Benjamin Buttonin tavoin kuljetaan väärään suuntaan ja tässä siis kolmas maissikakaroiden seikkailu, Maissilasten paluu. Tai siis niin kuin valittu fontti antaa ymmärtää: Mai,ssi,lasten paluu. Tiedättehän, tuo Stephen Ki,ngin kertomukseen pohjautuva teos.
Ehkäpä uusi kirjoitusasu on ollut hyvästäkin sillä kannessa heitetään aika kova väite Mai,ssi,lapsien comebackista, että nyt on käsissä elokuva joka on "todella pelottava! Jason ja Freddy saavat siirtyä syrjään!" Voimme siis olettaa, että mainitut Jason ja Freddy olivat jotkut Maissilapset kolmosen tuotannossa mukana olleet tyypit, vaikkapa roudareita jotka eivät olleet tajunneet väistyä kun ohjaaja oli koettanut paeta studiolta ymmärrettyään mihin tulikaan lupautuneeksi.
Takakannen ilmoitus kyseessä olevan "parempi kuin aiemmat osat!" kuulostaa hieman uskottavammalta, koska hei, ei se nyt hirveästi vaadi olla parempi kuin mikä tahansa Maissilapsien osa. Joskaan voiko yksikään niistä olla huutomerkin verran parempi?
Maissipellossa asuneet veljekset Eli (Daniel Cerny) ja Joshua (Ron Melendez) tulevat isänsä poismenon vuoksi adoptoiduksi toiseen kaupunkiin, mutta kukaan ei tietenkään kertonut kuinka poikien isän menehtyminen oli maissidemonin vallassa olevan Elin aikaansaannos. Isoveli-Joshua on aika hermoheikko kaveri ja alleviivatun kiltti, mutta Eli on tietenkin se synnistä saarnaava sekopää joka kuljettaa matkalaukussaan vaatteiden sijaan torakoita ja maissia ja on valmis aloittamaan aikuisten tappamisen mielummin heti kuin kohta. Maissidemonin palvonta onkin suotuisissa asemissa kun uusi isäpuoli sattuu olemaan maissitehtaan pikkupomo ja harrastaa syntistä seksiä vaimonsa kanssa, että pahan siemen on kylvetty. Jälkimmäisellä tarkoitan siis Elin viljelemää maissipalstaa, senkin likaiset pukit.
Juonellisesti tämä kolmas osa koettaa vielä jotenkuten pysytellä jatkumossa edellisten kanssa, että ainakin muistutetaan aiemmista, mutta vaikka tuttuun tapaan osittain toistetaankin samaa tarinaa niin nyt mukana on muutama selvästi kaivattu edistys. Ensialkuun näkyvimmät muutokset edeltäjiinsä ovat maaseudulta suurkaupunkiin siirtyminen ja lapsimäärän vähentäminen käytännössä ainoastaan näihin veljeksiin. Edellinen ei nyt mikään erityisen nokkela muutos ole sillä kyseessä on varsin tyypillinen kehitys (kauhu)elokuvissa ja oli oikeastaan jo kakkososassa toteutettu, vaikkakin siinä pysyttiin edelleen maaseutumiljöössä. Tällä kertaa siirtymä kaupunkien välillä eli landelta stadiin tehdään selväksi soitattamalla hiphoppia, pistämällä tummaihoisia näyttelijöitä ja koripalloa amishkavereiden ihmeteltäväksi. Siis niin kuin vau!
Huomattavasti parempi juonellinen muutos on se lapsikatraan vähentäminen ja vaikka uudessa koulussa veljesten seurana on muitakin nuoria, niin elokuva keskittyy enimmälti osin huonoista lähtökohdista lähteneisiin veljeksiin (isä hakkasi, maissidemoni, etc.) ja heidän rakoilevat välinsä ovat oikeastikin aika mielenkiintoinen lähtökohta tälle elokuvalle. Arka isoveli kun ei oikein koskaan ole ollut maissipalvonnan perään ja alkaa ilolla syleilemään uutta urbaania sivistystä kun pikkuveli on edelleen täysin kiinni vanhoissa tavoissa eikä siten ota hyvällä veljesten erkaantumista erilaisten kiinnostusten vuoksi.
