Ihmiskunnan synnyn koittaessa apina nousi seisomaan ja... öö... runkkasi itsensä hengiltä? No, siinäpä ruusuinen kuva todellisuudesta ja Riemurasian käyttäjäkunnasta.
Mooses mokaa käskyjen kanssa, strippaus ja steppaus keksitään keisarillisessa Roomassa, kun taas Ranskan vallankumouksessa keksitään joukkopano ja sen sellaista.
Okei, Mieletön maailmahistoria on käytännössä sketsikokoelma, enkä tarkoita sillä sitä, että vain tuntuu siltä vaan oikeasti on. Tämä on kuin katsoisi ohjelmia kuten Lunta tupaan taikka Hauskat pojat, sillä vaikka elokuvassa seurataan ihmisen kehitystä ja se tehdään tietenkin tuttujen historiallisten ilmiöiden kautta, niin rakenne on ilmeisen tarkoituksellisen katkonainen. Vitsejä toisensa perään, mutta ei kivikaudesta sivistykseen siirtymisestään huolimatta mitään oikeaa muuta punaista lankaa kuin todellisten ja mahdollisesti fiktiivisten historiallisten tapahtumien parodiointi. Siispä kun aluksi näemme vitsin kuinka joku neandertalin ihminen keksii luolamaalauksen, niin perään tulee vitsi että samalla syntyi ensimmäinen taidekriitikko joka kusee seinämaalauksen päälle. Itse asiassa se maalauksen päälle kuseminen kuulostaa joltain Teemu Mäen taideteokselta, että ehkä sekin on sitten omalla tavallaan "taidetta" sen kritiikin sijaan. Tähän perään kumautetaan nuijalla nainen nurin ja avioliitto on syntynyt, jota seuraa tietenkin miehen tainnutus ja ensimmäinen homoliitto. Tulen keksiminen ja vastaavat tulevat esille, hyppy gladiaattoriajan Roomaan, sieltä toiseen aikakauteen taikka paikkaan ja näin pois päin. Ei se mitään, sillä vitsejä on paljon ja suurin osa niistä naurattaa. Jopa ne Mel Brookin tavanomaiset ympärileikkausvitsit sun muut toimivat kun niitä tulee niin paljon, että yhtä tylsähkön kulunutta kaskua seuraa oikeastaan varsin nokkelakin idea, kuten vaikkapa antiikin filosofien yhdistäminen stand-up-koomikoiksi, joka sitten on sama kuin "bullshit artist". Näin ollen pelkästään sketsien lukumäärän vuoksi Mieletön maailmanhistoria jaksaa viihdyttää vaivattomasti.
Vaikka elokuvassa ei siis tunnu olevan varsinaista, tai ainakaan kokonaista juonta käytetystä teemastaan huolimatta, niin elokuvan tietty epätasapainoisuus ei johdu siitä sketsimäisyydestä, vaan siitä kuinka osaa aikakausista painotetaan aivan eri tavoin kuin toisia. Niinpä apinasta alkuihmiseksi kehitys, tulen ja taiteen synty juostaan läpi, kun taas Caesarin aikainen Rooma taas saa pidemmän tarkastelun osakseen, mutta ei niin laajamittaisesti kuin esi-ihminen. Siispä osassa historiaa käydään monia asioita nopeasti läpi, kun taas joissakin kohdin historiaa keskitytään yhteen asiaan pitkällisesti. Toki koska kyseessä tosiaan on irtovitsien kokoelma niin ymmärrän kyllä, että tekijöillä oli syntynyt eripituisia parodioita ja jotkut ovat olleet varmasti liian herkullisia lyhennettäväksi ja osa vitseistä, kuten nyt se kivikauden homoliitto ovat tarkoitettukin pelkiksi punchlineiksi, mutta samalla elokuvan historiaiheensa vuoksi tuntuu kuin kokonaisuus jäisi pahastikin vajaaksi. Lisää historiaa oltaisiin kaivattu. Joten vaikka elokuvan nimessä esiintyvä numerointi olikin vain tarkoitettu vitsiksi, niin osa kaksi olisi tarpeen. Janoan lisää.
... Paitsi en Dom DeLuisea, jota on jo nyt liikaakin.
Nauroin ehkä eniten vitsille jossa Mooses tuo vuorelta Jumalan antamat käskyt, mutta pudottaa yhden tauluista, rikkoen sen:
"The Lord, the Lord Jehovah has given unto you these fifteen...
Oy! Ten! Ten commandments for all to obey!"
Hyvin hauskoina pidin myös ylionnellista Torquemadaa ja Ranskan vallankumouksen ajassa esitettyä katumyyjää joka myy ei mitään.
Olisi muuten kiva tietää, että mitenköhän nuo tämän elokuvan oikeisiin tapahtumiin ja henkilöihin kohdistuvat vitsit toimivat nykyisten parodiaelokuvien kanssa kasvaneille. Näissä Seltzer/Friedberg-sarjan elokuvissa kun oikeisiin henkilöihin, tms. liittyvät vitsit ovat järjestään kohdistettuja juuri elokuvan tekoaikana pinnalla oleviin, jolloin tietämyksen ja muistin en tarvitse kovin pitkälle kantaa, kun esimerkiksi Mieletön maailmanhistoria saattaa jopa vaatia koulun historiantunneilla hereillä oloa.
Tähdet: ***
Mieletön maailmanhistoria
5 kommenttia:
Minulla menee tämä ja The Making of... And God Spoke väliin sekaisin. Kummassakin leffassa kun on omat Mooses kohtaus ja silleen....
Ja jos kyseessä on Mooses, niin se vitsi liittyy joko veden jakamiseen, taikka käskyihin. Paitsi ehkä se nykyään voisi olla myös baby Moses, joka heitetään veteen.
En häpeä tunnustaa, että...rakastan tätä elokuvaa. Onhan se tavallaan halpa ollessaan edes kummemmin yrittämättä pysyä koherenttina kokonaisuutena, mutta vitsit ja sketsit on toteutettu hullulla vakaumuksella ja intohimolla. Ei pidä unohtaa ORSON FREAKIN' WELLESIA kertojana. Leffa on myös kauniisti kuvattu ja kurinalaista käsityöläisasennetta huokuvasti ylöspantu. Huoh. Ja Torquemada on vaan täysin nerokas musikaalijakso. Kirsikkana kakun päällä: "It's good to be the king!" Tässä leffassa on vaan kaikki. Loputtoman siteerattava.
Olisikin pitänyt mainita jotain elokuvan taustamaalauksista, jotka ovat aivan älyttömän hienoja. Jopa niin, että tunnelmaa ei pilaa laisinkaan saumojen näkyminen.
Ja näe:
Hitler on ice!
Olin tulossa kans kommaamaan The making of ...And God spokesta, mut täällä olikii ollu nopeemmat asialla. :)
Ja minä kommentoin taas joka entryyn viikkoja jälkijunassa, kun en oo muistanu koko bloggeria.
Lähetä kommentti