tiistai 31. maaliskuuta 2020

Christie's Revenge (2007)

Joitakin vuosia takaperin Christien (Dani Kind) isä menehtyi oman käden kautta ja siitä saakka neiti on hautonut kostoa sedälleen Raylle (John Wesley Shipp). Christien suunnitelmana on ujuttautua asumaan sedän luokse ja tuhota Rayn ideaalilta vaikuttava perhe-elämä, että sano bye bye avioliitollesi, angstiselle tyttärellesi ja lopuksi vielä hengittämiselle. Siinä ohessa menevät sitten maine ja työpaikkakin. Onneksi Christie on superhakkeri ja kaikkea, että voi helposti luoda jollekin apulaisbimbolle uuden henkilöllisyyden ja usuttaa hänet iskemään Ray, etc., jotta voidaan tehdä ne kaikki perusjutut ihmisten kääntämisestä toisiaan vastaan. Ja tämä kaikki vain koska Ray ei lainannut veljelleen rahaa, jonka Christie uskoo sitten olevan syy siihen miksi isä tappoi itsensä. Jaa, sillä ei varmastikaan ollut mitään vaikutusta, että tämä ilmiselvästi varoissaan ollut isä murehti omaa rikkoutunutta avioliittoaan ja sitä kuinka Christien uusi isäpuoli saa viettää enemmän aikaa tyttären kanssa kuin oma isä. Miksi Christie ei siis syytä isäpuoltaan jota on vihannut alusta alkaen tai äitiään jonka kanssa välit menivät poikki nimenomaan hänen uuden liittonsa vuoksi? Ei, sen täytyy olla kaikille ystävällinen Ray-setä joka isän ajoi itsemurhaan. No, ehkä se hetki oli viimeinen pisara, mutta Christie, isäsi halusi lainata rahaa maksaakseen jotain koulujuttujasi, että ehkä sinä oletkin se oikea syyllinen? Varsinkin kun Ray lainasi koko ajan veljelleen rahaa, että siinä meni sekin motiivi.

Tuossa Kauhun kuiskauksen kohdalla saatoin kommentoida ohjaaja Douglas Jacksonia hieman aliarvioiden, mutta puolustuksekseni näkemykseni pohjautuu niihin elokuviin jotka olen häneltä nähnyt ja ne eivät tähän mennessä ole pahemmin peukutuksia keränneet. Jos ei mitenkään erityisen hyviä teoksia ole Jackson ohjannut, niin ilmeisen tasavarmana tekijänä häntä kuitenkin on pidetty koska miehen ura on varsin pitkä alkaen aina vuodesta 1964, että jotain hän on tehnyt oikein saadessaan vielä töitä näihin päiviin saakka. Tai tarkemmin todettuna vuoteen 2009 asti jolloin viimeisin elokuvansa ilmaantui. Joskaan en ole löytänyt syytä siihen miksi ohjaaminen loppui, mutta ottaen huomioon hänen tiettävästi olevan edelleen elävien kirjoissa olettaisin iän puolesta (s. 1940) Jacksonin yksinkertaisesti eläköityneen.
Mutta kuitenkin, se mitä Jackson teki "oikein" ansaitakseen näin pitkän uran ei ollut ainakaan Christie's Revenge. Tai sitten se nimenomaan on juuri loistoesimerkki siitä miksi Jackson sai säännöllisesti töitä, sillä kyseessä on jälleen kerran yksi mitäänsanomaton liukuhihnatuotos jollaisia tehdään koska jonnekin nyt sattui jäämään aukko joka pitäisi täyttää jollain, ihan millä tahansa ja koska sen kuitenkin unohtaa pian ei kukaan kohta muistakaan että se oli taas Jackson joka ei tehnyt mitään katsomisen arvoista.

Christie's Revenge on laiskasti kulkeva peruskliseillä maustettu ns. vaarallinen suhde-trilleri, joka on sen verran täynnä aukkoja ettei missään vaiheessa oikein kunnolla usko hahmon motiiveihin ja jonka hahmot ovat kauttaaltaan niin uskomattoman valjuja ettei kenestäkään saa minkäänlaista otetta. Olisivat vaikka panostaneet siihen kuinka Christie mieli särkyi sen verran pahasti isänsä kuolemasta, että kuka tahansa kelpaisi koston kohteeksi ja se nyt vain sattui olemaan Ray-setä sen vuoksi että neiti kuuli keskustelun raha-asioista, mutta tässä ei siltikään tehdä psykotrilleriä siitä kuinka joku sattuisi erehtymään pahasti, ja saattaisi sen vuoksi tehdä peruuttamattoman virheen. Sen sijaan elokuva tuntuu oikeasti koettavan olla sillä linjalla, että Christie on oikeutetulla asialla vaikka todellisuudessa ei kertaakaan osoiteta niin olevan eikä niin olekaan. Aivan kuin leffassa oltaisiin kesken matkaa unohdettu se ettei Ray tehnyt mitään pahaa ja se että Christie on ainoana väärässä, mutta koska sitä ei muisteta niin annetaan Christien kostaa. Parasta on se kuinka Rayn tytär heti alussa huomauttaa ettei Christie ole luotettava ja sen huomaisi sokeakin, mutta tottakai trillerisääntöjen mukaan kukaan ei muka tajua sitä ennen kuin on myöhäistä. Damn, son!, vain kippuraviiksien hiveleminen ja rautatie puuttuvat, että siinä oli jälleen kerran osoitus siitä miten Christiestä olisi pitänyt heti tehdä uhka eikä koettaa edes vahingossa vihjailla hänen olevan oikealla suunnalla. Toki mukana on joitakin ihan hyviäkin hetkiä jotka viittaavat siihen, että aikomuksena oli sellaista tehdäkin ja esimerkiksi se miten Christie hyväksikäyttää avustajaansa on kelpo osoitus sellaisesta, mutta joko tämä oli vain heti alkujaan kirjoitettu päin persettä taikka sitten kesken kuvausten joku oli halunnut kääntää rattia. Plussaa kyllä siitä ettei Raylle ole väkisin annettu mitään kohtauksia joissa koetettaisiin huijata katsojaa, että se vääristyneisyys tulee enemmänkin tuotannon ymmärtämättömyydestä mitä pitäisi tehdä.

Tähdet: *

Ei kommentteja: