The Super Inframan (Zhong guo chao ren, 1975)

Shellin sponsoroima koulukyyditys on pulassa pudotessaan näkymättömäksi muuttuvan muinaisliskon vuoksi rotkoon ja pienoismallikaupunki liekehtii, joten missä lie diskopalloilla koristellussa tutkimuslaitoksessa selvitellään syitä onnettomuuksiin. No c'mon, juurihan me näimme kiusamaan lentoliskon.
Tulivuori kiukuttelee, maanjäristykset vaivaavat, mutta lieneekö se mikään ihme kun kerran vuoren sisältä nousee esille kivinen sikalohikäärmepatsas joka toimii oviaukkona temppeliin jossa asuu demoniprinsessa Elzebub (Terry Lau Wai Yue [niin ja tämä on taas niitä tapauksia joissa nimet vaihtelevat eri versioiden välillä]) ja hän sitten uhkaa ihmiskuntaa lopullisella tuholla. Prinsessa Elzebub saattaa muuten sitten olla jääkautinen ihminen ja se selittää hänen Barbarellaviikinki-asunsa ja vihamielisen luonteensa. Elzebub? Hahaha! No kuitenkin, demoniprinsessa tuo mukanaan joukon eriskummallisia hirviöitä, jotka ovat varmastikin toimineet Power Rangers-sarjan innoittajina ja tiedemiesten pitää keksiä jokin keino päihittää nämä kumipukumonsterit. Siispä muutetaan nuori herra Rayma (Li Hsiu Hsien) Inframieheksi, joka siis on eräänlainen biomekaaninen supersankari joka pystyy suurinpiirtein mihin tahansa, kunhan se edellyttää volttien tekemistä ilmassa.
Sitten kungfuillaan niin maan penteleesti, ammutaan hypnosäteitä ja lasereita käsistä ja se on oikeasti aivan järjetöntä hubaa. Ja miksei olisi, sillä jokainen liike tuntuu aiheuttavan räjähdyksen ja coolit pahvilavasteet huojuvat kuin vieroitusoireista kärsivät narkit, sillä niinhän se pitääkin.

Katsokaa!

Tarvitseeko minun oikeasti enää lisätä mitään?

The Super Inframan on täydellistä iloa ja nautintoa, kuin olisi pistänyt päälleen LSD:llä voidellun kondomin ja vaakamamboilisi fantasianaisen (Salma Hayek [heteronaiselle vaihtoehdoksi vaikkapa... öö... Charles Bronson?]) kanssa jalopuusängyssä joka on ihan täynnä yksisarvisia ja karkkia. Heille jotka rakastavat hassuja vanhoja monsterielokuvia (esim. Gamera), kippuraviiksisiä kungfuilupätkiä, tieteiselokuvia joissa rakettireppufuturistisuus sijaitsi vuodessa 1999 ja supersankaritarinoita joissa kaupungit tuhotaan joka numerossa, mutta ovat taas kunnossa seuraavaa tarinaa varten jotta voidaan pysäyttää Mr. Mxyzptlk rakentamalla jättimäinen kirjoituskone ja pistämään hänet kirjoittamaan nimensä takaperin, niin tämä on juuri heille. Heti kun luulee Colin Firthin itkevän, menee koko idea hukkaan. Sitä on rakastettava ns. roskaelokuvaa juuri lajityyppinsä vuoksi ja silloin se ei enää ole roskaa, vaan jotain paljon enemmän. 
Ja jos vaijerit eivät ole näkyvissä, on syytä huokaista pettymyksestä.

Tämä siis on elokuva josta ainakin Occo ja Tuoppi pitävät.
Muidenkin pitäisi.

Tähdet: *****
The Super Inframan