Tätä minun ei tarvitse edes suuremmin miettiä, sillä David Morrellin kirjaan First Blood pohjautuva elokuva First Blood, eli tuttavallisemmin Rambo on elokuvana ehdottomasti kirjallista alkuperäänsä parempi ja tämä vaihtoehto minulle tulee aina mieleen kun tästä elokuva/kirja-aiheesta keskustellaan.
Minulle on yleensä tärkeintä, että filmatisoinneissa pidetään kirjan henki mukana ja tällöin annan aika helposti anteeksi tietyt muutokset, kuten vaaleahiuksisen kirjan hahmon muuttumisen elokuvassa mustahiukseksi ja vastaavat seikat, jos muuten kokonaisuus on alkueperälle uskollinen. Joskus jopa suuremmatkin muutokset ovat vain hyvästä ja sellaisia näkee esimerkiksi useammassakin Stephen Kingin kirjaan pohjautuvassa elokuvassa. Tunnetuimpana esimerkkinä tästä varmastikin Hohto, mutta myös esimerkiksi The Mistin elokuvalopetus toimii kirjaa paremmin. Näissä molemmissa on kuitenkin pidetty King-henki mukana ja täten en pidä elokuvaversioita lopulta kovinkaan erilaisina kuin kirjalähteitään. Yleensä syy siihen miksi muutosten tekeminen tietyissä rajoissa ei minua vaivaa johtuu siitä, että koska jos olen jo lukenut kirjan, niin ei minulla ole enää tarvetta nähdä sitä kuvina. Minähän olen jo nähnyt sen. Yleensäkin liiallinen tarkkuus kirjan kanssa aiheuttaa vain sen, että sitä rupeaa myös katsomaan kriittisemmin ja sehän on oikeastaan mahdotonta saada kirjaa kuviksi juuri sellaisena kuin miten sen on lukija mielessään nähnyt, sillä kaikki tulkitsevat jotain kuitenkin erilailla. Niinpä mielummin otan vastaan jotain uutta, vaikka se olisikin riskinä lähempänä epäonnistumista. Tietenkin poikkeuksiakin on ja esimerkiksi Cormac McCarthyn No Country for Old Men on omissa silmissäni ja mielessäni aivan yksi ja sama, niin kirjana kuin elokuvana. Eikä se haittaa minua laisinkaan, sillä kyseessä on molemmissa muodoissaan mestariteos.
David Morrellin First Blood pitää kyllä sisällään samat tapahtumat kuin elokuvaversionsakin, mutta on vain hyvä ettei se mainitsemani kirjan henki siirtynyt elokuvaan, sillä kirja on aivan hengetön. Aivan kuin lukisi ostoslistaa.
Vaikka tosiaan sisältö on sama, niin tyyli on tylsän elottoman monotoninen ja elokuva esittää huomattavasti paremmin hahmojen tunnetiloja, yhdistää toiminnan ja draaman ja ennen kaikkea osaa perustella miksi molempi kamppailun osapuoli uskoo olevansa oikeassa.
Alunperin ajattelinkin, että koska kyseessä on Morrellin ensimmäinen julkaistu kirja, niin hänellä on ollut vielä oma tyyli haussa ja siksi kirjoitus on vielä kuin ääriviivaluonnosta, mutta muutaman miehen kirjan luettuani en ole oikeastaan nähnyt missään vaiheessa mitään merkittäviä muutoksia kirjoitustavassa. Ehkä minulla vain oli liian suuret odotukset kirjaa kohtaan, mutta en pysty vieläkään ajattelemaan Morrellin First Bloodia muuna kuin huoltoaseman alekorista löytyvältä pulpilta jonka ostaa vain saadakseen jotain tekemistä tylsälle automatkalle ja jos kirja unohtuu jonnekin, taikka vessapaperi on lopussa, niin en suuremmin sen kohtaloa murehdi. Okei, en minä sitä tuhoaisi, sillä onhan se sentään Rambo.
Kuitenkin tässä tapauksessa suosittelen ennemmin elokuvaa kuin kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti