Ollako vai eikö olla (To Be or Not to Be, 1983)

Vuonna 1939 natsit ovat valloittaneet jo hyvän osan eurooppaa ja Puola on seuraavana listalla. Sodan uhasta huolimatta puolalainen teatteritoiminta on voimissaan ja tuottaa iloa kansalaisille. Etenkin Frederick Bronskin (Mel Brooks) johtama teatteri tuntuu keräävän mukavasti todellisuuspakoa harrastavia ihmisiä luokseen ja esitystensä pääroolit itselleen ottava Frederick saattaa olla itse se eniten arkea pakeneva henkilö. Siispä kun Puola ajautuu sotaan, pitää Frederick sitä vasta toiseksi pahimpana uutisena, sillä enemmän häntä koskettaa se kun joku kehtaakin poistua näytöksestä kesken hänen monologinsa. Tuo esityksestä poistunut sotamies, Andre (Tim Matheson) ei tehnyt sitä ainakaan pelkästään huonon roolisuorituksen vuoksi, vaan koska halusi salaa tavata Frederickin vaimoa Annaa (Anne Bancroft).
Pian Puola on raunioina ja natsivallan alaisena, mutta Frederick pyrkii tästä huolimatta pitämään teatterinsa toiminnassa. Samaan aikaan Englannissa oleskeva natsivastaisena pidetty professori Siletski (José Ferrer) lähetetään Puolaan suorittamaan salaista tehtävää ja paljastuu miehen olevankin saksalaisten vakooja, jolla on hallussaan vastarintaliikkeen jäsenten nimet. Myöskin Englannissa tuolla hetkellä ollut  Andre pudotetaan salaa Puolaan ja hänen tehtäväkseen tulee pysäyttää Siletski ennen kuin hän luovuttaa tietonsa natseille. Tämä tehtävä on Andrelle varsin mieluinen, sillä samalla hän pääsee tapaamaan rakastamaansa Annaa, joka haluaa auttaa Andrea saamaan nimilista pois Siletskilta. Sopivasti SIletski iskeekin silmänsä Annaan, joten viettelys alkakoon. Tottakai Frederick on aivan pihalla kaikesta, mutta teatteriinsa kuuluvat esiintyjät ovat valmiita pistämään lahjakkuutensa peliin suuressa natsikusetuksessa, joten toki Frederick myös pistää univormun niskaansa ja pyrkii huijaamaan Siletskia. Tottakai Siletski tulee Andren ampumaksi, joten nyt Frederick päätyy esittämään professoria natseille. Edessä onkin suuri teatteriesitys itselleen Hitlerille (Roy Goldman), vai onko viiksien takana sama mies joka juuri esitti SiIetskia?

Hitsi kun edes muistaisin olenko nähnyt sen vuoden 1942 elokuvan josta tämä on uusintaversio, sillä ainakin nyt se tekee mieli nähdä. Tämä on kuulemma varsin onnistunut remake siitä, mutta nyt ainakin omalta osaltani se jää kuulopuheiden varaan. Se mikä minua kovasti kiinnostaa tuossa alkuperäisessä elokuvassa on se, että onkohan se yhtä suuresti Hitchcockmainen kuin tämäkin elokuva on. IMDb mainitseekin tämän viittaavan Hitchcockin 39 Askelta-elokuvaan, mutta vaikka unohdettaisiin tuo nimenomainen teos, niin Ollako vai eikö olla kaikkine mies joka tiesi liikaa ja liian vähän-juttuineen tuo mieleen yleisestikin Hitchcock-elokuvat ja nyt tänä päivänä kun katsoo tätä elokuvaa niin kovasti tulee mieleen myös, että Tarantinon Inglourious Basterdsin teatterijuoniosuus olisi saanut hyvinkin vahvoja vaikutteita tästä nimenomaisesta elokuvasta. Joten ainakin minulle tulee aika vahva tunne siitä, että Ollako vai eikö olla olisikin parodiaelokuva Hitchcockeista, eikä remake jostain muusta elokuvasta josta en osaa sanoa mitään. Jaa-a, sepä olikin hyödyllinen huomio.
No jos ajattelee Ollako vai eiko olla-elokuvaa parodiana, niin kyseessä ei ole Spaceballsin ja Robin Hood: miehet sukkahousuissa tyyliin tehtyä vahvasti hassutteluun pohjautuvaa kompuroimis- ja ääntelykomediaa, vaan nyt ollaan hieman lähempänä Chaplinin Diktaattori-henkistä komediaa, jossa on siis tietty vakavamielinen sävy mukana. Tottakai koska kyseessä on Mel Brooks-elokuva, niin etenkin hänen kauttaan saa kuulla niitä tiettyjä ns. juutalaisvitsejä joita hän tuo mukanaan jokaiseen elokuvaansa. Siispä schmuckismia on mukana ja kuten aina muulloinkin, niiden humoristisuus tuntuu koostuvan vain pelkästään lausuntatavasta. Joten yksi sellainen vitsi per elokuva on jo ihan riittämiin, sillä toinen saatikka kahdeksas samanlainen juttu ei enää edes hymyilytä.
Pidän tässä elokuvassa eniten sen ajoittain jopa synkän realistisesta tavasta kuvata natsihallinnon vyörymistä viattomien ihmisten päälle ja samalla Frederickin sinisilmäisestä viattomuudesta, että tässä pitäisi olla eniten huolissaan siitä mitä Shakespearen näytelmää tällä kertaa esitetään, jolloin mieleen tulee Roberto Benignin Kaunis elämä, jossa optimistisuuden tulee elää kaikkein kauheimpien hetkien keskellä. Tietenkin sillä erolla, että Frederick ei ole Forrest Gump, vaan pelkkä idiootti. Se tosin on myönnettävä, etten nauranut kertaakaan elokuvaa katsoessani, vaikka muutama varsin huvittava hetki koetaankin. Tämä on elokuva jonka kohdalla olisin oikeasti toivonut keskittymistä siihen vakavamaan puoleen, sillä nyt vitsit eivät ole tarpeeksi nokkelia ja erottuvia jotta niille nauraisi, kun mieli tekee vain ajatella kuinka hienoa olisi ollut nähdä sama elokuva samojen koomikoiden tekemänä, mutta ilman komedian lajityyppiä. Tv-sarja Maanalainen armeija iskee jälleen toimii hieman samalla idealla ja suosittelenkin ennemmin sitä jos mieli tekee kokea reippaampaa komediaa. Mutta tarinallisesti Ollako vai eikö olla on kiinnostava, näyttelijät tekevät varsin hyvää työtä ja onhan siellä joitakin sopivan hauskoja kohtauksia mukana, mutta kokonaisuutena elokuva on liian kosheria.

Tähdet: ***
Ollako vai eikö olla