Jonathan (Christian Schoyenin) oli lapsena kiusattu koska oli norjalaisena amerikassa ja sama meininki jatkuu hänen aikuisiässään, mikä kyynistää miestä (tai ainakin oletan niin, Schoyen kun ei oikein yhdellä ilmeellään osaa esittää tunteita) ja kun esimerkiksi kaikki kollegat ovat tunteettomia materialistia p*skoja uskoo myös Jonathan sen olevan olevan tie suosioon sekä menestykseen. Ystävänsä Brendan (Sean Young) avustuksella Jonathan suorittaa vakuutuspetoksen jolla rahoittaa rekrytointiyrityksen perustamisen ja perään muutama muu petollinen temppu jotta saadaan asiakkaita. Unelmaelämä ja huoraaminen odottavat.
Living the Dreamin ohjaaja/käsikirjoittaja/näyttelijä/tuottaja/roolittaja/etc. Christian Schoyenin IMDb-profiili ei niinkään keskity häneen elokuvanteon ammattilaisena, vaan kuvaamaan häntä menestyneenä rekrytointiyrityksen headhunterina ja opiskelleensa näyttelemistä mestari Jeff Conawaylta (tiedättehän, se yksi tyyppi Greasesta ja Babylon vitosesta?) jotta onnistuisi pääsemään paremmin lähelle ihmisiä eli ilmeisesti potentiaalista asiakasta. Nähtävästi tämä Living the Dream on tulosta Conawayn opeista ja jos rehellisiä ollaan niin lopputuloksen perusteella Schoyen ei taidakaan olla kovin pätevä ihmistuntija, koska muutoin hän olisi löytänyt taatusti lahjakkaamman porukan toteuttamaan elokuvansa ja saamaan aikaiseksi teoksen jossa kiintoisampaa olisi muu kuin edellä kerrottu tarina.
Toki mukana on tuttuja naamoja ja osa ihan kelvollisia... joku voisi sanoa jopa hyviä näyttelijöitä, mutta jos tuotantotiedoissa lukee Sean Youngin olevan acting coach niin ei se hirveän hyvä merkki ole ja minä sentään pidän Sean Youngista. Tämä siis naisesta joka koetti saada Kissanaisen roolin Batman Returnsista tekemällä oman pukunsa ja menemällä keskusteluohjelmaan se päällään jotta saisi Tim Burtonin huomion.
Ei näemmä näytellyt tarpeeksi uskottavasti saadakseen roolin, mutta on sentään osannut myöhemmin vitsailla asialla että hyvä niin.
Miten ikinä Conaway ja Young opastivatkaan Christian Schoyenia ja muita näyttelijöitä, ei se ilmeisesti ollut kovinkaan paljoa koska jopa selvästi ammatikseen näyttelevät (Danny Trejo, etc.) vaikuttavat olevan pihalla siitä mitä tehdä tai miten se tulisi suorittaa. Schoyen itse on jokaisessa hetkessään kuin kuiva pölkky ja sitä eivät muuta tilanteet joissa hänen tulisi olla vihainen, surullinen, iloinen taikka jotain muuta. Osa tästä esiintymiskyvyttömyydestä voitaisiin laskea väärällä kielellä näyttelemiseen, mutta tiettävästi hän oli opiskellut Conawayn luona kaksi vuotta(!) ja silti tässä on lopputulos: kuollut lahna.
Toivottavasti Schoyen löysi muille parempia ihmisiä hommiin kuin itselleen.
Ilmeisesti Living the Dreamin punainen lanka on näyttää, että kuka tahansa voi vastoinkäymisistä huolimatta menestyä ja vaikka hetken hyväsydäminenkin ihminen saattaa antaa kyynisyyden viedä mukanaan, lopulta rehellisyys, aitous ja kaikki vastaava voittavat. Tätä ajatusta korostaa se, että kaikki hahmot ovat ahneita k*sipäitä ja heidän vaikutuksestaan Jonathanin sekä Brendan pitäisi päästä eroon, ja tässä onnistuminen kerrotaankin lopun missä he ovat nyt-tekstiosuudessa, mutta tämä idea kompuroi siihen kuinka molemmat heistä ovat jopa parhaimpina päivinään itsekin samanlaisia k*sipäitä. Joten jos tämä jotain ihmisistä opettaa niin sen, että he jotka pitävät muita huonoina ihmisinä ovat niitä itsekin, ehkä pahempiakin ja se on aika ikävä opetus elokuvalle jonka nimenä on Living the Dream. Erityisen koomista tässä on se, että Schoyenin on hyödyntänyt varsinaista oikeaa ammattiaan ja ilmeisesti ns. huippuosaamistaan elokuvan juonessa, jonka vuoksi esittämänsä päähenkilö perustaa rekrytointiyrityksen ja sitten siellä toimitaan kaikessa väärin. Esitetään työntekijöille kysymyksiä aviosäädystä, haukutaan alaisia sekä asiakkaita, petetään kavereita ja valtiota eli kaikkea sitä kivaa joka aiheuttaa häpeää. Jos tämän olisi tarkoitus olla satiiri siitä mihin vääränlaiset työnantajat sortuvat niin se toimisi ehkä paremmin, jos päähenkilöä esittävä ei itse olisi headhunter joka auliisti esittelee elokuvassa todellisuudessa kirjoittamaansa kirjaa Secrets of the Executive Search Experts, jonka pitäisi olla rekrytointialan mallikelpoisin opas. Palkkaisitko sinä headhunterin hankkimaan yrityksellesi työntekijöitä nähtyäsi hänen tekemänsä elokuvan jossa pilkkaa sinua? Tämän perusteella Christian Schoyenia ei uskaltaisi edes päästää ihmisten ilmoille.
Tähdet: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti