Jos en ole etukäteen päättänyt pitää jotain teemaputkea tai vain ajaudu sellaiseen vahingossa, tms. niin pääosin valitsen elokuvani fiiliksen mukaan, jota tosin joskus opastaa käytettävissä oleva aika, mutta enimmäkseen oli syy valintaan mikä tahansa niin yksi seikka tuntuu usein toistuvan: katson hyllyjäni ja tuumin, että tällä kertaa otan kyllä jonkin ison ja varman elokuvan. Jonkin missä on käytetty ihan sikana rahaa, aikaa ja vaivaa, ja jota tähdittää kermoista kermoin jotta todennäköisyys ns. huonolle elokuvalle on mahdollisimman pieni. Marvel, Scorsese, Spielberg, Meryl Streep, Oscareita ja kultaisia suihkuja! Sitten tulee aina valituksi jokin Smokin' Stogies.
Mafioso Tony Batts (Tony Sirico) lähettää alaisensa Vinnien (Joseph Marino) Miamiin sillä toinen mafioso, Johnny Big (Frank Vincent) salakuljettaa miljoonan dollarin edestä kuubalaisia sikareita ja Tony haluaa ne itselleen.
Sitten...
jaa, kai se kaikki oleellinen siinä sitten olikin. Jotain mahdollisesti hassua sattuu.
Ensimmäinen asia mikä mafiakliseiden ohella tulee elokuvasta huomioiduksi on se, että tämä on satavarmasti väärässä kuvasuhteessa. Rajaus leikkaa joko päitä irti tai tuo hahmot niin lähelle, että tekisi mieli pyytää heitä perääntymään turvarajan verran taaksepäin jotta näkisi edes koko kasvot:
Toisaalta kun kamera on kauempana rupeaa kaipaamaan sitä lähikuvaa, sillä tuo väriloisto tekee kenestä tahansa sokean:
Toinen asia mikä ilmenee varsin nopeasti on se, että kyseessä onkin hivenen mielenkiintoisempi elokuva kuin ensisilmäyksellä oletti. Joskin sen huomaamiseen vaaditaan jonkinlaista yritystä koska Smokin' Stogies on aikamoista roskaa ja piirtyy liiankin vaivattomasti pelkäksi pinnalliseksi B-mafialeffaksi, jota se toki onkin, mutta samalla tämä on taatusti tarkoituksella kieli poskessa tehty parodinen kuvaus juurikin niistä kliseisistä B-mafialeffoista. Tässä ei varsinaisesti väännetä vitsejä eikä isketä silmää katsojalle, että tämä tässä oli sitten tarkoitettu koomiseksi tilanteeksi, vaan elokuva on täynnä mafialeffojen peruspinnallisuuksia, mutta jokainen hahmo on ylikorostettu stereotypia ja koomisuus syntyy nimenomaan siitä kuinka vahvasti yli niitä fogeaboutit, capiche?-juttuja vedetään. Mutta koska naurettavuudestaan huolimatta roolit vedetään silti vakavasti, niin imarrellen Smokin' Stogies on hieman kuin halpaversio jostain Mafiaveljistä toteutettuna Hei, me lennetään-tyylisellä pokalla, joskin vain vaihtaen Robert Stack ja muut kivikasvot Wayans-veljesten piereskelyihin.
Toisin sanoen Smokin' Stogies vaikuttaa mafiakomedialta jossa huumori luodaan tilanteiden tunnistettavuudesta eikä niistä erillisestä huomauttamisesta. Joskin on samalla hyvinkin mahdollista ettei se ole ollutkaan tarkoitus ja kyseessä on vain yksinkertaisesti huono elokuva johon ei ole osattu kirjoittaa hauskoja hetkiä, mutta luultu niin ja näyttelijät eivät vain osaa muuta kuin olla kliseisiä mafiatyyppejä. Tähän on helppo uskoa kun miettii missä kaikissa rooleissa on Smokin' Stogiesin näyttelijöitä nähnyt ja jos joku saa mieleen esimerkiksi Tony Siricolta jotain muutakin kuin mafian kovanaaman niin peukut siitä.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti