Big Bullet (Chung fung dui liu feng gaai tau, 1996)

Ylikonstaapeli Bill Zhu tai versiosta riippuen Chu (Ching Wan Lau) saa esimiehiltään noottia liian väkivaltaisesta käyttäytymisestä, mutta toki pienestä kuumapäisyydestä huolimatta tärkeintä katsojien näkökulmasta on se, että Bill kurmoottaa väärintekijöitä kuten epäpäteviä päälliköitä koska on se likainen Harry-sarjan kyttä joka ei anna paskiaisten voittaa. Siksipä Bill siirretään autopartioon univormupoliisiksi ja uudessa piirissä miestä osataankin jo odottaa legendaarisena sankarina joka ei kuvia kumartele ja voittaa vaikka Hulkin jos niikseen tulee. Onko Bill kehujen arvoinen vaiko äkkipikaisuuksissaan oikeasti haittatekijä poliisivoimille? Kohta siihen saadaan vastaus kun muka supercool pahis järjestää kytille harhautuksia voidakseen toisaalla junailla suurenmoisen rahavarkauden. Bill kuitenkin äkkää mistä on kyse ja pyrkii uusien kollegoidensa avustuksella estämään tapahtuman, mutta tottakai ex-pomo ja muut tyhmät viranomaisjohtajat vähät välittävät varoituksista, kuolleista kavereistaan taikka rahoista, kun tärkeämpää on torua Billia työnsä tekemisestä. Onneksi Billin autopartiofrendit ovat "there for you, when the rain starts to pour" ja hyvin menee.

Ah, tätä sen melkein olla pitää. Kelvollisen ärhäkkää hyvin kulkevaa toimintaa, enimmäkseen vakavasti asiansa ottavat esiintyjät ja lähes tiukka ohjaus joka pitää kokonaisuuden sopivan suoraviivaisena olematta rautalankaväännöksen yksinkertainen. Big Bullet on siis aikalailla malliesimerkki siitä millaisena HK-actioninsa haluaa. Tässä on jopa se aina sympaattiselta vaikuttanut hassu idea pistää hahmoille englanninkielisiä markkinoita kosiskelevia nimiä (Matt, Dan, Bill, Jeff ja Apple. APPLE!) sekä sinne tänne ripoteltu englanninkielisen repliikki jotka sisällöstä riippumatta aina kuulostavat joltain right on!-tokaisuilta ja tokihan miljööstä löydetään vieraskielisiä kylttejä, lehtiä, tms. ei niinkään koska kuuluisivat normaaliin tilanteeseen vaan pikemminkin eräänlaisina tuotesijoitteluina, tällä kertaa vain kielellisenä markkinontina kuin myymässä Coca-Colaa. Mutta sellainen kuuluu asiaan ja jos HK-leffassa ei olisi jotain Tequilaa räppäämässä niin mikä hitto se muka olisi olevinaan? Siten täytyy myös todeta, että tämän kaiken vuoksi Big Bullet ei pääsekään oikein erottumaan perushyvästä massasta josta syystä siinä on hyvin vähän mitään mieleenpainuvaa, jos on oikeastaan ollenkaan. Ja mitä tulee siihen yksinkertaisena pitämiseen niin se muodostuu hämmentävänkin monimutkaisen oloiseksi kun kaiken mellakoinnin, ammuskelun ja yleisen äijämetelöinnin seassa huomaa jossain 50 minuutin kohdalla ettei tässä ole oikeastaan vielä ollut mitään juonta kerrottuna. Introna oli Billin siirto syrjään pois silmistä ja kun poliiseja pistetään hengiltä niin ymmärtää toki, että ideana on se että vaikka Bill onkin muka sivussa varsinaisesta toiminnasta niin hän ainoana huomaa jotain olevan vialla ja esimiestensä vastusteluista huolimatta pistää tuulemaan pelastaakseen kaikki. Lisäksi sen 50 minuutin korvilla esitetään elokuvan Die Hard-juoni jossa suurpahis aiheutti iskuja poliiseja kohtaan voidakseen junailla muualla ryöstön Interpolin todistevarastoon, mutta ihan oikeasti, siihen ei ole mitään varsinaista osviittaa aiemmin, eivätkä ne iskut (vai pitäisikö mielummin puhua yksikössä) poliiseja kohtaan tunnu muulta kuin jonkinlaiselta henkilökohtaiselta kostolta yksittäisiä henkilöitä kohtaan, jolloin huomiota pikemminkin vedetään pahista kohtaan kuin pois sieltä. Vaikka onko sillä mitään väliä mitä ennen tuota maagista 50 minuuttia on tapahtunut koska se ei suuntaa juonta siihen ryöstöön ja se tuleekin aivan puskista, mennen muuten samantien perseelleen koska kytät huomaavat heti paikalle tulleet pahikset ja Billkin on siellä pistämässä heitä ruumissäkkeihin. Joten vaikka perusjuoni onkin simppeli niin joku unohti näköjään kertoa sen. Ja palatakseni siihen mahdolliseen pahiksen synnyttämään henkilökohtainen kosto yksittäisiä poliiseja kohtaan-ideaan, ei se oikein toimi koska tuota nimenomaista pahista on hyvin vaikea erottaa apulaisistaan, eikä ennen ryöstöä tosiaankaan tunnu olevan muita kuin toiminnallisia irtokohtauksia ja vasta sitten alkaa tarina. Harhautuksina ne iskut ovat aika kehnoja koska ne eivät johda mihinkään ja huom. niitä on vain yksi jolloin sen toimiminen silmänkääntönä on aika kehno viedäkseen muka koko poliisivoimien huomion. Uskonkin pohjimmaisena ajatuksena olleen tehdä Bill Zhusta John McClane ja tästä tuolloin tuoreimman Die Hardin eli With a Vengeancen aasiaversion, mutta ei alunperin vaan siihen suuntaan olisi muutettu alkuperäistä käsikirjoitusta joka sitten johti väärän kokoisten palojen pakkoyhdistämisiin.

Lisäksi jos Die Hardista puhutaan niin tässä on siis pahisten todellisena motiivina pelkkä rahavarkaus jota piilotellaan suuntaamalla katseet muualle ja kas, lopussa sotilaiksi naamioituneet pahikset koettavat lentää (lentokoneella, ei käsiä heilutellen) pois ja John McClane joutuu tappelemaan ison ilkimyksen kanssa lentokoneen päällä. Sattumaa?

Koska esimerkiksi jokaiselle Billin kollegalle on pitänyt antaa jotain hassua tekemistä vievät sivuhahmot turhan paljon huomiota, mutta koska kenellekään ei anneta mitään järin merkittävää tarinaa kerrottavakseen ovat he enimmäkseen vain häiriöksi jolloin sen ajan olisi voinut käyttää etenkin pääpahiksen hyväksi, joka nyt jää valitettavaksi ohituulahdukseksi ja siten yhtä merkityksettömäksi kuin mikä tahansa rivigorilla. Jotain pääpahiksen merkityksestä kertoo se, että alussa hänelle annetaan sellainen ns. irrallinen kohtaus jossa ilkeä persoona tehdään tiettäväksi, mutta lopussa ei meinaa edes erottaa häntä apulaisistaan. Vasta kun tulee loppupomotaisto toteaa, että ahaa! toi se varmaankin on.

Kuitenkin, vaikka jäädään selvästikin jonkin Hard Boiledin ja vastaavien HK-toimintojen taakse niin ihan hyvällä nautinnolla Big Bulletin katsoo, ja tekee sen varmasti toistamiseenkin (tai kuten minä nyt tein, niin kolmatta kertaa).

Tähdet: ***

Big Bullet