Ving Rhamesista Michael Jai Whiten esittämäksi vaihtunut ex-nyrkkeilymestari Iceman on matkannut Venäjälle tekemään jotain vodkamainosta ja kun kerran tällainen amerikan suuruus saadaan alkukantaiselle maaperälle niin tietenkin hänet lavastetaan huumemuuliksi jotta saadaan mies vankilaan osallistumaan televisio-ohjelmista suosituimpaan: jonkinlaiseen vapaanyrkkeilyotteluun johon vangit pakotetaan. Tämä on jotain Rollerball-kamaa.
Näiden vankilamatsien voittamaton mestari on Boyka (Scott Adkins) jonka rutiiniksi muuttunut menestys on alkanut jo verottamaan katsojalukuja ja niitä kasvattamaan tarvitaan joku normaalia haastavampi vastus, joka Iceman sitten on. Mukaan tietenkin korruptoituneet vanginvartijat, suihkuväkivaltaa ja siten ylimielinen Iceman pakotetaan opettelemaan nöyryyttä sekä sisäistä rauhaa jotta voisi voittaa Boykan. Toki todellisuudessa nyrkittäminen naamaan sen matsin voittaa, mutta miten vain. Niin ja tietenkin kuten olemme Rocky nelosesta oppineet, ei kestä hirveän kauaa ennen kuin jenkistä tulee venäläisten kansallissankari.
Ensimmäinen Teräskehä oli parhaimmillaan ihan ok-vankiladraama, mutta enimmäkseen se oli aika pitkästyttävää liukuhihnailua joka ei varsinkaan ohjaajansa eli Walter Hillin huomioiden ollut erityisen mukava huomio. Pitkään pidinkin Teräskehää Hillin huonoimpana elokuvana, enkä tainnut olla ainoa ainakaan jos lähteenä pidetään kaupallista menestystä, joka siis tuolta elokuvalta puuttui. Ilmeisesti teatterikierroksen sijaan fyffeä ilmaantui kotitallenteiden kautta taikka joku näki mahdollisuuksia tulevaisuuden rahantekijänä, sillä sittemmin sarja on kasvanut jo neliosaiseksi, vaihtaen vain päähahmon Icemanista Scott Adkinsin Boykaan. Kolmosta ja nelosta en ole nähnyt ja tämä oli ensimmäinen kerta kuin tämän kakkosenkaan tulin katsoneeksi, mutta tämän perusteella vaikuttaisi siltä kuin Teräskehä olisi tehnyt Best of the Bestit eli siirtymällä ensimmäisen osan Rocky-tyyppisestä draamasta aikalailla selvään toimintaelokuvaan. Mikä sai ainakin Best of the Best ykkösen vaikuttamaan pitkässä juoksussa sarjan erikoisuudelta, että oletukseni näkemättä Teräskehän myöhempiä osia on siinä kuinka kenties tässä kävi samoin.
No kuitenkin, Walter Hill ei tätä kakkosta ohjannut vaan siitä vastasi Isaac Florentine, mutta ainakin lisätittelinä elokuvalla on mahdollinen Hill-viittaus sillä ohjasihan hän aikoinaan mainion Yojimbo-versionsa Last Man Standing.
Aika tavanomainen vankilatoimintaleffa jossa ei hahmojen, tarinan taikka toteutuksen kautta tuoda mitään erityisen muistettavaa koettavaksi, mutta ainakin edellisosaan verrattaessa mukana on huomattavasti rivakampi tahti. Joskin se johtuu jatkuvista tappeluista joita selvästi pistetään mukaan ainoastaan tuomaan vauhtia peliin kuin viemään tarinaa mihinkään suuntaan, mutta vastaavasti kun niissä ovat mukana White ja/tai Adkins niin ainakin liike on sulavaa. Nimenomaan elokuvan päätähdet vastaavat siitä miksi tämän jaksaa katsoa, sillä molemmilla on taistelulajitaitoja enemmän kuin tarpeeksi, sopivissa määrin näyttelijälahjoja jotta tietävät miten hyödyntää kykyjään kameran edessä ja karismaa sen verran, että ovat uskottavia toimintanäyttelijöinä. He vain tarvitsevat paremman ohjaajan kuin Florentine jotta pääsevät kukkaansa.
Parrakas Adkins toi jostain syystä mieleeni parrattoman Ben Affleckin:
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti