Opiskelijaneidot Courtney (Trishelle Cannatella), April (Ginny Weirick) ja Monica (Maitland McConnell) ovat matematiikan ohessa opiskelleet ninjutsun salat sensei Hiroshin (George Takei) johdolla ja saavat siinä ohessa vieläpä stripata mestarinsa baarissa, että kaikki voittavat. Sitten mafioso Victor (Michael Parè) päättää kaapata Hiroshin, pakottaakseen hänet luovuttamaan baari itselleen ja tyttöjen on pelastettava opettajansa. Ohessa potkitaan gangstereita ja merimiehiä, osallistutaan stripparikisoihin sekä veistellään tylppiä puujalkavitsejä.
Vaikea uskoa tämän olevan vuodelta 2008 sillä katsoessa voisi vannoa sen olevan jostain 90-luvun alusta ja tämä ei ole negatiivinen kommentti vaan oli se sitten suunniteltu seikka tai ei, sopii se komediaan jossa on ninjoja ja opiskelijatyttöjä. Lisäksi sivuosien George Takei, Max Perlich ja muun muassa Michael Paré ovat omiaan vanhentamaan teosta. Mutta se ei ole vain idea taikka näyttelijät jotka tuntuvat olevan noin 30 vuoden takaa, koska myös elokuvan visuaalinen ilme vaatetuksiseen, hiusmalleineen ja kuvasävyineen vaikuttaa tahtovan viedä ajatukset ajassa taaksepäin. Ajallisesti elokuva ei kuitenkaan sijoitu 90-luvun alkupuolelle ja se tehdään selväksi muun muassa joillakin popkulttuuriviittauksilla, mutta pois lukien ne olisin voinut olla varma kyseessä olevan jokin 9 1/2 Ninjasin aikalainen ja yritys olla tribuutti vastaavanlaisille elokuville. Se on kiehtovaa, mutta ei kovinkaan kannatettavaa sillä esimerkiksi tuo 9 1/2 Ninjas ei ole erityisen hyvä elokuva ja komediaksi hyvin heikosti naurattava. No toisaalta, jos sellainen oli Ninja Cheerleadersin tavoite ollaan siinä onnistuttu erinomaisesti. Siispä kehnoa näyttelemistä, huonoja vitsejä ja surkeita tekosyitä päästä näyttämään keskitason naamaanpotkimista. Enää olisi vain tarvittu Corey Haim tai Feldman mukaan.
Kiehtovaa on sen vuoden 1991-fiiliksen ohella se, että ideaansa nähden kyseessä on varsin kesy elokuva ja siten esimerkiksi strippaaminen, ninjailu ja huumori ovat lähes perhe-elokuvan tasoa, että mitään 3 ninjaa-sarjaa rajumpaa shittiä ei kannata odotella. Okei, siellä vilahtaa tissit, mutta eksploitaatio ja mässäily loistavat poissaolollaan. Ja vaikka elokuvan naiskolmikko toimiikin ninjailun ohella strippareina niin heitä ei esitetä kertaakaan esimerkiksi tyhminä saati pelkkinä esineinä joita saa kopeloida jota tälle idealle rakennetulta komedialta saattaisi odottaa, vaan he ovat älykkäitä vahvoja naisia ja muuta ajattelevat saavat kivuliaasti huomata olleensa väärässä. Joten vaikka toteutus ei kehuttava olekaan, on mukana seikkoja jotka ovat vähintään hyväksyvän nyökkäyksen arvoisia.
Tämä ei siis ole Andy Sidaris-elokuva.
Sääli ettei mukana ole minkäänlaista making ofia taikka kommenttiraitaa koska olisin mielelläni kuullut elokuvanteosta edes sen verran, että oliko aikeena tosiaankin tehdä teos siten miten minä sen näin. Kuitenkin, aivan liian useita ajatuksia herättävä elokuva ollakseen silkkaa roskaa. Joskaan ei kannata unohtaa perimmäistä totuutta siitä, että kyllä Ninja Cheerleaders silti roskaa on.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti