tiistai 28. toukokuuta 2013

Aliens vs. Avatars (2011)

Ooh, toiveeni on toteutettu, sillä vuonna 2011 Xenomorphit kohtasivat siniset kissaihmiset. Tai no ei aivan ja ei lähes laisinkaan, mutta ainakin tavallaan.

Kolmas Kivi Auringosta-sarjasta napatun alkutekstianimaation ja yllättävän samanhenkisen musiikin jälkeen siirrymme näkemään kuinka tähtisädetikkuefektinä Maapallolle saapuu avaruusolento, joka näyttää,, öö,,, aivan hiton huonon siistiltä:
Luonnollisesti alien nimeltänsä Scythe muuntuu näkymättömäksi ja katselee aaltokuvion lävitse kuinka kaksi samoilevaa tyttölasta päättää vähentää vaatetustaan. Toki alien tappaa tytsyt paikallaan pysymättömien tietekonetehosteiden avustuksella, mutta alienin perässä on avaruuden halki seurannut sininen Vulcanuslainen Ziggy Stardust,
jonka tarkoituksena on pysäyttää tuo tuhma avaruusmonsteri.
Ihmissankarimme eivät ole aiemmin kuolleet tyttöset, vaan neitsyydenmenetysmökkiretkelle lähtenyt kliseinen teiniryhmittymä. On poikatyttöä, on urheilijapoikaa, on nörttiä, on bimboa ja tosi cool synamusiikki, josta tulee enemmän kuin vähän mieleen Robert Schroeder.
Ziggy Stardustin hengaillessa avaruudessa aluksessaan, muodostaa hän maan pinnalle itselleen keinokehon joka sitten tekee sen niin sanotun likaisen työn. Ja mitenkä tämä avatar eroaa hänestä itsestään. No, rintavako on avatarilla, tai siis Avalla (öö, okei) paremmin esillä ja ihonväri ei ole sininen, että siinä se sitten onkin.
Naintihalukkaat nuoret saavatkin huomata, että metsä jossa he hengailevat toimii taistelutantereena kahdelle avaruusmuukalaiselle ja vaikka tämä tarkoittaakin kaikkien puolelta laiskanpuskeaa löysäilyä, niin kaipa siinä pitäisi tuntea jonkinlaista muutakin uhkaa kuin Nukkumatin unihiekan päätyminen silmiin. Siis ihan oikeasti, ettekö te muka peitä silmiä kun Pikku Kakkosen lopussa se moottoripyöräjengiläinen heittää enkelipölyä?
Onneksi Avalla on apunaan tekniikka, eli mekanomiehet nimeltä Robotarit, joka siis tarkoittaa tasan yhtä sellaista.
Eli onko se nyt sitten Aliens vs. Avatars and Robotars?
Ja tietenkin se Robotar saattaa kaikki Transformersit ja muut häpeään olemalla niin supercool:

Hei, se alien on yhdessä vaiheessa laskenut munia, joten ainakin se on otsikon mukaisesti monikossa, vaikka avatareja vain yksi onkin ja niitä puolustuskyvyttömiä munia vastaan taisteleekin avatarin sijaan ihminen ja keppi.

Mitäpä tästä voi muuta sanoa kuin, että kyseessä on ilmiselvä mestariteos.

Aliens  vs. Avatars sisältää kaikki SYFYn tunnusmerkit, eli efektit ovat kakkaa, näyttelijät ovat kakkaa, tarina on kakkaa ja ainoa mikä ei ole kakkaa on itse kakka. Ja siksi Aliens vs. Avatars onkin erittäin nautinnollista katseltavaa ja sen ainoa huonoutta heikentävä miinus onkin siinä, että tälläisten mockbusterien tekijät ovat tulleet liian itsetietoisiksi huumorin suhteen ja näin ollen esimerkiksi Aliens vs. Avatars ei ole pelkästään tahattomasti koominen, vaan se koettaa olla sitä tarkoituksella. Niin ja koska tässä elokuvassa on enemmän puhetta kuin luvattua toimintaa, voi sitä myös pitää negatiivisena seikkana, mutta nähdessään flegmaattisen Robotarin tositoimessa tekemässä oikeastaan ei-yhtään-mitään, antaa paljon anteeksi. Muutoin Aliens vs. Avatars onkin ehdottomasti niin huono että hyvä-sarjan elokuva ja jos lähtee katsomaan tätä halulla nähdä riemastuttavaa roskaa, on se täydellinen, mutta jos hetkenkin erehtyy luulevansa tarjolla olevan jotain muka laadukasta, niin päivä on täysin pilalla.

Tästä kaikesta tulikin mieleeni se, että joissakin K-kaupoissa on sellainen (halpis)leluhylly jossa myydään kaikenlaista leikkipyssyistä muovieläimiin ja -sotilaisiin. No, niistä hyllyistä voi bongata myös pehmeästä muovista valmistettuja, ilmeisesti koukkukätisen sokean maalaamia G.I.Joe-tyylisiä erikoissotilasleluja nimeltä J.I. Joe.
Hitto tuo on nerokasta.

Tähdet: ~ tai *****
Aliens vs. Avatars

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Jätin viimeksi kesken. Pitäisiköhän antaa uusi tsäänssi.

...noir kirjoitti...

Pakko se on myöntää, että nyt kun näiden tekijät ovat löytäneet yleisönsä ja tekevät taatusti tarkoituksella elokuvansa sellaisiksi kuin ne ovat, niin niihin tarttuu nykyään hieman suuremmalla varauksella. Tarkoitukseton komiikka kun on näissä hauskempaa kuin suunniteltu.