Tulen valtakunta (Reign of Fire, 2002)

Nuorena poikana Quinn (Christian Bale) vieraili äitinsä luona rakennustyömaalla ja pian huomattiin, että maan alla uinuivat ihan oikeat lohikäärmeet jotka eivät heränneet iloisina maansiirtokoneiden meteliin. Ei kestänyt kauaakaan kun tapahtumapaikkana oleva Englanti oli tulimerenä ja perässä seurasi koko muu maailma. Lohikäärmeet lisääntyivät kuin kanit ja Maapallo muuttui tutuksi post apokalyptiseksi erämaaksi.
Nyt vuosi on 20202 ja parrakkaat ihmiset kuten aikuiseksi kasvanut Quinn koettavat elää päivä kerrallaan pääosin maanalaisissa tunneleissa. Tietenkin harvaksi muodostunut eloonjääjien joukko kinastelee miten tulee olla ja kun osa on jo menettänyt toivon tulevasta, niin osa pitää siitä kiinni vaikka sitten valehdellen itselleen. Quinn on heistä melkein jälkimmäisiä.
Kohta paikalle saapuu showpainijalta vaikuttava jenkkisotilas Denton (Matthew McConaughey) killbotteineen ja kertoo, että kyllä lohikäärmeet ovat tuhottavissa. Senkun tapetaan ne.
Ei muuta.

Kun Tulen valtakunta ilmaantui, niin pidin sitä tuolloin melkeinpä kuin vastaiskuna jenkki-Godzillalle ja se mielleyhtymä tuli pelkästään näkemästäni julisteesta (jonka laitan postauksen loppuun, koska se on varsinaista kansikuvaa siistimpi). Onhan tämä toki synkempi tunnelmaltaan sekä visuaalisuudeltaan (Godzillan sateen tavoin Tulen valtakunnan tummuus lienee peittelemässä efektivirheitä), mutta vaikka kaikkein lapsellisimpia Siskel & Ebert-vitsejä ei mukana olekaan, niin silti tässä tulee koko ajan mieleen sama menetettyjen mahdollisuuksien tunne kuin Godzillassakin. Koska hahmot ovat rutiinilla esitettyjä pelkistyksiä, juoni on perinteistä putkijuoksua ja suurin mielenkiinto kohdistuu tulta hönkiviin petolintuliskoihin, niin hyppääminen Leopoldien heräämisestä suoraan tuhottuun Maahan saa kovasti kaipaamaan niitä tuhon visioita joita sivistyksen mureneminen lohikäärmeiden tieltä olisi voinut tarjota. Onhan tässä ihan kaikessa karuudessaan onnistuneesti luotu post apo-visuaalisuus, mutta hieman huijattu olo tulee kun talot eivät sorru, puistot eivät pala ja taantuma ei ilmaannu muutoin kuin budjetin kautta. Aivan kuin oltaisiin haluttu etääntyä liikaakin Godzillamaisesta kaupunkien tuhosta ja vältelty siksi tunnistettavimpia yhtäläisyyksiä, mutta koska Tulen valtakuntaa ei voi mitenkään ottaa sen ryppyotsaisuuden vuoksi vakavissaan, niin olisivat sitten olleet reilusti Destroy all Monsters!
Sekin hieman surettaa tätä elokuvaa katsoessa on se, että heti alussa tehdään selväksi se tyypillinen tilanne, että nyt ollaan tosi nesteessä koska kukaan ei voi mitään näille lukuisille lohikäärmeille ja sitten lohikäärmeet ovat elokuvassa valitettavan harvassa ja hyökkäävät yksitellen kuin olisivat jossain B-luokan ninjailussa. C'mon, niiden pitäisi hyökätä joukolla, sillä muutenkin lohikäärmehyökkäykset ovat surullisen vähissä.

Jos ei suuremmin stressaa päätään, niin kyllähän Tulen valtakunnassa on pimeydestä huolimatta ihan kivoja monsteriefektejä ja tuli näyttää nätiltä, mutta Balen ummetuskireä esiintyminen osoittaa, että McConaughney sarjakuvamaisena Mad Maxiin kuuluvana hahmona on enemmän oikeassa.
Kyllä minä näköjään edelleen otan lohikäärmeeni mielummin Sean Conneryn muodossa.

Tähdet: **
Tulen valtakunta