Syrjäisellä paratiisisaarella joukko hyvää tarkoittavia tohtoreita kehittelee keinoa estää ihmisiä kuolemasta ja ihan hyvä niin, mutta paikallinen voodoopappi hämmentää omia huttujaan koska syyttää edellä mainittuja tohtoreita tyttärensä syöpäkuolemasta. Voodoopappi herättää kuolleet ja se on hänen kostonsa sekä tohtoreille että samalla koko maailmalle. Onneksi sentään pieni tyttö selviytyy pakoon vain palatakseen vuosia myöhemmin aikuisena ja hän eli Jenny (Candice Daly) muistaa elävät kuolleet painajaisina eikä totena, mutta saa pian ystävineen huomata vanhempiensa syödyksi tulemisen olevan mahdollinen kohtalo myös heille. Pieni laina Evil Deadista ja luetaan hieman Book of the Deadia, joka uudemman kerran herättää jo ilmeisesti valmiiksi hereillä olevat elävät kuolleet.
Alkuun jonkinlainen zombiutumisen lyhyt historia:
George A. Romeron vuoden 1978 Dawn of the Dead roudataan italiaan ja Dario Argenton suorittaman uusintaleikkauksen myötä nimetään Zombiksi. Tähän tarttuu toinen maineikas italokauhuohjaaja kun Lucio Fulci tekee jatko-osan, Zombi 2 aka Voodoo aka Zombie Flesh Eaters (1979). Jälkimmäiset nimet tietenkin suunnattu italian ulkopuolisille markkinoille sillä eihän siellä nyt mitään ykköszombia ole, jolloin numero kaksi ei merkitse mitään muuta kuin hämmennystä. Ja nyt se vasta kiehtovaksi muuttuukin kun vuonna 1987 ilmaantuu Killing Birds, joka nimetään Zombi vitoseksi (mistä lienee kiittäminen mukana ollutta Joe D'Amatoa) ja vuotta myöhemmin Lucio Fulci jatkaa sarjaa Zombi kolmosella aka Zombie Flesh Easters kakkosella. Vuonna 1989 puolestaan ilmaantui tämä nyt vuorossa oleva Clyde Andersonin eli Claudio Fragasson ohjastama After Death eli Zombie 4 aka Zombie Flesh Eaters 3 aka Return of the Living Dead 3. Ai hitto, tämä on loistavaa! Sittemminkin on tullut muka sarjaan lukeutuvia elokuvia, mutta jos tähän saakka ne olivat nimetty Zombi-sarjan osiksi pelkästään maineella rahastamaan niin nyt ne nimetään jatko-osiksi veistääkseen aiheesta vitsejä. Kyseessä on siis käytännössä kasa toisistaan irrallisia elokuvia jotka hyödyntävät väljästi alkuperäistä teemaa ja koska elokuvia on nimetty uudestaan ja uudestaan niin ei ole mitenkään ihmeellistä jos sama leffa päätyy hyllyyn tietämättä sen olevan jo siellä. Näin kävi muun muassa itselleni sen ensimmäisen Zombie Flesh Eaterin eli Zombi kakkosen kohdalla ja näin ollen olikin pokassa pitämistä huomatessani levyn pinnassa nimen olevan Voodoo.
Tämä on kuin jos jokin italialainen avaruusolentokauhistelu nimettäisiin Alien kakkoseksi vain koska siinäkin oli avaruusolento. Ei kun hetkinen?
No onneksi Tappajahai ei ainakaan kokenut samaa kohtaloa. Ei kun hetkinen?
Sivumennen mainittakoon, että kyllä, Bruno Mattei on ollut osallisena joissakin näissä.
Zombie 4: After Deathissa on tosi hyvin sykkivä synapopitus, huonosti synkattu dubbaus, muka ällögorea ihan vain shokeeraamaan ja zombiemaskeeraus näyttää sulaneelta juustolta. Siispä kyseessä on aika tutunoloinen italozombieleffa, mutta eksploitaatioksi tästä puuttuu yllättäen sekä tissit että silmien puhkominen. Siis mitä hittoa?
Näytteleminen on aivan kauheaa ja suurin tähti on homopornotähti Jeff Stryker ensimmäisessä pornottomassa roolissaan, mutta ainakin hänen kohdallaan on muistettu että vaikka slerba ei esillä olekaan niin ainakin öljytty yläkroppa tekee näyttävämmän roolisuorituksen kuin miehen repliikkien hallinta. Mutta edes pornostara ei muuta sitä, että Zombie 4: After Death on lajityypissään tylsän tavanomainen ja siten aika huonosti kuolleista nouseva. Plussaa siitä, että vauhti on aika ärhäkkä ja mainiosti pulputtava kasaripoppi (joka kuulostaa välillä lainatun Ghostbustersista) vain tukee hölkkärytmiä. Samaan aikaan elokuva on kyllä myöskin todella laiska, mutta se tulee ratkaisuista kuten säästää maskeerauksissa antamalla lähes kaikille zombeille eräänlainen kommandopipo piilottamaan kasvot.
Siispä Zombie 4: After Death on ideoiltaan sekä niiden toteutuksiltaan aivan liian kulunut ja paljon mielummin kuuntelisi sen soundtrackia kuin katselisi sitä. Lopetuskin on aikamoinen suutari ja siten jäädään aika kauaksi lajityypin hyväksikäyttöklassikoista. Näin ollen tämä on korkeintaan vain ihan ok lisäys korkeuttaan huojuvaan zombiekasaan ja sitä ilmankin voi elää, jos sitä nyt kuitenkaan haluaa elämiseksi kutsua.
Niin ja kun ns. moderni elävä kuollut on kova juoksemaan ja muutoksesta sellaiseen energisyyteen on kunnia annettu Danny Boylelle tai Zack Snyderille, tulisi se kuitenkin tämän perusteella antaa Claudio Fragassolle sillä sen verran runsaasti trampoliiniloikkia nämä zombiet harrastavat.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti