"I'm gonna kill 'em. Anyone that was involved. Anybody who profited from it. Anybody who opens their eyes at me."
Joskus menneisyydessä järjestin eräänlaisen arvonnan tämän blogin yhteydessä ja sen seurauksena luovuin monestakin elokuvasta, joista yksi oli tämä nimenomainen Koston liekki. En antanut sitä pois koska en pitäisi siitä ja nyt kun se jälleen palasi luokseni erään leffapakettiostoksen myötä, niin se todennäköisesti myös pysyy seurassani. En aikoinaan kirjoittanut siitä tähän blogiin, koska tahdoin käsitellä sitä yhdessä Scott Glennin tähdittämän vuoden 1987 elokuvan Mies tulessa kanssa. Koston liekki kun on sen remake. Mutta surukseni sain huomata ettei kyseinen elokuva enää ollutkaan valikoimissani, vaikkakaan en muista missä vaiheessa se sieltä poistui. Oletettavasti luovuin siitä kasetista aikoinaan muuton yhteydessä ja voinkin luvata, että sitten kun seuraava muutto tapahtuu, niin en anna enää ainakaan sen vuoksi elokuviani pois, jotta en jäisi niitä siksi myöhemmin suremaan. No kuitenkin, Mies tulessa oli muistaakseni varsin hyvä elokuva ja tunnelmaltaan aika samalla tavalla tyly kuin tämä nyttemmin valitettavasti edesmenneen Tony Scottin ohjaama uusintaversiokin. Syy miksi halusin kirjoittaa molemmista yhdessä saa tulla nyt tämän kirjoituksen kautta esille, sillä en ole edes koettanut etsiä sitä vanhempaa elokuvaa käsiini ja en viitsi enää tätä kirjoitusta lykätä, koska muuten siinä käy kuten viimeisimmän Rambon kanssa, jonka muutamaan otteeseen muokattu luonnos on odottanut keskeneräisten kansiossa jo vuodesta 2008. Tämä Tony Scottiin remake kun ei tavallaan olekaan remake vaikka onkin remake. Elokuvaa oltiin kuulemma tarjottu Scottin ohjattavaksi jo silloin 80-luvulla ja hän oli omien sanojensa mukaisesti hyvinkin halukas tekemään sen, mutta tiellä oli sellainen pieni elokuva kuin Beverly Hills kyttä 2. Tosin olen muistaakseni myös lukenut, että Scott olisi kieltäynyt projektista koska ei uskonut olevansa tarpeeksi ansioitunut taikka kyvykäs tekemään sitä vielä tuolloin, mutta ottaen huomioon miehen aiemmat elokuvat, on siihen aika vaikea uskoa. Toisaalta kun taas ajattelee Scottin kohtaloa, niin mitä me lopulta tiesimmekään hänestä. Vastaavasti olen lukenut myös, että se ei ollut Scott itse joka ei pitänyt itseään ansioituneena ohjaamaan silloin Man on Firea, vaan että se olisi ollut tuotantoporras joka näin tuumi. Scott kuitenkin oli kuulemma aina pitänyt Man on Firen mielessään ja halusi tehdä siitä oman versionsa, mutta ei tietenkään halunnut toteuttaa sitä liian lähellä jo tehtyä filmatisointia ja muiden projektien tullessa tielle, Koston liekki antoi odotuttaa itseään aina vuoteen 2004 saakka. Kuitenkin on mielestäni kovin mielenkiintoista, että tämä Scottin Man on Fire onkin tavallaan se originaali versio. Sen tekeminen vain kesti näin kauan.
En nyt tiedä oliko se aivan hyvästäkään, että Koston liekki toteutettiin vasta silloin kun se sitten oikeasti aineellistui, sillä vaikka Tony Scott olikin hionut tyyliään ja varmasti tullut omasta mielestäänkin varmemmaksi elokuvaohjaajaksi, niin Koston liekki sijoittuu myös hänen urallaan siihen pisteeseen kun hän oli ylettömän innostunut sitruunan ja limetin väreistä, ylivalotuksesta ja pahoinvointia aiheuttavasta leikkaustavasta. Tokihan hän oli aina ollut hyvin visuaalinen ohjaaja ja kallistunut siihen ns. MTV-tyyliin, jolloin elokuvissaan oli aina sellaista musiikkivideomaisuutta, mutta omaan makuuni hänen Koston liekki-aikansa elokuvat alkoivat olla jo liiankin räikeitä. Joten vaikka tämäkin elokuva on tuttuun Scott-tyyliin ammattitaitoisesti kuvattu ja rytmitetty, niin en voi täysin suositella elokuvaa visuaalisuutensa puolesta kuin muutenkin modernimpaan Transporter-tyyliin toteutettuihin elokuviin tottuneille. Vanhan koulun ystäville Koston liekki voi olla ajoittain vähän turhankin sateenkaarimainen, hysteerinen holtiton pikajuna.
Onneksi suttuisten kuvien ja värioksennuksen ohella elokuva tarjoilee myös oikeasti tunteisiin vetoavia roolisuorituksia (henkivartijan ja suojeltavan suhde vaikuttaa oikealta ystävyydeltä) ja elokuvan lopetus saa helposti raavaimmankin miehen kyyneliin kosketuksellaan suoraan sieluun (luojan kiitos elokuvaan päätyi se ikuiseen uneen vaipumis-lopetus, eikä vaihtoehtoinen perseräjähdys). Joten vaikka välillä elokuva vaikuttaa kuvallisesti jopa luotaantyöntävältä, niin keskustassa olevat ihmiset saavat välittämään heidän kohtaloistaan. Hitto, jopa äkkiseltään pinnallisilta, pelkästään superilkeiltä vaikuttavat nimettömät pahiksetkin osoittavat omalla perhekeskeisyydellään muutakin kuin pelkkää pahis numero 11-sisältöä.
