteyttä BBC:n Count Draculaan.

Etenkään kun tämä englanniksi ja kiinaksi tekstin sisältävä kirja on tuotettu 1987 (oma painokseni on vuodelta 1999), eikä siis ole ollut silloin lähelläkään Count Draculan ilmestymistä. En kuitenkaan epäile kuvia käytetyn luvatta, sillä kirjan julkaissut Longman on näemmä erikoistunut oppikirjoihin ja uskoisin heidän ainakin jonkin verran välttelevän laittomuuksia. Mikä ei luonnollisestikaan estä niin tekemästä, mutta kuitenkin.

Tähdet: ***
Count Dracula

Lopuksi vielä jotain joka ei liity tähän elokuvaan muutoin kuin tematiikkansa kautta, mutta kuinka olisin voinut olla laittamatta kuvaa tälläisestä (öhöm!) mestariteoksesta: