Firestarter (1984)

Opiskelijanuorina Andy (David Keith) ja Vicky (Heather Locklear) osallistuivat lääketieteelliseen kokeeseen jonka seurauksena syttyy suhde ja siitä lapsokainen Charlie (Drew Barrymore). Niin ja telepaattisia sekä telekineettisiä voimia, että on sekin sitten. Charliekin sai verenperintönä jotain vastaavaa, hän nimittäin pystyy ajatuksenvoimalla synnyttämään tulen ja vaikka ei osaakaan vielä hallita voimiaan ovat ne tunnekuohujen myötä tekemässä tuhojaan. Ei siis liene ihme, että valtio haluaa valjastaa kolmikon voimat omaan hyötyynsä ja siksi he tapattavatkin Vickyn. Eh!, kuulostaa järkevältä. Andy ja Charlie pakenevat, mutta valtion superagentti Rainbird (George C Scott) on kärppänä perässä, eikä se nyt kovin kauaa kestäkään kun Charlie onkin jo Rainbirdin sekä valtion huomassa ja varsin ymmärtämätön mitä on tekeillä, mutta jossain vaiheessa hän tulee huomaamaan olevansa pelkkä hyödyke. Ja ilmeisesti myös Rainbirdin romantiikan kohde.

Jostain syystä olin uskotellut itselleni, että Tobe Hooperin pyrokinesiakauhuleffa Spontaneous Combustion olisi suurinpiirtein samalta ajalta kuin tämä Stephen Kingin tarinaan pohjautuva Firestarter, mutta kuuden vuoden ero kertoo jostain muusta kuin oletukseni paikkaansapitävyydestä. Ehkä nämä kaksi elokuvaa niputtaa muutoinkin helposti yhteen syystä, että molemmissa on aika samanlainen tarina (valtio teki kokeita ja nyt joku syttyy tuleen) ja ovat oikeastaan ainoat tuon aiheiset elokuvat jotka jäivät mieleen, sillä kuka muka muistaa Firestarter kakkosta? No, ehkä enemmän nuo edellämainitut muistaa paremmin vain koska olivat samanaikaisesti videovuokraamoiden peruskauraa. Näistä kahdesta elokuvasta pidän enemmän Spontaneous Combustionista, vaikkakaan en sitäkään näe minkäänlaisena mestariteoksena, mutta sen idea hallitsemattomasta tulesta ja siitä sairautena kärsivästä Brad Dourifista on kiintoisamman dramaattinen kuin varsin harmiton Drew Barrymore vain chillailemassa ja lopussa hieman ymmärtämässä mitä sytyttää sisällään ja muualla. Tosin näenkin Firestarterin elokuvana jossa Barrymore eli itse "tulessa syntynyt" on vain sivuhahmo kun kyseessä on enemmänkin kuvaus järjestelmästä joka tällaista koe-eläintä hyväksikäyttää ja sitä edustaa varsin näkyvästi George C. Scott. Mutta siinä sitten Barrymore jää vähemmän kiinnostavaksi kuin Dourif vastaavassa elokuvassaan ja jälkimmäisen kokema nopeasti rappeuttava "sairaus" on intensiivisempi seikka kuin pikkulapsi joka ei oikein huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Ja vielä sen verran pysyäkseni Spontaneous Combustionissa, on se elokuva jonka mielummin näen Firestarter kakkosena kuin sen varsinaisen kakkososan ja pienillä muutoksilla olisikin ollut mielenkiintoista nähdä tarina siten, että Firestarterin lapsi on Spontaneous Combustionissa aikuinen eikä pysty enää hallitsemaan palavia voimiaan. Sukupuoli hoitunee leikkauksella.

Tarinana Firestarter on kyllä mielestäni hyvä ja onkin suht' kiintoisaa seurata ns. päähenkilöä joka tässä tapauksessa pitkälti ikänsä vuoksi on tavallaan pihalla kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu ja hän itse kuitenkin on kykyjensä vuoksi kaiken keskiössä kantavana voimana. Toki hän tietostaa, että nou nou, mutta on lapsena helposti hämättävissä. Toteutuksena tämä on vain turhan laiskasti rytmitetty ja laimeasti näytelty, että pitkästyminen tulee turhan usein vierailulle. Huvittavasti Firestarterin ohjannut Mark L. Lester pukkasi seuraavana vuonna ilmoille Schwarzeneggerin tähdittämän Commandon ja sanoi siitä sitten mitä tahansa niin laiska, laimea taikka pitkästyttävä se ei millään muotoa ollut. Kenties joku mainitsi Lesterille, että edellinen elokuvasi oli hivenen puuduttava.

Näytteleminen ei ole niinkään huonoa, se on vain enimmäkseen varsin harmitonta ja esimerkiksi elokuvan alussa kun isä ja tytär pakenevat hädissään valtion kätyreitä ja kaiken sortuessa niskaan on vain rakkaus, mutta se esitetään kuin niinku whateva, oot sä ihan okei. Poikkeuksen tässä hämmentävänkin monotonisessa linjassa tekee George C. Scott, joka puolestaan on sen verran perustyyliään ajatellen ns. sarjakuvamainen, että uskoisi hänen erehtyneen elokuvan olevan Peter Pan ja hän kapteeni Koukku. Onhan Scottissa karismaa ja hän on valintana aivan nappi elokuvan manipuloivaksi pahikseksi, mutta linja on turhan ristiriidassa muuhun elokuvaan. Hänen olisi kenties pitänyt hieman vetäytyä ja muiden tulla enemmän eteen.

Hahmon suhteen Scottilla on kyllä herkullisin osa, Rainbirdin motiivien muodostuessa varsin kauhistuttaviksi huomatessaan hänen kaavailevan Charliesta itselleen eräänlaista lapsimorsianta ja tälle hän haluaa onnistuneesti johdon hyväksynnän. Siitä olisi voitu mennä vaikka kuinka mustille vesille.

Kyllä tämä kivana välipalana menee, mutta kovasti olisin toivonut hieman enemmän tulisuutta mukaan.

Firestarterilla tosin on yksi todella suuri plussa hyvänään ja se on Tangerine Dreamin erinomainen musiikki ja kyseinen soundtrack onkin ahkerassa soitossa tämän talouden piirissä. Yksi tähdistä onkin Tangerine Dreamin oma.

Hirveän usein en valita katsomieni elokuvien kuvanlaadusta, sillä pystyn usein ohittamaan niiden mahdolliset heikkoudet keskittymällä itse elokuvaan, mutta tässä tapauksessa suosittelen etsimään katsottavaksi jonkin muun painoksen kuin esitteillä olevan Scanboxin dvd. Kyseessä on aivan liian rakeinen, roskainen ja väärässä kuvasuhteessa oleva ilmentymä jotta ne voisi jättää huomioimatta.

Tähdet: ***

Firestarter