Creasyn väkivaltainen pelastusretki maittaa varmasti heille jotka pitävät Liam Neesonin Takenista, mutta alkupuolen ystävyyssuhde ja lopun uhrauksen koskettavuus ovat ne jotka Takenista puuttuvat. Joten jos kaipaa samankaltaista elokuvaa suoraviivaisempana, niin sitten kannattaa ehkä siirtyä Neesonin seuraan, mutta jopa tutunoloisena tarinana Koston liekki on hengeltään laajempi ja vaikka se tuntuukin turhalta vetää Taken mukaan, niin siltä olisin toivonut sitä samaa sydäntä jota Koston liekissäkin on. Koston liekki on nimittäin agressiivista toimintaa joka pitää ajatuksen mukana muuallakin kuin liipasinsormella.
Tony Scott, lähdit liian aikaisin.
Tähdet: ****
Koston liekki
Hei, miksi hitossa tästäkin elokuvasta on olemassa kansiversioita joissa on muuten sama kuva, mutta toisessa on ase kädessä ja toisessa ei.
4 kommenttia:
Hiton hyvä leffa, joka varsinkin ensimmäisellä katselulla vangitsi minut aivan totaalisesti. Denzel on pääosasa aivan mielettömän vakuuttava.
Vaikka muistelenkin Scott Glennin olleen myöskin hyvä samaisessa roolissa, niin ei tätä versiota katsellessa tule muita vahtoehtoja mieleen.
Toisaalta: muistan tunteneeni elokuvan jälkeen itseni jotenkin likaiseksi, kuin olisin juuri koskenut johonkin vastenmieliseen. Koston liekki on lähtemättömästi syöpynyt mieleeni poikkeuksellisen äärioikeistolaista eetosta liputtavana silmä silmästä -elokuvana. Tämä on läpeensä poliittinen filmi (ei pidä unohtaa missä poliittisessa ilmastossa se on syntynyt), jonka ajatus siitä, että "hyvikset" ovat oikeutettuja tekemään koston nimissä epäinhimillisempiä asioita kuin "pahikset" tulee tavallista lähemmäs iholle tavallista lahjakkaampien näyttelijöiden propagoimana: Washingtonin ja Fanningin kemia on kiistaton ja heidän yhteiset kohtauksensa ovat oikeasti hyviä. Muuten leffan ylisaturoitu ja -työstetty look on tylsää. Varsinainen pointti on lopussa, jossa Denzel pitäisi kaiken järkeen mukaan näyttää itsensä ryvettäneenä anti-sankarina, mutta Scott näyttääkin hänet traagisena ja glorifioituna. Joten vaikka pidänkin kosto-elokuvista, tämä tapaus on minusta luotaan työntävä. Luultavasti kokonaisuutena Scottin huonoin, vaikka Domino onkin kehnommin tehty. Taken muuten kaatui samaan henkeen: alkuun menevä viihdeleffa kuoli minulle kohdassa, jossa Neeson kiduttaa sähköshokeilla pahista. Välittynyt arvomaailma on "problemaattinen". (Huomaan kommenttini vähän venähtäneen. Sori.)
Ymmärrettävää, sillä etenkin elokuvan alku tyrkyttää silmille Perussuomalaista henkeä parhaaseen jenkkityyliin sillä tekstiosuudella joka kertoo kuinka vaarallinen paikka Latinalais-Amerikka onkaan. Siitä tulee aivan mieleen se Snuff-leffan mainoslause siitä kuinka elokuva voitiin tehdä vain tietyssä paikassa, koska henki on siellä halpaa. Tähän kun yhdistetään se, että kaikki latinot tuntuvat ulkoisesti olevan karikatyyrimäisiä harvahampaisia resupartoja ja kidnapattu on söötti amerikkalaistyttö (ironisesti myöskin harvahampainen) jonka vain ihonväriltään poliittisesti korrekti amerikkalainen voi pelastaa ja tekee sen normaalin ihmisen pysäyttävistä luodinrei'istä huolimatta.
Mutta uskon sen varsinaisen pahoinvoinnin tulevan poliittisen viestin sijaan juuri tuosta elokuvan kuvallisesta ulkoasusta, josta kuten itsekin mainitsin en ollut kovinkaan iloissani, sillä se todellakin on ylilyötyä kaikessa räikeydessään, tuntuen liialliselta yrittämiseltä. Omalla kohdallani se mahdollinen poliittinen viesti katosi heti kun elokuvan pahis soitti lunnasvaatimukset ja näimme hänen rennosti loikoilevan sohvalla ja leikkivän samalla lastensa kanssa. Tuolloin ajatus siitä, että tässä olisi jonkinlainen jenkkien maailmanpoliisi korjaamassa oman näkemyksensä mukaisia virheitä katosi heti ajatuksistani, sillä tämä ilkeä latinopahis olikin vain perheenisä tekemässä töitä varmistaakseen lastensa tulevaisuuden.
Taken on se saman teeman elokuva joka vaikutti koko pituutensa ajan juuri siltä millaiseksi aluksi luulin Koston liekin menevän ja vaikka Neeson onkin roolissaan jykevä tammi, niin Taken ei edes tunnu yrittävän olla muuta kuin amerikka fuck yeah! Siinä ollaan lähimpänä kylmän sodan propagandaelokuvaa sitten Rambo kolmosen.
Lähetä kommentti