Muut lisäykset voidaan ehkä laskea enemmän tai vähemmän tyypillisiksi jatko-osien tavaksi suurentaa jo nähtyä, ollen siis edelleen samaa vain isompana ja äänekkäämpänä. Joskin tällä kertaa olikin jo tarpeen oikeasti nähdäkin se pellossa möyrivä maissidemoni joka aiemmin ja myöskin myöhemmin pysyttelee näkymättömissä. Ihan naurettavan näköinenhän se on, mutta ikuisesti ei voida pysytellä H.P. Lovecraftissa toteamalla sen nyt vain olevan selittämätön, että deal with it. Se tuttujen temppujen kasvattaminen toimii yllättävän hyvin, näyttäen esimerkiksi aiempaa ja myöhempää (jopa sitä nelosen virusinfektiota) paremmin miten maissihullus alkaa valtaamaan alaa ja suurena plussana pelkkien kakaroiden ohella oli varsin nokkelaa pistää sivujuonne siitä miten elokuvan tehtailija olisi valmis kauppaamaan kirottua maissia. Suuri kiitos maissisekoilun onnistumisesta menee Elia näyttelevän Daniel Cernyn kontolle, hän kun on koko sarjan ainoa oikeasti lähes aidosti pelottava lapsisaarnaaja.
Toki jossain vaiheessa leffa muuttuu tavanomaisemmaksi maissimeiningiksi jossa veritehosteet nousevat juonenkuljetuksen tielle, mutta joo, on tämä Maissilapset kolmonen tosiaan parempi kuin edelliset osat ja on muuten myös parempi kuin myöhemmätkään maissiseikkailut. Derny yksistään on koko sarjan uskottavin esiintyjä, maissin vaikutus mieleen näytetään onnistuneemmin kuin muissa ja se sivussa kulkeva idea koko roskan kaupallistamisesta on mainio. Jälkimmäinen saakin haikailemaan jatko-osaa jossa mentäisiin johonkin kulutussatiiriin jossa maissi vaikuttaa The Stuffin tavoin.
Sivumainintana se, että Maissilasten paluun ohjasi James Hickox joka on useitakin tunnettuja kauhuelokuvia ohjanneen Anthony Hickoxin (joka tekee cameon elokuvan lopussa) veli ja tämä kolmas maissilasten tuleminen oli oikeasti tehty jo 1993, mutta odottanut julkaisua nuo pari vuotta.
1992 Anthony Hickoxilta tuli Hellraiser 3: Hell on Earth ja niin sekä se elokuva, julkaisuvuotensa että veljesyhteys näkyy varmasti parhaiten siinä kun lopussa maissidemoni rupeaa suljetussa tilassa lahtaamaan nuorisoa, koska se hyvin, hyvin samanlainen kuin Hellraiser kolmosen diskoteekkimassacre. Lopetuksen ideakin kansainväliseksi muuttuvasta demonipahuudesta on tuokin varsin tutunoloinen idea. Nämä saattavat hieman rokottaa tältä maissilapsilta pisteitä, kun ei se nyt niin kovin idearikas omillaan ollutkaan.
Tämäkin elokuva lukeutuu taas siihen sarjaan jossa debyyttinsä teki joku myöhempi suurnimi, sillä suurenmoisessa osassa "Eli's Follower (uncredited)" esiintyi Charlize Theron. En minä häntä huomannut.
Se maissihirviö muuten näyttää Braindeadin (joka muuten sekin ilmestyi vuonna 1992, että hmm...) sumatralaiselta rotta-apinalta:
Tähdet: ***
4 kommenttia:
Jos haluaa haastetta elämään, kannattaa yrittää katsoa kaikki Amityville-aiheiset leffat. Tiedän parikin tyyppiä jotka yrittivät tuota haastetta, mutta edes kaksi ensimmäistä eivät ole kuin keskinkertaisia ja jo kolmannen kohdalla alkaa itkettämään. Lisäksi kun Amityville on oikean paikkakunnan nimi niin sitä ei voi suojata, joten kuka tahansa voi tehdä lisää elokuvia tuolla nimellä. Käytännössä näitä tulee lisää pari kolme vuodessa.
Parista olen kirjoittanutkin ja aika tuskaa olivat. Jopa siinä määrin, että kun tuossa viikko takaperin ostin kirpparilta aikamoisen liudan kauhuleffoja niin valikoidessani niitä ohitin suosiolla kolme myynnissä ollutta Amityvillea, joista yksikään ei ollut niitä jotka olen jo kärsinyt blogin yhteydessä läpi. Minusta jo se ensimmäinen oli todella tylsä, että siinä vaiheessa kun peliin astuivat jokin Amityville peili olin jo lähes iloinen, että luojan tähden tämäkin on jo plussaa.
Maissilapset. Kymmenen leffaa, joista yksi on SyFylle tehty remake. Stephen King on varmasti enemmän kuin riemuissaan...
Taitanee King kieltää koskaan kuulleensakaan maissista.
Lähetä kommentti