Melvinin ystävä Al (Dean Martin) puolestaan ei edes halua laivastoon, saati mihinkään muuhunkaan vastaavaan paikkaan, sillä hän käyttää värväytymistä keinona iskeä isänmaallisuudesta pakahtuvia naisia. Koska Alilla on ns. huono polvi, ei hänellä ole ollutkaan vaaraa sen vuoksi joutua hakemiinsa paikkoihin ja sehän sopii hänelle. Valitettavasti kuntoisuusluokitusta on alennettu sitten viime kerran kun Al koetti värväytyä ja nyt hän pääsee sisään heittämällä.
Tottakai kaverukset päätyvät heti ääliömäisen kersantti Lardoskin (Robert Strauss) silmätikuiksi, mutta onneksi laivaston lääkäri Hilda (Marion Marshall) ihastuu Melviniin. Koska Melvin kuitenkin luulee suutelemisen koituvan kuolettavaksi kohtalokseen, välttelee hän sitä Hildan kanssa, joka sitten ymmärrettävästi asiasta tietämätöntä neitiä kiukuttaa. Suhdetta ei ainakaan paranna se, että Melvin eksyy televisiossa pidettävään kaupunkin suudeltavin tyttö-kisaan ja tuomariksi päätyvänä saa kaikki kaupungin huuliparit peräänsä. Vaikka tämä osoittaakin Melvinille ettei hän kuole suutelemiseen, niin Hildalle se tarkoittaa miehen olevan sika. Tämän jälkeen voidaankin sitten pistää tulemaan peräkkäin satunnaisia sketsiosuuksia, jotka ovat kyllä hauskoja, mutta eivät tunnu perustelevan läsnäoloaan kuin sillä että kyseessä on hyvä vitsi ja se voidaan jotenkin yhdistää laivastomaailmaan. Yhtä hyvin ne samat kohtaukset voitaisiin toteuttaa eri univormuissa ja vaikkapa sairaalaympäristössä, sillä esimerkiksi nyrkkeilyottelu johon Lewis houkutellaan, ei tietenkään vaadi juuri laivastoa seurakseen. Ei siinä ja muissakaan mitään haittaa ole jos ne kerran naurattavat, mutta tarina tuntuu pysähtyvän siihen aiemmin mainittuun suuteluongelman ratkeamiseen ja sitten ollaan loppuaika enemmänkin Jackie Chan-elokuvan lopputeksteissä.
Militaristisaiheisena komediana Sailor Beware tietenkin sisältää tuttuja Masimaisia vitsejä armeijakurista, sen puutteesta ja muuta sellaista. Siispä sinänsä esimerkiksi kohtaukset joissa Melvin luulee jotain tappokonetehtaan komentajaa ovimieheksi koska ei tunnista univormua, eivät ole mitään erikoista yhdenkin Vääpeli Körmyn nähneille, mutta ihan hyvin tämä toimii. Jopa niin hyvin, että tututkin vitsit jaksavat naurattaa useampaankin otteeseen. Osaltaan ne murisevat kersantit kastumassa ja vastaavat jutut naurattavat siksi, että joukossa on runsaasti aika vinksahtaneitakin versioita jo käytetyistä tilanteista. Nauroin etenkin terveystarkastusosuudelle jossa Melvinin ihmisyys alkoi herättämään kummastusta, kun miehestä ei löydy sydäntä ja verinäytteet koostuvat vedestä.
"Käännetään hänet ylösalaisin, ehkä veri virtaa eri suuntaan."
Lewis ja Martin esittävät tietenkin Lewisia ja Martinia, joten toinen on hassuttelija ja toinen komeaääninen naistenmies. Joten tottakai toiselle on annettu ne sooloilut joissa hän saa kompuroida ja toinen vastaavasti pääsee lauleskelemaan. Joten siinä mielessä hahmoissa ei ole mitään mitä ei olisi jokaisessa muussakin Lewis/Martin-elokuvassa nähnyt, mutta esiintyminen on varmaotteista ja tässä tapauksessa tuntuu olevan jopa normaalia innokkaampaa. Muut elokuvan hahmot sitten ovatkin joko statistiluokkaa (mm. James Dean), taikka sitten muuten vain antavat pääkaksikolle suurimman tilan.
50-luvulla tehtynä laivastoaiheisena elokuvana itse laivasto ei tietenkään saa mitään ilkeää huumoria osakseen ja ajoittain elokuva tuntuu värväysvideolta kaikkien patrioottisten laulujen, marssikuvioiden ja laite-esittelyidensä vuoksi, mutta kyseessä on nykyajasta katsottuna varsin sympaatisen kömpelöä sellaista.
Puolitoistatuntisena elokuvana tämä ei ole mitenkään liian pitkä, mutta tietenkin monet irrallisilta sketseiltä vaikuttavat osuudet ja jotkut varmasti jo tekoaikanaan kuluneet vitsit tekevät jonkinlaista hallaa kokonaisuudelle. Hauska elokuva tämä on kaikesta värväysvideomaisuudestaan ja tarinaan liittymättömistä kohtauksistaan huolimatta, että ei tarvitse edes olla Lewis/Martin-fani nauttiakseen Sailor Bewaresta.
Tähdet: ***
Sailor Beware
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti