lauantai 20. syyskuuta 2014

Arachnoquake (2012)

New Orleansilaisessa perheyrityksessä turisteja kiertoajeluttava Paul (Bug Hall) on itsekäs luuseri joka tuottaa kyvyttömyydellään vain häpeää perheelleen, mutta eräänä päivänä potiessaan krapulaa Paulilla tarjoutuu mahdollisuus ryhdistäytyä. New Orleans joka tunnetaan maailman hiljaisimpana kaupunkina.... Miten niin ei? No niin ainakin tämä elokuva antaa ymmärtää. No kuitenkin, tuo kaupunki kokee maanjäristyksen joka vapauttaa tulta syökseviä jättihämähäkkejä, joiden koko vaihtelee nyrkistä pakettiautoon. Tai kuten eräs keskustelunpätkä asian ilmaisee:
Iäkäs uhri: "Jättihämähäkkejä. Isoja kuin kääpiöt."
Punaniskainen uhri: "Jättikääpiöitä?"
Ettäs tiedätte.
Tottakai Paul busseineen ja sen sisältämine turisteineen joutuu kamppailemaan edellä mainittujen hämähäkkien kanssa, mutta ilmeisesti kukaan ei maininnut harvoille oikeille kaupunkilaisille, että kuvaukset ovat käynnissä ja jälkikäteen kaduille tultaisiin lisäämään isoja vaarallisia kahdeksanjalkaisia sillä he jatkavat eloaan normaalisti. Koska Paulista ei ole juuri mihinkään niin turistit pitävät häntä jonkinlaisena auktoriteettina ja niinpä kuljeskellaan sinne tänne tietämättä minne kunnes kohdataan kaiken pahan alku ja juuri, suurensuuri kuningatarlukki.
Kuningattareen eivät edes armeijaan misiilit tepsi, joten... anteeksi mitkä? No misiilit tietenkin, joten Paul pukee jostain syystä ylleen sukeltajan vermeet ja lähtee kaupungille haulikkonsa kanssa. Ei siinä matkalla kuollutkaan kuin neljä kuudesta turistista, Paulin isä ja joukko punaniskoja. Hyvää työtä Paul.

Tultasyöksevistä jättihämähäkeistään huolimatta kyseessä on aivan uskomattoman tylsä elokuva jossa laiskasti hölkäten paetaan rumia tietokone-efektejä ja päämäärää ei tunnu tietävän kukaan. Kuinka päämäärättömästä teoksesta onkaan kyse? No, eräässä vaiheessa hämiksiä pakenevat henkilöt törmäävät keskinäisen kamppailunsa tuoksinassa veneellä rantaan, joutuvat jättämään vioittuneen botskin ja jatkavat pakoaan metsän siimekseen. Tässä vaiheessa on huomioitava ettei heidän perässään enää toviin näkynyt hämähäkkejä, mutta metsä jonne menevät on niitä täynnänsä ja kunhan sankarimme ovat aikansa vaellelleet sekä menettäneet useamman joukostaan, loput palaavat veneelle ja ajavat pois. Mitä mitä mitä?
Ja jotta käänteiden loogisuus olisi täysin huippuluokkaa, niin toistuvasti koetaan sellainen ns. sankarikohtaus jossa joku:
A. lähtee pelastamaan pulaan joutunutta ja toteaa toisille, että odottakaa te täällä, kun juuri siellä minne he jäävät ovat ne hämikset, ei siellä missä mahdollinen hätää kärsivä on.
B. päättää olla marttyyri ja sanoo houkuttelevansa hämikset peräänsä jotta muut ehtisivät turvaan, mutta hämikset eivät seuraa hyvää samatarialaista, vaan hän joutuu palaamaan muiden luokse.
Eikä kertaakaan näitä tilanteita toteuteta koomisesti kuin korkeintaan vahingossa, vaan ne oikeasti vaikuttavat tarkoitetun toiminnalliseksi sankaritoiminnaksi.
Kun tähän hyödyttömyyteen lisätään selvästikin pienen budjetin rajoitteet kuvauspaikoista ja -aikatauluista, niin esimerkiksi suurkaupunki jonka pitäisi olla täynnä ihmisiä panikoimassa hämishyökkäyksen vuoksi vaikuttaa hiljaisemmalta kuin hautausmaa, sillä muutamaa taustalla näkyvää kuvauksista tietämätöntä ihmistä lukuunottamatta elokuvassa on kuvaukset pidetty poissa valtareittien varrelta, mutta väittäen olevansa keskellä suurinta ruuhkaa. Luonnonsumun ja valaistuksen perusteella uskoisinkin, että pääosa kuvauksista on suoritettu aamuauringon noustessa, jolloin ei ihmiskunta ole enemmistömääräisesti vielä noussut sängystään. Olisivat edes esittäneet tilanteen missä sankarimme ovat aluksi kaupungin ulkopuolella ja palatessaan takaisin huomanneet sen tyhjentyneen hämähäkkien vuoksi.
Kaiken kruunaa laiska tahti jonka vuoksi ei saada päättömyksistä mitään irti ja tämä onkin yksi tylsimpiä lajityyppinsä edustajia mitä äkkiseltään saan mieleeni.

Lisäksi minua rupesi jossain vaiheessa häiritsemään se, ettei suomentaja ollut ollenkaan tajunnut koska elokuvan roolihahmot puhuivat itsestään ja koska jostakin toisesta. Niinpä essimerkiksi kun pahaan paikkaan ajautunut sankari toteaa kysyvästi "help?" saadakseen itse apua, niin suomennoksessa se on tietenkin hänen sanomanaan "tarvitsetko apua?", tai kun Edward Furlong sanoo baseballpelaajalle hänen lyötyään hämähäkkiä, että siksi hän on joukkueen paras lyöjä, niin suomentajan mukaan Furlong toteaakin itse olevansa se. Pari kertaa tuollainen moka jaksaa huvittaa, mutta kun se tapahtuu uudestaan ja uudestaan, niin sitä rupeaa jossain vaiheessa vain olemaan pahoillaan kääntäjän puolesta.

Kannessa mainostetun Edward Furlongin rooli on ajaa bussia ja uskonkin, että siihen hänet oli oikeastikin palkattu, ei näyttelemään.

Tähdet: ~
Arachnoquake

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Furlong näytti kovasti krapulaiselta tässä pätkässä. Toisaalta mies taitaa näyttää sellaiselta jokaisessa leffassaan tätä nykyään...

...noir kirjoitti...

Minä ihmettelin eniten sitä minne miehen kaula oli kadonnut. Tai ehkä se vain näyttää siltä siksi, ettei miehellä ole uransa perusteella ollut enää vuosiin syytä pitää päätään pystyssä.

Franco kirjoitti...

"Isoja kuin kääpiöt!" Nerokas onelineri.

Luin kerran joistain huijariveljeksistä jotka olivat esiintynet sirkuksessa Jättiläisenä ja Kääpiönä. Kun kansa astui sisään sirkustelttaan, niin selvisikin että areenalla esiintyvät "Maailman suurin kääpiö ja maailman pienin jättiläinen!"

En tiedä onko vitsiä vai totta, vai siltä väliltä, mutta aikamoinen tarina..

...noir kirjoitti...

Pitkä kääpiö ja lyhyt jättiläinen? Eli molemmat olivat keskipituisia. Niin kuin jotain 177 senttimetriä.